Loistoa ja rappiota: ristiriitaisen rosoinen Romania

Islanti ja Irlanti. Ne ovat ainoat maat Länsi-Euroopassa, joissa en ole vielä käynyt. Itä-Euroopasta sen sijaan löytyy vielä monta käymätöntä valtiota.

Yksi niistä pääsi pois käymättömien listalta viikonloppuna, kun olin luokkaretkellä Romanian pääkaupungissa Bukarestissa. Opiskelin 32 vuotta sitten matkailualaa Malmin kauppaoppilaitoksessa ja siltä ajalta jäi hyviä kavereita, joiden kanssa tehdään vuosittain kiva viikonloppureissu. Joskus ollaan Turussa tai Haikon kartanossa, joskus vaikka Istanbulissa, Vilnassa tai Varsovassa. Ollaan missä tahansa, aina on hauskaa, sillä matkailualan ihmisethän ovat tunnetusti hyvää seuraa. Asialliset hommat ja Ellun kanat -periaatteella matkojen ohjelmat on aina loistavasti järjestetty sekoitus informatiivisia kiertoajeluita ja rentoa meininkiä – hienoa, kun porukassa on niin monta entistä opasta, jotka tosiaan osaavat tehdä upeat matkaohjelmat.

Perjantaina Helsinki-Vantaalla sää yllytti lähtemään Suomesta.

Perjantaina Helsinki-Vantaalla sää yllytti lähtemään Suomesta.

Parasta kaikesta on tietysti yhdessäolo. Tunnemme toisemme ajalta, jolloin useimpien suurin saavutus oli ylioppilaskirjoitusten läpäiseminen. Tässä porukassa ei tarvitse, eikä oikein voisikaan esittää mitään. Tai no, huonoja vitsejä voi tietysti aina esittää.

Rolexin merkki ja töhryt samalla seinällä.

Rolexin merkki ja töhryt samalla seinällä.

Heidi Klumin ja romanialaisen mummon maailmat kohtaavat.

Heidi Klumin ja romanialaisen mummon maailmat kohtaavat.

Monelle muullekin meistä tämä oli ensimmäinen käynti Romaniassa. En oikein tiennyt mitä odottaa, ja toisaalta se ehkä kuvasikin sitä ristiriitaisuutta, mikä perillä odotti. Kaikkea löytyy, sekä rähjäisyyttä että loistoa maassa riittää tuhansien vuosien verran.

Ranskalainen hotelliketju Novotel oli rakentanut uudelleen paikalla sijainneen teatterin julkisivun, vaikka itse hotelli on täysin moderni.

Ranskalainen hotelliketju Novotel oli rakentanut uudelleen paikalla sijainneen teatterin julkisivun, vaikka itse hotelli on täysin moderni.

Hotellimme, Novotel, oli siisti ja tyylikäs paikka vanhankaupungin ravintoloiden lähellä. Lähimaastossa oli upeasti remontoituja vanhoja taloja. Ja sitten niitä vanhoja taloja, joita ei todellakaan oltu remontoitu. Luxus-putiikkien vierellä oli rähjäisiä kujia ja niiden vieressä taas loistoa. Omalla tavallaan roso on viehättävää.

Tämä kaunis vanha talo on lähes ruohottunut

Tämä kaunis vanha talo on lähes ruohottunut. 

image

Kävimme syömässä todella kiinnostavissa ravintoloissa. Hienot miljööt tasoittivat sitä, että ruoka ei varsinaisesti hurmannut, vaikka ihan kohtuullista olikin. Ehkä olen vain poispilattu, kun Suomessa saa nykyään niin maukasta ruokaa, etenkin kun ystäväni kokkaavat satokauden parhaista raaka-aineista.

Vanhankaupungin pieniltä kujilta löytyy monia ravintoloita. Viikonloppuisin ihmiset bailaavat kaduilla yömyöhään, kertoivat ryhmämme vetreämmät iltavirkut.

Vanhankaupungin pieniltä kujilta löytyy monia ravintoloita. Viikonloppuisin ihmiset bailaavat kaduilla yömyöhään, kertoivat ryhmämme vetreämmät iltavirkut.

Ensimmäisen illan ravintolamme Caru’ cu Bere näytti puuleikkauksineen satoja vuosia vanhalta ja tunnelma oli hälisevän octoberfestmäinen. Mutta saksalaisten kansantanssijoiden sijaan parketilla pyörähtelivät kilpatanssijat, jotka hakivat meidänkin porukasta tanssimaan. Ruoka oli lihaisaa ja sitä oli runsaasti.

