Kesä kelluen jatkuu kesätapahtumissa – arkirutiinit eivät vieläkään oikein suju

Olemme nyt ehtineet olla kotona Kanadassa Suomen-reissumme jälkeen yli neljä viikkoa. Luulisi siinä ajassa elämän ehtivän jo palata takaisin uomiinsa, vaan ei. Jotenkin minun on nyt vaikea taas tarttua niihin arjen rutiineihin, mitä uudessa asuinmaassa viidessä kuukaudessa ehti jo muodostua. Sama ongelma kyllä näyttää Facebookista päätellen olevan monella muullakin.

CowBay Regatta lippis tarjoaa suojaa auringonpaahteelta. Minun Timille ostamaa hattua kuulemma kadehtivat monet.

CowBay Regatta lippis tarjoaa suojaa auringonpaahteelta. Minun Timille ostamaa hattua kuulemma kadehtivat monet.

Ehkä sekin vaikuttaa, että Vancouverinsaarella kuuma kesä vaan jatkuu ja sitä myöten kesämeininki. Koska koulut alkavat  täällä vasta syyskuussa, on nyt meneillään paras lomakausi, ja sehän sopii, sillä lämpötila huitelee joka päivä suomalaisittain hellelukemissa. Kaikilla ei tietenkään ole lomamieli, sillä mantereella British Columbian provinssin sisäosissa roihuaa edelleen maastopaloja, jotka ovat ajaneet tuhansia ihmisiä kodeistaan. Metsäpalojen savu seisoo nyt täällä saarellakin, saaden maiseman näyttämään välillä epätodelliselta.

IMG_2682

Savu sumensi aamuisen maiseman Cowichan Bayssä runolliseksi.

IMG_2656

Illansuun valo ei juuri eroa aamusta.

Viime viikonloppuna olimme Cowichan Bayssä, tunnin matkan päässä etelään, perinteisessä CowBay Regatassa.  Regatta on aina elokuun pitkänä British Columbia Day -viikonloppuna,  jolloin maanantaina provinssissa oli yleinen vapaapäivä ja kilpailijoilla aikaa purjehtia kotisatamiinsa. CowBay Regatta kuuluu Timin kesään.

Cowichan Bayssä on myös osakehuoneistoja, joista on mukavat merinäköalat.

Cowichan Bayssä on myös osakehuoneistoja, joista on mukavat merinäköalat.

Yleensä Tim on viime vuosina ollut kilpailemassa Bad Kitty -nimisellä katamaraanilla, mutta tällä kertaa Tim oli gastina puolalaissyntyisen Jerzyn ainutlaatuisella trimaraanilla, joka on ollut Euroopassa aikoinaan ehdolla myös Vuoden veneeksi. Jerzy ja vaimonsa Bella ovat todella mukavia ihmisiä. Toisella miehistön jäsenellä, myös puolalaissyntyisellä Tomilla, oli kiinnostavia tarinoita matkoiltaan. Tom on esimerkiksi purjehtinut yksin maailman ympäri alle kymmenmetrisellä purjeveneellä, ihan huvikseen vain. Tim nautti uusien kiinnostavien ihmisten tapaamisesta ja uuden veneen haasteista silminnähden.

Viime vuosina Tim on eniten purjehtinut huippunopealla katamaraanilla Bad Kittyllä. Tällä kertaa Tim vain auttoi pohjan putsauksessa. Vesi oli hyytävän kylmää myös suomalaiselle!

Viime vuosina Tim on eniten purjehtinut huippunopealla katamaraanilla Bad Kittyllä. Viime kesänä Tim lähetti minulle monet viestit tämän kannelta. Tällä kertaa Tim vain auttoi kavereita pohjan putsauksessa.

Purjehduksessa kilpailtiin monessa eri luokassa, mutta aika leikkimielellä.

Purjehduksessa kilpailtiin monessa eri luokassa, mutta aika leikkimielellä.

