Kun rakkaus iskee täyttä laukkaa!

Tunnustan: Viime viikonloppuna rakastuin. Rakkauteni kohde on tumma ja komea, jäntevä ja lihaksikas. Iso, mutta nopea käänteissään. Suuri sydän, kauniit silmät. Tim ymmärtää kyllä, etten voinut mitään tunteilleni.

IMG_6344

Menimme viime viikon perjantaina jo aamusta mantereelle. Lautalla kuulutettiin, että valaita oli näkyvissä, mutta minä en niitä nähnyt, sillä kanttiinin jonossa kuulin puhuttavan rakasta äidinkieltäni. Suomalainen opettaja Tiina oli perheensä ja noin 30 muun suomalaisen kanssa parin viikon kiertomatkalla Vancouverin seuduilla. Meillä Vancouverinsaarellakin olivat kierrelleet monta päivää. Harmi, että rankat sateet olivat tehneet vuoristotiet liian pehmeiksi ajaa: miehet nimittäin taisivat kaikki olla tukkirekkojen ja metsäkoneiden omistajia, jotka olivat tutustumassa täkäläiseen metsätyöhön. Täällä on vielä vaikeakulkuisten matkojen päässä jyrkkiä vuorenrinteitä, joilta hakataan puuta aivan uskomattomissa olosuhteissa. Timin isoisä oli rekkakuski, joka ajoi uhkarohkean isoja tukkikuormia lähes pystysuoria teitä alas, eikä suinkaan hissuttelevan hiljaa… Timkin on nuoruudessaan ehtinyt kokeilla samaa hommaa, joten miehillä puhuttavaa riitti.

IMG_6341 (1)

Suomalaisia lautalla, vasemmalla Tiina oranssissa tikkitakissaan.

Kuulin Tiinalta (josta tuli tietysti Facebook-kaverini), että loppumatkakin Whistlerin seuduilla oli mennyt hyvin. Kanadassahan on sopivasti samaa kuin Suomessa, ja kuitenkin riittävästi erilaista, niin että matkassa on eksotiikkaa. 10 tunnin aikaerosta toipumiseen voi aina mennä aikaa, mutta veikkaan, että kaikki täällä käyneet ovat sitä mieltä, että kohde on vaivan arvoinen.

IMG_6335 (1)

Puolipilvisenäkin päivänä lauttamatka saarten lomassa on huikaisevan kaunis.

Vancouverissa meillä oli koko viikonlopun lähes minuuttiaikataulu. Käymme sen verran harvoin mantereella, että kaikki mahdolliset tapaamiset pitää sopia tarkkaan. Onneksi kaikki sujui sutjakkaasti.

Ja sunnuntaina se sitten tapahtui. Rakastuminen päätäpahkaa.

Oikeastaan tarina alkoi jo kesällä, kun sain viestiä kahdelta minun ikäiseltäni suomalaiselta, Sarilta ja Minnalta. Jyväskyläläinen Sari oli tapaamassa opiskeluaikaista ystäväänsä Minnaa, joka asuu Vancouverissa. Ystävykset reissasivat myös täällä salmen toisella puolella Vancouverinsaarella, ja laittoivat minulle viestiä, koska olivat lukeneet tätä ”Rakkautta kanadabuutseissa” -blogiani Eeva.fi:ssä. Selvisi, että olemme 30 vuotta sitten opiskelleet viereisissä rakennuksissa Jyväskylän yliopistossa ja meillä oli muutenkin paljon yhteistä. Valloittavan Sarin näin nyt syksyllä Jyväskylässä käydessäni, mutta Minnan tapasin livenä vasta viime sunnuntaina.

Suomalaistytöt Pia, Minna ja Mia.

Suomalaistytöt Pia, Minna ja Mia.