Caru' cu Bere

Caru’ cu Bere

image

Lauantain lounasta nautimme kauniissa Pescaruksessa puiston laidalla. Alkuruokana ollut vihannessosekeitto oli oikein hyvää ja lihapullat sopivan yrttisiä.

image image

Lauantain illalliselta  odotin paljon, koska Casa Doina on kuulemma yksi Bukarestin kuuluisimmista ravintoloista. Hienon puiston keskellä oleva huvila oli upea, kun puutarhan valot loivat tunnelmaa. Onneksi ilta oli mukavan leppeä, sillä meidän pöytämme oli terassilla. Sisällä juhlittiin häitä frakeissa ja paljeteissa ja pelkäsimme jo olevamme auttamatta alipukeutuneita. Ruoka ei jäänyt mieleen, mutta ilta oli ihana.

image

Casa Doina on kaunis ravintola puiston keskellä.

Sunnuntaina menimme vielä ennen lähtöä pienemmällä porukalla museoon, joka oli hämmentävin nähtävyys pitkään aikaan. Romanian pahamaineisen diktaattorin Nikolae Ceausescun koti Palatul Primaverii eli Kevätpalatsi ei päällepäin näyttänyt kovin suurelta. Oikeastaan se näytti ulospäin jopa yllättävän vaatimattomalta, kun olin kuullut ylellisyydestä, minkä keskellä Ceausescut elivät.

Elena ja Nikolae Ceausescun koti on viime vuoden keväästä asti ollut museo.

Elena ja Nikolae Ceausescun koti on viime vuoden keväästä asti ollut museo.

Palatsin sisäpihalla elää riikinkukkoja.

Palatsin sisäpihalla elää riikinkukkoja.

Iranin shaahin lahjoittamat matot ja puhemies Maon antama suuri kiinalainen ruukku vastaanottivat vieraat heti aulassa. Elena Ceausescu oli kuulemma sisustanut kaiken ja hänen makuaan ei todellakaan voi kuvailla vaatimattomaksia tai minimalistiseksi.. Kaikkialla oli kultausta, peilejä, itämaisia silkkimattoja, mosaiikkeja, marmoria ja muita ylellisiä materiaaleja. Ja riikinkukkokoristeita! Pihalla tepasteli edelleen riikinkukkoja, jotka ovat kuulemma alkuperäisten lintujen jälkeläisiä.

Marmoria, peilejä, kultausta.. Tällaista ei nähty Habitare-messuilla.

Marmoria, peilejä, kultausta.. Tällaista ei nähty Habitare-messuilla.

image

Kaikkein oudoin paikka oli Elena ja Nikolae Ceausescun sviitti. Kolmella aikuisella lapsella oli talossa myös omat asuntonsa, mutta pariskunnan asunnossa oli kaikki talvipuutarhasta ja suomalaisen kaksion kokoisesta vaatehuoneesta alkaen. Makuuhuoneessa kylmäsi ajatella, että täällä on nukkunut yönsä pariskunta, joka keinoja kaihtamatta raivasi esteet tieltään.

Ceausescujen makuuhuone.

Ceausescujen makuuhuone.

Elena ja Nikolae Ceausescun vaatteita.

Elena ja Nikolae Ceausescun vaatteita.

Myös palatsin kylpylä- ja uima-allasosasto oli 70-luvun tyylissään ällistyttävä. Palatsissa oli asuinkäytössä noin 80 huonetta, niiden lisäksi vielä kymmeniä varastotiloja.

Uima-allasosaston mosaiikit olivat huikeita.

Uima-allasosaston mosaiikit olivat huikeita.

Omassa elokuvateatterissaan Ceausescut kuulemma katselivat paljon amerikkalaisia toimintaelokuvia ja länkkäreitä.

Omassa elokuvateatterissaan Ceausescut kuulemma katselivat paljon amerikkalaisia toimintaelokuvia ja länkkäreitä.

Jäin miettimään, miten idealistisista ihmisistä tulee diktaattoreita ja miten muut ihmiset mahdollistavat sen. Miten saman kehityksen voisi estää nyt? Samaan aikaan päässä soi koko viikonlopun takavuosien eurohitti, romanialaisen O-Zonen ”Dragostea Din Tei”. Siinä sitä oli ristiriitaa kerrakseen.


Ceausescujen kotialbumista pariskunnan kuva.