Minä viihdyin päivät muiden mukavien purjehdusleskien kanssa Cowichan Bayn viehättävässä pikkukaupungissa. Tai kaupunki on ehkä vähän liioittelua, oikeastaan CowBay on ennemminkin pieni kylä. Tiedäthän, kuinka jokaista suomalaista pikkukaupunkia rannalla sanotaan ”kivaksi kesäkaupungiksi”? No, Cowichan Bay on juuri sellainen. Muutaman kuukauden on vilkasta, kun kaupunkilaiset tulevat kesälomaansa viettämään, sitten talvella on taas kuulemma aivan kuollutta. Rantakadulla on aikakoneeseen jumittunut pieni sekatavarakauppa ja pari ravintolaa, lattekahvilaa ja trendikästä sisustuskauppaa, jotka on tunnissa koluttu aika tarkkaan. Mutta söpöä kyllä oli, kieltämättä.

IMG_2727

Sisustuskaupassa oli ihana marmoripöytä, en uskalla tosin varmana väittää sen olvan aito Eeero Saarinen.

Sisustuskaupassa oli ihana marmoripöytä, en uskalla tosin varmana väittää sen olevan aito Eero Saarinen.

Tämä tyyny houkutteli espoolaissyntyistä hevoshullua.

Tämä tyyny houkutteli espoolaissyntyistä hevoshullua, mutta nainen pysyi lujana.

Satamassa katselin kiinnostuneena etenkin kelluvia taloja, floating homes. Ne eivät ole asuntolaivoja, sillä niissä ei ole omaa moottoria, vaan ponttooneille rakennettuja taloja. Tunnetuin esimerkki suomalaiselle saattaa löytyä ”Uneton Seattlessa” -elokuvasta, tosin Tom Hanksin esittämän arkkitehdin talo oli kyllä vähän toista luokkaa kuin useimmat täkäläiset kellutalot. CowBayssä oli muutama myynnissä ja nämäkin kyllä näyttivät maksavan lähes saman kuin tontilliset talotkin. Kellutalot kiinnostavat, sillä vielä viime kesänä Tim asui mantereen puolella sellaisessa, jonka oli avioeronsa jälkeen kunnostanut priimakuntoon. Talo meni kaupaksi juuri kun Tim tuli Suomeen minua tapaamaan ensimmäistä kertaa.

IMG_2654

Aina joku näistä CowBaynkin kelluvista taloista on myynnissä, ainakin kun hinnasta sovitaan. Kuukausittainen satamamaksu ei kuulu kauppahintaan.

Kelluvat talot näyttivät maksavan CowBayssäkin parisataa tuhatta dollaria. Maata on vain kukkapurkeissa.

Kelluvat talot näyttivät maksavan CowBayssäkin parisataa tuhatta dollaria. Maata on vain kukkapurkeissa.

IMG_2660

Tietysti olimme taas liikenteessä festarimeiningillä, eli yövyimme teltassa. Joku Timin kavereista kysyi minulta varovasti, olenko ennen Timiä koskaan telttaillut. Täällä kuulemma harva viisikymppinen nainen suostuu könyämään telttaan, joten sain kai paljon lisäpisteitä, kun kerroin, että rakastan telttailua, sehän on niin romanttista! Itse asiassa yritin viime vuoden heinäkuussa houkutella Timiä Suomeen melomaan kanssani Punkaharjun saarilabyrintissa. Olisi ollut ihana taas yöpyä jonkun aution saaren hiekkarannalla, korkeiden honkien suojassa. Valitettavasti Tim ei silloin vielä uskonut, että olin tosissani. Kuka sitä nyt toiselle puolelle maapalloa lentäisi naisen takia!

Teltta on tullut tutuksi viime viikkoina.

Teltta on tullut tutuksi viime viikkoina.

IMG_2698

Regatta järjestetään Cowichan-heimon rannalla.

Lauantai-iltana Cowichan-alkuperäisheimon rannalla järjestettiin purjehtijoille grillijuhlat. Grillillä on pituutta monta metriä ja grillihiiliä kuluu illan mittaan kuulemma 80 kiloa. Salaatti tarjoillaan aina pienestä purtilosta.

IMG_2675

Salaattivene Ensalada.

IMG_2671

Sadoille purehtijoille riitti ruokaa pitkästä grillistä.