Minnalla ja miehellään Davella on laukkahevosia ja pääsimme heidän kanssaan kauden viimeisiin kisoihin. Olipa mahtava iltapäivä! Minna on aivan huipputyyppi ja tuntui, kuin olisimme tunteneet vuosikymmeniä. Karismaattisen Daven lisäksi mukana oli myös tosi kiva ruotsinsuomalainen Pia, joka on asunut Kanadassa jo vuosia. ”Minna, Mia, Pia..” On siinä kanadalaisilla selvittelemistä, kuka kukin on.

IMG_5681

Söimme lounasta, katsoimme kisoja ja löimme pikkusummista vetoa ja vaikka voitin vähän joka kierroksella, taisin silti jäädä 30 centtiä tappiolle.

IMG_5758

Melkein kaikki Daven ja Minnan hevoset olivat jo lähteneet maaseudulle talven viettoon, mutta vielä oli kisoissa mukana yksi musta hevonen. Laukkahevoseksi harvinaisen suuri Perfectly Reckless eli Mr. Big tuli omassa lähdössään toiseksi ja jokusen dollarin tienasin mahdollisimman pienellä panostuksellani.

IMG_5747

Tähtijockey Amadeo Perez ratsasti kisoissa Mr. Bigillä toiseksi. Taustalla kilpatallin omistaja David, Minna mies.

IMG_5750

”Poneilla” ratsastavat avustajat vievät laukkahevoset ja jockeyt lähtötelineisiin. Numero 2 on Daven tallin Perfectly Reckless eli Mr. Big.

Kisojen jälkeen pääsimme käymään talleilla ja tapasimme Mr. Bigin. Miten voi keski-ikäinen nainen rakastua näin? Miten ihana ihana ihana hevonen! Mr.Bigin säkäkorkeus on yli 170 cm, mutta se ei ole mikään kömpelö rohjake, vaan jäntevä huippu-urheilija. Niin komea, niin nopea, mutta ei mikään säpsähtelijä. Olen jonkun verran tavannut täysverisiä laukkahevosia ja sen verran sähäköitä ovat olleet, etten olisi kuvitellutkaan halailevani ensitapaamisella. Mutta Mr. Big on sellainen tyyni uljas musta, josta olen nähnyt uniakin. En voinut mitään, entistä Espoon tyttöä vietiin kuin litran mittaa.

IMG_5799

Tim on myös viettänyt aikaa hevosten keskellä ja ymmärsi hyvin tunteeni. Oikeastaan Tim taisi itsekin ihastua Mr. Bigiin. Mikäs ihme se olisi, onhan Timissä ja Mr. Bigissä paljon samaa: kummatkin ovat komeita, jänteviä, nopeita ja lihaksikkaita.

IMG_5790

Minna ja Mr. Big. Minna käy joka ilta talleilla ruokkimassa hevoset, Dave hoitaa isänsä perustaman kilpatallin hevosten valmennuksen juristin töittensä lisäksi.

Kiitos Minnalle ja Davidille hienosta päivästä, kiva löytää uusia ystäviä ja päästä tutustumaan uusiin maailmoihin. Nyt emme malttaisi odottaa kevättä, että laukkakausi taas alkaa ja pääsemme kokemaan kisatunnelmaa. Onneksi minulla on kotona tuo oma Mr. Big, suurine sydämineen ja kauniine silmineen.

IMG_5667

 

 

 

 

 

 

 

Loistoa ja rappiota: ristiriitaisen rosoinen Romania

Islanti ja Irlanti. Ne ovat ainoat maat Länsi-Euroopassa, joissa en ole vielä käynyt. Itä-Euroopasta sen sijaan löytyy vielä monta käymätöntä valtiota.

Yksi niistä pääsi pois käymättömien listalta viikonloppuna, kun olin luokkaretkellä Romanian pääkaupungissa Bukarestissa. Opiskelin 32 vuotta sitten matkailualaa Malmin kauppaoppilaitoksessa ja siltä ajalta jäi hyviä kavereita, joiden kanssa tehdään vuosittain kiva viikonloppureissu. Joskus ollaan Turussa tai Haikon kartanossa, joskus vaikka Istanbulissa, Vilnassa tai Varsovassa. Ollaan missä tahansa, aina on hauskaa, sillä matkailualan ihmisethän ovat tunnetusti hyvää seuraa. Asialliset hommat ja Ellun kanat -periaatteella matkojen ohjelmat on aina loistavasti järjestetty sekoitus informatiivisia kiertoajeluita ja rentoa meininkiä – hienoa, kun porukassa on niin monta entistä opasta, jotka tosiaan osaavat tehdä upeat matkaohjelmat.