Ceausescujen kotialbumista pariskunnan kuva.

Maukkaat messut – Kauhajoen Ruokamessuilla taas mahtava meininki

Jos tuntuu, että Suomi on tylsä, saamaton ja tyly maa, niin et varmaan ole käynyt Kauhajoen Ruokamessuilla elo-syyskuun vaihteessa. Messuista on jo viikko ja olen edelleen jotenkin iloisesti pöllämystynyt, niin paljon hyvää tekemisen meininkiä siellä taas oli. Ja ihanaa ruokaa!

IMG_4544

Kauhajoen Ruokamessut on järjestetty jo 27 kertaa ja minä olin nyt toista kertaa juontamassa. Vuosien mittaan olen juontanut tapahtuman jos toisenkin ja yleensä kaikki tilaisuudet ovat olleet mukavia. Mutta Kauhajoen Ruokamessut.. Ne ovat ihan omaa luokkaansa. Puheet pohjalaisten jäyhyydestä ovat rankasti liioiteltuja, sillä missään muualla ei niin luontevasti ala juttu ihmisten kanssa. Kaikki ovat innostuneita maukkaasta, puhtaasta suomalaisesta ruoasta ja innostus tarttuu. Ei mikään ihme, että esimerkiksi näytöskeittiössä kokkailleen huippukokki Maija Silvennoisen mielestä Kauhajoella on Suomen parhaat messut.

Messukeittiössä kokattiin ja keskusteltiin kirjaimellisesti ruoan äärellä. Vasemmalta

Messukeittiössä kokattiin ja keskusteltiin kirjaimellisesti ruoan äärellä. Vasemmalta minä, Kauhajoen tuleva kaupunginjohtaja Linda Leinonen, kansanedustaja Lasse Hautala, keittiömestari Raymond Wesander, sisäministeri Paula Risikko, keittiömestarit Maija Silvennoinen ja Sami Tallberg sekä kalastaja Tom Blom.

Ensinnäkään Kauhajoen Ruokamessut eivät ole missä tahansa persoonattomassa konferenssikeskuksessa, vaan satoja vuosia vanhalla Hämes-Havusen maatilalla. Messuosastoja on siis aitojen pohjalaisten umpipihojen ympärillä olevissa aitoissa ja muissa rakennuksissa. Se korostaa tunnetta, että tämän ruoan alkuperä tunnetaan.

Hämes-Havusessa on tunnelmaa.

Hämes-Havusessa on tunnelmaa.

Messuilla myös todella näkee, että Suomen ruoka-aitassa Etelä-Pohjanmaalla on yritteliästä ja kekseliästä porukkaa. Joka vuosi messuilla on uusia kiinnostavia ruokaan liittyviä tuotteita, vanhojen hyviksihavaittujen lisäksi. Kotiin (tai siis äidin luo Espooseen, missä nyt majailen) lähtikin monta kassillista ensiluokkaista suomalaista ruokaa, suurin osa Pohjanmaalla tuotettua: monia erilaisia juustoja, leipää, teuvalaista pihvilihaa, närpiöläisiä vihanneksia, ihania perunoita, näkkileipäaineksia, jugurttia ja jumalaista tervasiirappia, johon olen nyt aivan hulluna.

Aika kasa ruokaa löysi tiensä Espooseen.

Aika kasa ruokaa löysi tiensä Espooseen.

Tervasiirappi! Sopii ihan kaiken kanssa kalasta jäätelöön. Nam.

Tervasiirappi! Sopii ihan kaiken kanssa kalasta jäätelöön. Nam.

Ruoasta myös puhutaan messuilla. Vedin kiinnostavien ihmisten keskusteluja monista ajankohtaisista aiheista, kuten ilmastonmuutoksen vaikutuksesta suomalaiseen ruoantuotantoon, luomuviljelystä, seutukunnan yhteistyöstä ja valtakunnanpolitiikan vaikutuksista maakuntaan sekä keskustelun nousevasta trendistä,  ruokamatkailusta, jossa oli mukana Ahvenanmaalla Smakbytä pitävä julkkiskokki Michael Björklund. Aloin ideoida  ”makukylää” myös Etelä-Pohjanmaalle ja Micke Björklundin mielestä siellä olisikin vielä laajempi valikoima lähiruokaa kuin Ahvenanmaalla. Viljaa, lihaa, riistaa, kalaa, perunoita, vihanneksia, marjoja.. Kaikkea löytyy Etelä-Pohjanmaalta aivan läheltä.