Me emme tällä kertaa osallistuneet grillijuhliin, vaan menimme ravintolaillalliselle juhlimaan ystäviemme Alecin ja Marlenen 45-vuotishääpäivää. Taas oli todella hauska ilta. Onneksi kaikki Timin ystävät ovat niin kivoja ja ovat ottaneet minut lämpimästi vastaan.

Myös flamingoilla ja joutsenilla kilpailtiin.

Myös flamingoilla ja joutsenilla kilpailtiin.

Illalla ennen kuin ryömimme telttaamme menimme vielä nuorison kanssa pilkkopimeälle rannalle discoilemaan. Hauskaa, että bileissä soi sekä Justin Timberlaken ”Don’t stop the music”, jota soitimme hääjuhlassamme, että nuoruuden mieleen tuova Technotronicin ”Get up”, jota laulamme joka aamu klo 04.30, kun Timin pitää nousta töihin. ”Get up, get up, get busy, do it, I wanna see you party…” Timin kanssa on ihana tanssia. Me olimme ehkä kaksi kertaa niin vanhoja kuin muut bilettäjät, mutta en vaihtaisi elämääni kenenkään kanssa.

Erittäin edustava regatta-aamun look.

Erittäin edustava regatta-aamun look syntyy kiskomalla hameen ja toppatakin yöasun päälle. Kerrospukeutumista kauneimmillaan, eikö?

IMG_2699

Joka vuodelle on oma CowBay Regatta t-paita.

IMG_2604

Regattaviikonlopppu on yksi kaupungin vilkkaimmista koko vuonna.

IMG_2607

IMG_2578

Vaahteranlehtilippu on jollian lailla optimistinen.

 

 

 

Kesäinen Saariselkä rauhoittaa matkaajat – häämatka Lapissa jatkuu

Jotkut ne vaan osaa saada toiset tuntemaan itsensä tervetulleiksi. Tällä häämatkalla ympäri Suomea olemme Timin kanssa tavanneet hämmästyttävän paljon vieraanvaraisia ihmisiä. Yksi heistä asuu Lapissa Saariselällä ja on nimeltään Pirkko Valkamo.

image

Tutustuin Pirkkoon kymmenisen vuotta sitten. Siihen aikaan Pirkko johti Hotelli Presidenttiä Helsingissä, nostettuaan sitä ennen esimerkiksi vantaalaisen hotellin yökerhon Tulisuudelman ykkösmenopaikaksi pääkaupunkiseudulla. Pirkko tuntee suomalaisen hotelli- ja ravintola-alan erittäin laajasti ja on nyt kotiutunut Saariselälle. Meinasin sanoa, että Saariselän rauhaan, mutta Pirkko on niin aikaansaava leidi, että hänen ympärillään aina tapahtuu. Saa nähdä, mitä kaikkea uutta Pirkko kehittää nyt Saariselälle, vanhan hyvän säilyttäen.

image

Ajoimme Saariselälle taas pitkän päivän Pohjois-Norjan Nordkappista ensin Inariin, jossa pysähdyimme Siidaan, Euroopan ainoan alkuperäiskansan saamelaisten elämää esittelevään museoon. Olin jo pitkään halunnut käydä Siidassa ja vaikka matkaa oli takana jo tuntitolkulla ja loppumatkaa Saariselällä oli jäljellä enää vähän, päätimme pysähtyä ja käyttää Museokorttejamme. Ja kyllä kannatti! Taianomaisen ja hyvin havainnollistavan sisätilan lisäksi ulkona oli aitoja vanhoja saamelaisten rakennuksia, jotka tekivät etenkin Timiin todella suuren vaikutuksen.

image

Porotkin viihtyivät Saariselällä Kuukkeli-asuntomme pihalla

Kun Siidan jälkeen huristimme vihdoin Saariselälle, olimme matkasta jo aika väsähtäneitä, etenkin kun flunssa edelleenkin vaivasi meitä kumpaakin. Pirkko oli järjestänyt meille todella kivan saunallisen kolmion keskeiseltä paikalta kauppakeskus Kuukkelin viereltä.