Perjantaina Helsinki-Vantaalla sää yllytti lähtemään Suomesta.

Perjantaina Helsinki-Vantaalla sää yllytti lähtemään Suomesta.

Parasta kaikesta on tietysti yhdessäolo. Tunnemme toisemme ajalta, jolloin useimpien suurin saavutus oli ylioppilaskirjoitusten läpäiseminen. Tässä porukassa ei tarvitse, eikä oikein voisikaan esittää mitään. Tai no, huonoja vitsejä voi tietysti aina esittää.

Rolexin merkki ja töhryt samalla seinällä.

Rolexin merkki ja töhryt samalla seinällä.

Heidi Klumin ja romanialaisen mummon maailmat kohtaavat.

Heidi Klumin ja romanialaisen mummon maailmat kohtaavat.

Monelle muullekin meistä tämä oli ensimmäinen käynti Romaniassa. En oikein tiennyt mitä odottaa, ja toisaalta se ehkä kuvasikin sitä ristiriitaisuutta, mikä perillä odotti. Kaikkea löytyy, sekä rähjäisyyttä että loistoa maassa riittää tuhansien vuosien verran.

Ranskalainen hotelliketju Novotel oli rakentanut uudelleen paikalla sijainneen teatterin julkisivun, vaikka itse hotelli on täysin moderni.

Ranskalainen hotelliketju Novotel oli rakentanut uudelleen paikalla sijainneen teatterin julkisivun, vaikka itse hotelli on täysin moderni.

Hotellimme, Novotel, oli siisti ja tyylikäs paikka vanhankaupungin ravintoloiden lähellä. Lähimaastossa oli upeasti remontoituja vanhoja taloja. Ja sitten niitä vanhoja taloja, joita ei todellakaan oltu remontoitu. Luxus-putiikkien vierellä oli rähjäisiä kujia ja niiden vieressä taas loistoa. Omalla tavallaan roso on viehättävää.

Tämä kaunis vanha talo on lähes ruohottunut

Tämä kaunis vanha talo on lähes ruohottunut. 

image

Kävimme syömässä todella kiinnostavissa ravintoloissa. Hienot miljööt tasoittivat sitä, että ruoka ei varsinaisesti hurmannut, vaikka ihan kohtuullista olikin. Ehkä olen vain poispilattu, kun Suomessa saa nykyään niin maukasta ruokaa, etenkin kun ystäväni kokkaavat satokauden parhaista raaka-aineista.

Vanhankaupungin pieniltä kujilta löytyy monia ravintoloita. Viikonloppuisin ihmiset bailaavat kaduilla yömyöhään, kertoivat ryhmämme vetreämmät iltavirkut.

Vanhankaupungin pieniltä kujilta löytyy monia ravintoloita. Viikonloppuisin ihmiset bailaavat kaduilla yömyöhään, kertoivat ryhmämme vetreämmät iltavirkut.

Ensimmäisen illan ravintolamme Caru’ cu Bere näytti puuleikkauksineen satoja vuosia vanhalta ja tunnelma oli hälisevän octoberfestmäinen. Mutta saksalaisten kansantanssijoiden sijaan parketilla pyörähtelivät kilpatanssijat, jotka hakivat meidänkin porukasta tanssimaan. Ruoka oli lihaisaa ja sitä oli runsaasti.