IMG_4478

Wasalinen Jasmin Granholm, Ahvenanmaan lahja ruokamatkailulle Micke Björklund Smakbystä ja minä.

Suomalaiset omenat ovat muotia.

Suomalaiset omenat ovat muotia.

Mietin messuilla ihanien ruokien äärellä myös sitä, miten voisin itsekin edistää suomalaisten ruokatuotteiden menekkiä ulkomaille – jos ei tuontirajoitusten taakse Pohjois-Amerikkaan niin ehkä Eurooppaan? Edesmennyt mestarikokki Jaakko Kolmonen kertoi minulle jo vuosia sitten, että tavallinenkin suomalaisruoka on puhtaampaa kuin vaikka Keski-Euroopassa tuotettu luomu, ja että pian suomalaisen ruoan menekille ei olisi mitään rajaa, jos vain osaamme kertoa siitä. Markkinointi onkin aiemmin ollut suomalaisille kompastuskivi, mutta ehkä sen ei enää tulevaisuudessa tarvitse olla? Olen joskus kirjoittanut brittilehteen artikkeleja esimerkiksi Lapin marjajalosteista ja moni tuottaja on avannut vientiväyliä ympäri maailman erilaisilla ruokamessuilla Euroopassa. Varmasti menekkiä olisi, mutta väylien etsiminen vaatii työtä ja verkostoja. Kateus ei siis kannata, vaan eri tuottajien yhteistyö varmasti kantaa hedelmää tässäkin. Onneksi kateuden ei tarvitse olla tuhoavaa vaan se voi myös kannustaa. Messuilla keskustelemassa ollut sisäministeri Paula Risikko sanoikin, että Pohjanmaalla kateus on myös eteenpäin vievä voima: Pohjalainen ei kadehtiessaan halua toiselta hyvää pois, vaan ittelle kans!

Ihania vadelmia!

Ihania vadelmia!

Aloin jo suunnitella ensi vuoden Suomen-reissuja. Silloin haluan kyllä kokea lämpimän syyskuun kotona Kanadassa, mutta jospa tulisimme Timin kanssa elokuussa Suomeen ja lähtisimme sitten Ruokamessujen jälkeen heti syyskuun alussa.. Ensi vuonna on nimittäin ruoan lisäksi luvassa myös musiikkia, kun Etelä-pohjalaiset Spelit yhdistyy Kauhajoen Ruokamessujen kanssa. Monta hyvää syytä päästä Pohjanmaalle!

Kauhajoella kuullaan ensi vuonna vielä enemmän musiikkia, kun Etelä-pohjalaiset Spelit yhdistyvät Ruokamessujen kanssa. Tässä toinen kansallispukuinen, Timo

Kauhajoella kuullaan ensi vuonna vielä enemmän musiikkia, kun Etelä-pohjalaiset Spelit yhdistyvät Ruokamessujen kanssa. Tässä toinen kansallispukuinen, Spelien Timo Saarimäki.

Messujen puuhanainen Riitta Alapiha oli taas tehnyt ensiluokkaista työtä.

Messujen puuhanainen Riitta Alapiha oli taas tehnyt ensiluokkaista työtä.

Keittiömestarit Raymond Wesander, Maija Silvennoinen ja Sami Tallberg tekivät messukeittiössä taas jumalaista ruokaa.

Keittiömestarit Raymond Wesander, Maija Silvennoinen ja Sami Tallberg tekivät messukeittiössä taas jumalaista ruokaa.

IMG_4290

Laatulihaa Pohjanmaalta.

 

 

 

 

 

 

 

Virkistävä pikapüsähdüs Münchenissä

Tiedät varmaankin kuluneen sanonnan, että jos elämä tarjoilee sinulle sitruunoita, niin tee sitruunasoodaa? Ideana on siis kääntää vastoinkäymiset hyviksi kokemuksiksi.

Halpojen lentojen löytäminen ei tietenkään ole varsinainen vastoinkäyminen, mutta sovelletaan nyt sanontaa luovasti kuitenkin. Useinhan halvimmat lennot ovat niitä, joissa välilaskulla vaihtoaikaa on enemmän kuin tarpeeksi. Sen sijaan että notkuisin pitkästyneeinä lentokentällä, pyrin pyrähtämään kaupungilla. Itse asiassa, joskus valitsen halvoista lennoista juuri sen, missä on kaikkein pisin vaihtoaika. Sillä tavalla vietimme Timin kanssa heinäkuussa Lontoossa aktiiviset 23 tuntia. Ne olivat Timin ensimmäiset tunnit joidenkin esi-isiensä kotimaan kamaralla. Tietenkin se oli vain pieni raapaisu Lontoosta, mutta parempi kuin ei mitään.