image

Emme olisi millään jaksaneet lähteä etsimään enää ruokapaikkaa, eikä meidän tarvinnutkaan: jääkaapissa oli Pirkon itsensä tekemää korvasienikeittoa (nam!) ja poronkäristystä. Pöydällä oli ruusuja, oli viiniä, oli suklaata jälkiruuaksi – aivan mahtavaa! Oli ihanaa syödä ja nauttia saunasta kaikessa rauhassa. Eikä aurinko edelleenkään laskenut.

image

Pitkien ajopäivien lomassa oli todella kiva päästä tuntureille vaeltamaan. Saariselän Iisakkipään reitti oli meille juuri sopivan mittainen. Maisemat olivat tietysti upeat.

image

image

Tai no, maisemat ovat aina upeat, kun matkaan Timin kanssa.

image

image

Olen vuosien mittaan käynyt aika monessa suomalaisessa hiihtokeskuksessa, mutta Saariselällä en ollut koskaan ollut. En tiedä yhtään, ovatko Saariselän laskettelurinteet tarpeeksi loivia tällaiselle heikonpuoleiselle tätilaskettelijalle, mutta jotain todella kivaa tunnelmaa Saariselällä on. Paikallisessa kuppilassa näytti viihtyvän myös paikallisia asukkaita meidän suomalaisten ja ulkomaalaisten turistien lisäksi. Palveluja on tarpeeksi – saimme esimerkiksi varattua erinomaiset hieronnat lyhyellä varoitusajalla – ja silti on luonnonrauhan keskellä.

image

Ymmärrän hyvin, miksi niin monet tuttavani reissaavat Saariselälle joka vuosi – toiset montakin kertaa vuodessa.

image

Mekin aloimme Timin kanssa heti suunnitella sekä syksyistä ruskaretkeä että  revontulireissua kaamoksen aikaan. Ei ehkä juuri tänä vuonna, mutta pian. Saa nähdä, millaista Saariselällä on sitten, kun Pirkko on pannut tuulemaan. Toivottavasti moni muukin löytää tiensä sinne.

Metsähallituksen päiväkämppä Aurora on yllättävän tyylikäs.

Metsähallituksen päiväkämppä Aurora on yllättävän tyylikäs.

image

image

Samettisia jättiläispuita ja huikaisevia näköaloja – 100 km matka Victoriaan on elämys

Nyt taas olen niin vaikuttunut täkäläisistä maisemista, että en millään malta olla hehkuttamatta kuvien kanssa päiväreissuamme Victoriaan. Mutta tällä kertaa en puhu British Columbian pääkaupungista sen enempää, vaan nimenomaan matkasta.

Tim on välillä joutunut ajamaan tuo reilun sadan kilometrin matkan Victoriaan päivittäin. Kun on tullut lunta ja räntää, en ole ollut mitenkään innoissani miehen lähtiessä aamu-viideltä liukkaalle ja pimeälle tielle. Mutta perjantaina aamupäivällä aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja kaikki oli ihanasti.

IMG_1379

Tässä vaiheessa tie vielä oli väljä ja avoin.

Täällä Vancouverin 460 kilometriä pitkällä saarella on vain yksi valtatie, joka kulkee etelästä Victoriasta pohjoiseen Port Hardyyn asti. Paikoin vaikeakulkuisen maaston takia tie kulkee saaren itälaitaa. Vuorten yli mentäessä monin kohdin kaistoja on vain yksi suuntaansa, joten tuhansien ihmisen posottaessa työmatkaansa onnettomuuksia sattuu usein. Ja niin oli tapahtunut myös tällä kertaa.

IMG_1380

Jouduimme tunniksi sumppuun mutkaiselle vuoristo-osuudelle. Olimme lähteneet matkaan erittäin hyvissä ajoin, mutta Tim myöhästyi silti kokouksestaan puolisen tuntia.

Paluumatkalla halusin kerrankin tehdä pari pysähdystä. Ensimmäinen oli lähellä Victoriaa.

IMG_1393

Tie tuntuu menevän taikametsän läpi.