Caru' cu Bere

Caru’ cu Bere

image

Lauantain lounasta nautimme kauniissa Pescaruksessa puiston laidalla. Alkuruokana ollut vihannessosekeitto oli oikein hyvää ja lihapullat sopivan yrttisiä.

image image

Lauantain illalliselta  odotin paljon, koska Casa Doina on kuulemma yksi Bukarestin kuuluisimmista ravintoloista. Hienon puiston keskellä oleva huvila oli upea, kun puutarhan valot loivat tunnelmaa. Onneksi ilta oli mukavan leppeä, sillä meidän pöytämme oli terassilla. Sisällä juhlittiin häitä frakeissa ja paljeteissa ja pelkäsimme jo olevamme auttamatta alipukeutuneita. Ruoka ei jäänyt mieleen, mutta ilta oli ihana.

image

Casa Doina on kaunis ravintola puiston keskellä.

Sunnuntaina menimme vielä ennen lähtöä pienemmällä porukalla museoon, joka oli hämmentävin nähtävyys pitkään aikaan. Romanian pahamaineisen diktaattorin Nikolae Ceausescun koti Palatul Primaverii eli Kevätpalatsi ei päällepäin näyttänyt kovin suurelta. Oikeastaan se näytti ulospäin jopa yllättävän vaatimattomalta, kun olin kuullut ylellisyydestä, minkä keskellä Ceausescut elivät.

Elena ja Nikolae Ceausescun koti on viime vuoden keväästä asti ollut museo.

Elena ja Nikolae Ceausescun koti on viime vuoden keväästä asti ollut museo.

Palatsin sisäpihalla elää riikinkukkoja.

Palatsin sisäpihalla elää riikinkukkoja.

Iranin shaahin lahjoittamat matot ja puhemies Maon antama suuri kiinalainen ruukku vastaanottivat vieraat heti aulassa. Elena Ceausescu oli kuulemma sisustanut kaiken ja hänen makuaan ei todellakaan voi kuvailla vaatimattomaksia tai minimalistiseksi.. Kaikkialla oli kultausta, peilejä, itämaisia silkkimattoja, mosaiikkeja, marmoria ja muita ylellisiä materiaaleja. Ja riikinkukkokoristeita! Pihalla tepasteli edelleen riikinkukkoja, jotka ovat kuulemma alkuperäisten lintujen jälkeläisiä.

Marmoria, peilejä, kultausta.. Tällaista ei nähty Habitare-messuilla.

Marmoria, peilejä, kultausta.. Tällaista ei nähty Habitare-messuilla.

image

Kaikkein oudoin paikka oli Elena ja Nikolae Ceausescun sviitti. Kolmella aikuisella lapsella oli talossa myös omat asuntonsa, mutta pariskunnan asunnossa oli kaikki talvipuutarhasta ja suomalaisen kaksion kokoisesta vaatehuoneesta alkaen. Makuuhuoneessa kylmäsi ajatella, että täällä on nukkunut yönsä pariskunta, joka keinoja kaihtamatta raivasi esteet tieltään.

Ceausescujen makuuhuone.

Ceausescujen makuuhuone.

Elena ja Nikolae Ceausescun vaatteita.

Elena ja Nikolae Ceausescun vaatteita.

Myös palatsin kylpylä- ja uima-allasosasto oli 70-luvun tyylissään ällistyttävä. Palatsissa oli asuinkäytössä noin 80 huonetta, niiden lisäksi vielä kymmeniä varastotiloja.

Uima-allasosaston mosaiikit olivat huikeita.

Uima-allasosaston mosaiikit olivat huikeita.

Omassa elokuvateatterissaan Ceausescut kuulemma katselivat paljon amerikkalaisia toimintaelokuvia ja länkkäreitä.

Omassa elokuvateatterissaan Ceausescut kuulemma katselivat paljon amerikkalaisia toimintaelokuvia ja länkkäreitä.

Jäin miettimään, miten idealistisista ihmisistä tulee diktaattoreita ja miten muut ihmiset mahdollistavat sen. Miten saman kehityksen voisi estää nyt? Samaan aikaan päässä soi koko viikonlopun takavuosien eurohitti, romanialaisen O-Zonen ”Dragostea Din Tei”. Siinä sitä oli ristiriitaa kerrakseen.


Ceausescujen kotialbumista pariskunnan kuva.

