Kesäinen Saariselkä rauhoittaa matkaajat – häämatka Lapissa jatkuu

Jotkut ne vaan osaa saada toiset tuntemaan itsensä tervetulleiksi. Tällä häämatkalla ympäri Suomea olemme Timin kanssa tavanneet hämmästyttävän paljon vieraanvaraisia ihmisiä. Yksi heistä asuu Lapissa Saariselällä ja on nimeltään Pirkko Valkamo.

image

Tutustuin Pirkkoon kymmenisen vuotta sitten. Siihen aikaan Pirkko johti Hotelli Presidenttiä Helsingissä, nostettuaan sitä ennen esimerkiksi vantaalaisen hotellin yökerhon Tulisuudelman ykkösmenopaikaksi pääkaupunkiseudulla. Pirkko tuntee suomalaisen hotelli- ja ravintola-alan erittäin laajasti ja on nyt kotiutunut Saariselälle. Meinasin sanoa, että Saariselän rauhaan, mutta Pirkko on niin aikaansaava leidi, että hänen ympärillään aina tapahtuu. Saa nähdä, mitä kaikkea uutta Pirkko kehittää nyt Saariselälle, vanhan hyvän säilyttäen.

image

Ajoimme Saariselälle taas pitkän päivän Pohjois-Norjan Nordkappista ensin Inariin, jossa pysähdyimme Siidaan, Euroopan ainoan alkuperäiskansan saamelaisten elämää esittelevään museoon. Olin jo pitkään halunnut käydä Siidassa ja vaikka matkaa oli takana jo tuntitolkulla ja loppumatkaa Saariselällä oli jäljellä enää vähän, päätimme pysähtyä ja käyttää Museokorttejamme. Ja kyllä kannatti! Taianomaisen ja hyvin havainnollistavan sisätilan lisäksi ulkona oli aitoja vanhoja saamelaisten rakennuksia, jotka tekivät etenkin Timiin todella suuren vaikutuksen.

image

Porotkin viihtyivät Saariselällä Kuukkeli-asuntomme pihalla

Kun Siidan jälkeen huristimme vihdoin Saariselälle, olimme matkasta jo aika väsähtäneitä, etenkin kun flunssa edelleenkin vaivasi meitä kumpaakin. Pirkko oli järjestänyt meille todella kivan saunallisen kolmion keskeiseltä paikalta kauppakeskus Kuukkelin viereltä.

image

Emme olisi millään jaksaneet lähteä etsimään enää ruokapaikkaa, eikä meidän tarvinnutkaan: jääkaapissa oli Pirkon itsensä tekemää korvasienikeittoa (nam!) ja poronkäristystä. Pöydällä oli ruusuja, oli viiniä, oli suklaata jälkiruuaksi – aivan mahtavaa! Oli ihanaa syödä ja nauttia saunasta kaikessa rauhassa. Eikä aurinko edelleenkään laskenut.

image

Pitkien ajopäivien lomassa oli todella kiva päästä tuntureille vaeltamaan. Saariselän Iisakkipään reitti oli meille juuri sopivan mittainen. Maisemat olivat tietysti upeat.

image

image

Tai no, maisemat ovat aina upeat, kun matkaan Timin kanssa.

image

image

Olen vuosien mittaan käynyt aika monessa suomalaisessa hiihtokeskuksessa, mutta Saariselällä en ollut koskaan ollut. En tiedä yhtään, ovatko Saariselän laskettelurinteet tarpeeksi loivia tällaiselle heikonpuoleiselle tätilaskettelijalle, mutta jotain todella kivaa tunnelmaa Saariselällä on. Paikallisessa kuppilassa näytti viihtyvän myös paikallisia asukkaita meidän suomalaisten ja ulkomaalaisten turistien lisäksi. Palveluja on tarpeeksi – saimme esimerkiksi varattua erinomaiset hieronnat lyhyellä varoitusajalla – ja silti on luonnonrauhan keskellä.

image

Ymmärrän hyvin, miksi niin monet tuttavani reissaavat Saariselälle joka vuosi – toiset montakin kertaa vuodessa.

image

Mekin aloimme Timin kanssa heti suunnitella sekä syksyistä ruskaretkeä että  revontulireissua kaamoksen aikaan. Ei ehkä juuri tänä vuonna, mutta pian. Saa nähdä, millaista Saariselällä on sitten, kun Pirkko on pannut tuulemaan. Toivottavasti moni muukin löytää tiensä sinne.

Metsähallituksen päiväkämppä Aurora on yllättävän tyylikäs.