Goldstream Provincial Park on aivan valtatien varrella ja olen joka kerta halunnut pysähtyä siellä, koska puisto näyttää auton ikkunastakin vilahtaessaan satumaisen kauniilta.

IMG_1403

Ihana joki virtaa puiston halki.

IMG_1415

Goldstream – kultavirta! Aivan nimensä mukainen.

Kuumana iltapäivänä oli ihana kävellä varjoisassa metsässä, jossa puita koristi satumaisen samettinen sammal.

IMG_1401

Olen niin ihastunut täkäläisiin puihin! En ole missään nähnyt näin kauniita sammalpintoja.

IMG_1404

 

On vaikea saada kuvista mitään käsitystä siitä,miten valtavia nämä puut ovat. Tim poseerasi yhden setripuun edustalla.

IMG_1406

Tim on 182 cm pitkä, joten sormien väli on samaa luokkaa. Puun ympärysmitan täytyy siis olla reilusti yli 5 metriä.

IMG_1410

Pakkohan minunkin oli poseerata. Puiden halaaja!

Puistossa voisi viettää enemmänkin aikaa ja kiivetä vaikka vuorelle. Tosin alueella on sekä karhuja että puumia, joista varoitetaan tässä taulussa.

IMG_1412

Finlaysonin nimi vilahtelee täällä monessa paikassa. Ettei olisi ollut samaa skottisukua sekä Suomeen tekstiilitehtaan perustanut James että Kanadan länsirannikolla vaikuttanut Roderick.

Koska meillä ei tällä kertaa ollut mikään kiire kotiin, päätimme pysähtyä myös näköalapaikoilla vuoristotien korkeimmilla kohdilla. Ja kyllä kannatti, vai mitä?

IMG_1419

Maisemat tuovat mieleen Norjan vuonot ja vuoret.

IMG_1417

Näköalapaikalta on huikaisevat näkymät itään saarille ja salmen taakse mantereelle.

IMG_1424

Meri ja taivas hohtivat suunnilleen yhtä sinisinä.

IMG_1423

Näköalapaikalla sai nauttia myös alkuperäiskansan taiteesta. Toteemit ovat usein todella vaikuttavia.

Kotiin päästyämme oli ihana istuskella varjoisalla mutta silti lämpimällä terassilla ja nauttia lintujen konsertista. Tuntui melkein haikealta ajatella, että en vietä koko kesää täällä kotona Kanadassa. Olen nimittäin kesäkuun alkupuolella tulossa Suomeen, Tim tulee perässä vähän myöhemmin. Meillä on yhdessä kuukauden verran aikaa nauttia Suomen suvesta.

Ehdimme muuttokuorman pakkauksen ja ystävien tapaamisen keskelläkin lähteä parin viikon kotimaankierrokselle – tai kai pitäisi sanoa, että minun synnyinmaatani kiertämään – ja nyt suunnittelen kuumeisesti, mitä haluan Timille näyttää. Eteläistä Suomea Jyväskylän korkeudelle asti ehdimme syyskaudella jo kiertääkin kohtalaisen hyvin, mutta kesällähän kaikki on ihanampaa. Turun saaristoon ja Saimaalle haluamme palata, ehkä tällä kertaa veneillen tai meloen. Ahvenanmaalla saamme viettää juhannuksen ystävien kanssa. Pohjanmaalle menemme ilman muuta sukulaisia tapaamaan, samalla voisi käydä Merenkurkun kansallispuistossa katsomassa kuinka paljon maata on noussut esiin sitten viime käynnin. Kolin kansallismaisema, Raatteenportin vaikuttava muistomerkki, Mannerheimin synnyinkoti Askaisissa, joka on yksi ainoista barokkityylisistä kartanolinnoista Suomessa? Vanha Rauma? Puumala? Mitä kaikkea nähtävää onkaan Lapissa? Niin paljon paikkoja, niin vähän aikaa.

Ehkä pakkaamme mukaan makuupussit ja ajamme valoisassa kesäyössä sinne minne nenä näyttää. Se voisi olla todella romanttisista.

IMG_1429