Ceausescujen kotialbumista pariskunnan kuva.

Maukkaat messut – Kauhajoen Ruokamessuilla taas mahtava meininki

Jos tuntuu, että Suomi on tylsä, saamaton ja tyly maa, niin et varmaan ole käynyt Kauhajoen Ruokamessuilla elo-syyskuun vaihteessa. Messuista on jo viikko ja olen edelleen jotenkin iloisesti pöllämystynyt, niin paljon hyvää tekemisen meininkiä siellä taas oli. Ja ihanaa ruokaa!

IMG_4544

Kauhajoen Ruokamessut on järjestetty jo 27 kertaa ja minä olin nyt toista kertaa juontamassa. Vuosien mittaan olen juontanut tapahtuman jos toisenkin ja yleensä kaikki tilaisuudet ovat olleet mukavia. Mutta Kauhajoen Ruokamessut.. Ne ovat ihan omaa luokkaansa. Puheet pohjalaisten jäyhyydestä ovat rankasti liioiteltuja, sillä missään muualla ei niin luontevasti ala juttu ihmisten kanssa. Kaikki ovat innostuneita maukkaasta, puhtaasta suomalaisesta ruoasta ja innostus tarttuu. Ei mikään ihme, että esimerkiksi näytöskeittiössä kokkailleen huippukokki Maija Silvennoisen mielestä Kauhajoella on Suomen parhaat messut.

Messukeittiössä kokattiin ja keskusteltiin kirjaimellisesti ruoan äärellä. Vasemmalta

Messukeittiössä kokattiin ja keskusteltiin kirjaimellisesti ruoan äärellä. Vasemmalta minä, Kauhajoen tuleva kaupunginjohtaja Linda Leinonen, kansanedustaja Lasse Hautala, keittiömestari Raymond Wesander, sisäministeri Paula Risikko, keittiömestarit Maija Silvennoinen ja Sami Tallberg sekä kalastaja Tom Blom.

Ensinnäkään Kauhajoen Ruokamessut eivät ole missä tahansa persoonattomassa konferenssikeskuksessa, vaan satoja vuosia vanhalla Hämes-Havusen maatilalla. Messuosastoja on siis aitojen pohjalaisten umpipihojen ympärillä olevissa aitoissa ja muissa rakennuksissa. Se korostaa tunnetta, että tämän ruoan alkuperä tunnetaan.

Hämes-Havusessa on tunnelmaa.

Hämes-Havusessa on tunnelmaa.

Messuilla myös todella näkee, että Suomen ruoka-aitassa Etelä-Pohjanmaalla on yritteliästä ja kekseliästä porukkaa. Joka vuosi messuilla on uusia kiinnostavia ruokaan liittyviä tuotteita, vanhojen hyviksihavaittujen lisäksi. Kotiin (tai siis äidin luo Espooseen, missä nyt majailen) lähtikin monta kassillista ensiluokkaista suomalaista ruokaa, suurin osa Pohjanmaalla tuotettua: monia erilaisia juustoja, leipää, teuvalaista pihvilihaa, närpiöläisiä vihanneksia, ihania perunoita, näkkileipäaineksia, jugurttia ja jumalaista tervasiirappia, johon olen nyt aivan hulluna.

Aika kasa ruokaa löysi tiensä Espooseen.

Aika kasa ruokaa löysi tiensä Espooseen.

Tervasiirappi! Sopii ihan kaiken kanssa kalasta jäätelöön. Nam.

Tervasiirappi! Sopii ihan kaiken kanssa kalasta jäätelöön. Nam.