Metsähallituksen päiväkämppä Aurora on yllättävän tyylikäs.

image

image

Lapin taianomainen yötön yö ihastuttaa häämatkalaisia

Miten siinä laulussa sanotaankaan, ”Lapin yössä on outoa taikaa”? Timillä ja minulla on ainakin ollut taianomaisen kivaa täällä Levillä. Jo se, että ollaan napapiirin pohjoispuolella on Timille todella eksoottista. Näillä leveysasteilla Kanadassa elää lähinnä jääkarhuja. Täällä taas tallustelemme rauhassa, kun ei edes hyttyset kiusaa.

image

Tim aina välillä hämmästelee, kuinka kansainvälistä hänen elämästään on viimeisimmän vuoden aikana tullutkaan. Nyt olemme kansainvälisessä hiihtokeskuksessa, jossa kuulee suomen lisäksi ainakin saksaa, englantia ja ruotsia. Tänne Leville ajelimme länsirajaa pitkin, Haaparannasta Aavasaksalle asti Ruotsin puolella. Saimme Jyväskylästä Ouluun huristaessamme nimittäin tekstarin opettaja-opiskelukaveriltani Sannalta, joka on nyt Torniossa ja Sanna kertoi, että Kukkolankoski Tornionjoella on vielä hienompi Ruotsin puolelta nähtynä. Pakkohan sinne sitten oli mennä. Ja Sanna oli oikeassa.

image

Komeat ovat kosken kuohut, pakko myöntää! Tim sanoi, että näytti hyviltä kalavesiltä, ja aikalailla samanlaiselta kuin Kanadan pohjoisosissa.

image

Ruotsin lippua Tim sanoo vitsaillen Ikea-lipuksi. Tässäkin kuvassa Ikea-lippu liehuu lähes leikkisänä.

image

Kukkolankoskella näytti olevan myös aika tasokkaan oloinen ravintola, josta oli hienot näkymät koskelle ja Suomen puolelle. Historiankirjan lehdet havisevat mielessäni, kun muistan, että Tornionjoki on ollut aikoinaan Venäjän ja Ruotsin raja.

Vaikka Kittilä ja Levi ole niin kaukana Tornionjokilaaksosta, täällä on kuitenkin ihan toisenlainen tunnelma. Tietenkin joku voi sanoa, että ei tämä ole ”oikeaa” Lappia. Mutta kyllä maisemat ainakin on aitoja. Ja porot!

image

Lähdimme eilen Sokos Hotel Levin runsaan aamiaisen (josta ei edes eräs erittäin nirso ystävämme voisi löytää moitteen sijaa) jälkeen kävelylle ylös Levi-tunturin rinnettä. Oli kirkas sää ja näkymät olivat todellakin vaivan väärti. Oikeastaan ylämäki ei edes tuntunut kovin raskaalta alarinteen jälkeen, kun tavoitti askeleisiinsa sopivan rytmin. Tim hämmästelee, kuinka helppoa täällä on hengittää. Ehkä ilmassa on paljon happea?

image

Katselemme jokaisesta hirsirakennuksesta pihasaunan mallia kotiin Kanadaan. Tämä mökki on kyllä liian pieni.

image

Taas oli pakko ottaa kuvia kivistä. Jollain lailla nämäkin liukoittuneet lohkareet ovat kiehtovia.

image

Mietin siinä rinnettä kulkiessani tasaisen tappavalla tahdilla, kuinka helppo on elämässäkin vain suorittaa arkea samalla tavalla päivästä toiseen. Katselin kuluneita saappaankärkiäni siinä soratiellä ja samanlaista soraa oli sekä tunturin juurella että laella, huikaisevan hienojen näköalojen keskellä. Jos en olisi nostanut katsettani ja ihaillut maisemia, en olisi edes tajunnut miten upeassa paikassa olin. Samalla tavalla moni suomalainen sinkkukin tuntuu elävän yhtä näköalattomasti, tajuamatta kaikkia niitä mahdollisuuksia, mitä maailma meille tarjoaa. Kun elämässä käyttää enemmän aikaa tiskikoneen tyhjentämiseen kuin oman rakkauselämänsä parantamiseen, niin ehkä olisi syytä miettiä ajankäyttöään uusiksi. Ajankäyttömmehän kertoo hyvin selkeästi sen, mikä on meille tärkeää ja mihin panostamme. Ties mitä voikaan löytyä, kun nostaa silmänsä maasta ja katsoo kokonaiskuvaa. Minullekin löytyi hieno patikoijakaveri!

image

Tänään kansainvälinen kiertueemme taas jatkuu, kun lähdemme ajamaan kohti Norjaa. Lauantaina juhlitaan 150-vuotiasta Kanadaa. Helsingissä olisi Kanadan suurlähetystön järjestämät isot, kaikille avoimet juhlat Hernesaaressa, mutta me vietämme Canada Daytä Jäämeren rannalla Nordkappissa. Aiomme laittaa päälle Canada-hupparit ja juoda rakkaan ystäväni Annikan Etelä-Afrikasta tuomaa kuohuviiniä. Kap-kaupungista Nordkappiin – niin se elämä meitäkin välillä vie.

Levin rinteellä Tim näki omin silmin keskiyön auringon ja yöttömän yön.

Levin rinteellä Tim näki omin silmin keskiyön auringon ja yöttömän yön.