Pitkä lento takana ja sen näkee kyllä naamastakin.

Pitkä lento takana ja sen näkee kyllä naamastakin.

Tällä kertaa Suomeen tullessa löysin edullisimmat lennot Vancouverista Helsinkiin Lufthansalla, ja samaan hintaan sain vielä Air Canadan lennon kotikentältä Nanaimosta Vancouveriin. (Olipas muuten aivan loistopalvelua joka kentällä ja koneessa, erittäin ystävällinen henkilökunta!) Mutta halvin lento sisälsi 6 tunnin välilaskun Münchenissä.

IMG_3555

IMG_3552

Laskeuduttuani Müncheniin kiirehdin siis junaan ja pääsin reilussa puolessa tunnissa keskustaan. Olin etukäteen kysellyt kavereilta vinkkejä kaupungille, mutta kun päärautatieaseman viereltä oli juuri lähdössä kaksikerroksinen turistibussi kiertoajelulle, päätin kivuta bussin yläkertaan. Saisinpahan jonkinlaisen yleiskuvan kaupungista ja silti jäisi vielä reilu tunti hortoiluun keskustassa.

IMG_3551

Eikö tässä kuvassa ole salaperäistä kerroksellisuutta?

IMG_3572

Salaperäistä kerroksellisuutta on myös Münchenin kaupunkirakenteessa, joka on rakentunut vuosisatojen kuluessa.

Tunnin kiertoajelulla vakuutuin siitä, että Münchenissä olisi nähtävää pidemmällekin lomalle. Miten hurmaava kaupunki! Hop-on-hop-off -bussista olisin voinut piipahtaa vaikka kehutuissa taidemuseoissa, mutta tällä kertaa ei vain ollut  aikaa. Tekniikan museokin on kuulemma yksi maailman parhaista, ja miksei olisi kun kaupungissa on asunut sellaisiakin kuuluisuuksia kuin Diesel ja Röntgen.

IMG_3568

 

IMG_3561

Monine puistoineen aurinkoinen kaupunki oli vehreä ja hurmaava. Münchenistä voisi lähteä myös jokiristeilyille Keski-Euroopan sydämeen tai kiertää lähitienoiden satulinnoja. Kaiken kauneuden keskellä minusta on kuitenkin erityisen tärkeä muistaa myös se, että Hitlerin tie valtaan alkoi juuri Münchenistä.

IMG_3507

Kiertoajelubussi vei läpi vehreiden puistojen.

IMG_3518

Kuudesta tunnista ehdin siis mukavasti käyttää kolme tuntia kaupungilla. Monta kivaa kenkäkauppaa jäi käymättä, mutta parempi niin: yritän taas saada rahdattua mahdollisimman paljon kirjojani, vaatteitani ja pieniä sisustustavaroitani kotiin Kanadaan, joten matkalaukussa olisi hyvä olla tilaa.

Kauneusalalla toimiva ystäväni Linda on käynyt tässä hiuskoruja myyvässä pikkuliikkeessä lapsesta lähtien. Sieltä matkaan tarttui muutamat korvakorut.

Kauneusalalla toimiva ystäväni Linda on käynyt tässä hiuskoruja myyvässä pikkuliikkeessä lapsesta lähtien. Sieltä matkaan tarttui muutamat korvakorut.

IMG_3582

Tällä kertaa muuten matkalaukku ei kulkenut samalla koneella Suomeen, vaan yöllä Helsingissä sain kuulla, että matkalaukku oli jäänyt Vancouveriin.. Sellaista se on, matkailu maailmalla. Osa seikkailua on se, että kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan. Niin kauan kaikki hyvin kun hengissä selviää. Ja matkalaukkukin löysi tiensä Espooseen sitten kahden yön jälkeen. Näistäkin sitruunoista tuli siis oikein hyvää limonadia.

Söpö pikkukone toi minut Nanaimosta Vancouveriin, mutta matkalaukkuni ei lähtenytkään sujuvasti mukana.

Söpö pikkukone toi minut Nanaimosta Vancouveriin, mutta matkalaukkuni ei lähtenytkään sujuvasti mukana.

Punaisella matolla Münchenin lentokentällä.

Punaisella matolla Münchenin lentokentällä.