Ruoasta myös puhutaan messuilla. Vedin kiinnostavien ihmisten keskusteluja monista ajankohtaisista aiheista, kuten ilmastonmuutoksen vaikutuksesta suomalaiseen ruoantuotantoon, luomuviljelystä, seutukunnan yhteistyöstä ja valtakunnanpolitiikan vaikutuksista maakuntaan sekä keskustelun nousevasta trendistä,  ruokamatkailusta, jossa oli mukana Ahvenanmaalla Smakbytä pitävä julkkiskokki Michael Björklund. Aloin ideoida  ”makukylää” myös Etelä-Pohjanmaalle ja Micke Björklundin mielestä siellä olisikin vielä laajempi valikoima lähiruokaa kuin Ahvenanmaalla. Viljaa, lihaa, riistaa, kalaa, perunoita, vihanneksia, marjoja.. Kaikkea löytyy Etelä-Pohjanmaalta aivan läheltä.

IMG_4478

Wasalinen Jasmin Granholm, Ahvenanmaan lahja ruokamatkailulle Micke Björklund Smakbystä ja minä.

Suomalaiset omenat ovat muotia.

Suomalaiset omenat ovat muotia.

Mietin messuilla ihanien ruokien äärellä myös sitä, miten voisin itsekin edistää suomalaisten ruokatuotteiden menekkiä ulkomaille – jos ei tuontirajoitusten taakse Pohjois-Amerikkaan niin ehkä Eurooppaan? Edesmennyt mestarikokki Jaakko Kolmonen kertoi minulle jo vuosia sitten, että tavallinenkin suomalaisruoka on puhtaampaa kuin vaikka Keski-Euroopassa tuotettu luomu, ja että pian suomalaisen ruoan menekille ei olisi mitään rajaa, jos vain osaamme kertoa siitä. Markkinointi onkin aiemmin ollut suomalaisille kompastuskivi, mutta ehkä sen ei enää tulevaisuudessa tarvitse olla? Olen joskus kirjoittanut brittilehteen artikkeleja esimerkiksi Lapin marjajalosteista ja moni tuottaja on avannut vientiväyliä ympäri maailman erilaisilla ruokamessuilla Euroopassa. Varmasti menekkiä olisi, mutta väylien etsiminen vaatii työtä ja verkostoja. Kateus ei siis kannata, vaan eri tuottajien yhteistyö varmasti kantaa hedelmää tässäkin. Onneksi kateuden ei tarvitse olla tuhoavaa vaan se voi myös kannustaa. Messuilla keskustelemassa ollut sisäministeri Paula Risikko sanoikin, että Pohjanmaalla kateus on myös eteenpäin vievä voima: Pohjalainen ei kadehtiessaan halua toiselta hyvää pois, vaan ittelle kans!

Ihania vadelmia!

Ihania vadelmia!

Aloin jo suunnitella ensi vuoden Suomen-reissuja. Silloin haluan kyllä kokea lämpimän syyskuun kotona Kanadassa, mutta jospa tulisimme Timin kanssa elokuussa Suomeen ja lähtisimme sitten Ruokamessujen jälkeen heti syyskuun alussa.. Ensi vuonna on nimittäin ruoan lisäksi luvassa myös musiikkia, kun Etelä-pohjalaiset Spelit yhdistyy Kauhajoen Ruokamessujen kanssa. Monta hyvää syytä päästä Pohjanmaalle!

Kauhajoella kuullaan ensi vuonna vielä enemmän musiikkia, kun Etelä-pohjalaiset Spelit yhdistyvät Ruokamessujen kanssa. Tässä toinen kansallispukuinen, Timo

Kauhajoella kuullaan ensi vuonna vielä enemmän musiikkia, kun Etelä-pohjalaiset Spelit yhdistyvät Ruokamessujen kanssa. Tässä toinen kansallispukuinen, Spelien Timo Saarimäki.

Messujen puuhanainen Riitta Alapiha oli taas tehnyt ensiluokkaista työtä.

Messujen puuhanainen Riitta Alapiha oli taas tehnyt ensiluokkaista työtä.

Keittiömestarit Raymond Wesander, Maija Silvennoinen ja Sami Tallberg tekivät messukeittiössä taas jumalaista ruokaa.

Keittiömestarit Raymond Wesander, Maija Silvennoinen ja Sami Tallberg tekivät messukeittiössä taas jumalaista ruokaa.

IMG_4290

Laatulihaa Pohjanmaalta.