Takaisin kotona Kanadassa, oman kullan kainalossa

Onni. Se on sitä, kun saa taas herätä rakkaansa lämpimästä kyljestä, nuuskutella kaulaa ja levätä vielä hetken omassa sängyssä. Onnea on haahuilla omassa kodissa Kanadassa, tarkastella kaikkia niitä parannuksia, mitä taitava aviomies on tehnyt sillä välin kun olin puolitoista kuukautta Suomessa. Onnea on, kun saa kuunnella klassista Kanadan yleisradiosta samalla kun silittää isoa vaatekasaa. Onnea on mennä miehen mukaan ennen auringonnousua asentamaan keittiötä ja viettää koko päivä yhdessä. Onnea on tarpoa lähimetsässä ja hämmästellä, miten huikean luonnon keskellä saamme asua. Onnea on laittaa illalla tuli takkaan, katsella kullan kanssa Netflixiä ja tehdä ristipistotöitä. ”Ei tän elämän tän kummempaa tartte olla”, kuten hyvä ystäväni Arja sanoo.

Kotona!

Kotona!

Siskon ja äidin kanssa käytiin "hovikuvaajani" Shanshan Gongin kuvattavana Dragon Flower Photo Sudiossa Helsingin Pietarinkadulla.

Sarjassamme ”Suomalaisia naisia”. Marja-siskoni ja äitini Liisan kanssa käytiin ”hovikuvaajani” Shanshan Gongin kuvattavana Dragon Flower Photo Sudiossa Helsingin Pietarinkadulla, meikki Emma Ärmänen.

Suomessa oli kivaa ja kiireistä. Tein monta työkeikkaa, tapasin valtavasti tuttuja ja ehdin viettää kunnolla aikaa joidenkin läheisten ystävien kanssa. Kävimme äidin ja toisen siskon kanssa valokuvissa. Nautin Helsingin kulttuuritarjonnasta vaikka kärsin, kun en ehtinyt käydä kertaakaan teatterissa. Poikkesin Münchenissä, vietin viikonlopun Bukarestissa ja päivän Tallinnassa. Sain uudet hampaat, tai ainakin siis kruunut takahampaisiin ja kävin mammografiassa. Vierailin sairaaloissa. Kävin messuilla ja tapahtumissa, yksissä häissä, yksissä hautajaisissa ja monilla syntymäpäivillä. Matkasin kerran Jyväskylään ja kaksi kertaa Turkuun. Yövyin myös Salossa ja Kauniaisissa. Näin kaikki viisi pientä kummilastani ainakin kerran ja sain paljon haleja. Hyvä reissu.

Pieni kummityttöni L, tai "nainen nimeltä Mia Halonen" .

Pieni kummityttöni L, tai ”nainen nimeltä Mia Halonen”, kertoo nimilappu ja minun silmälasini ja saappaani.

Touhutytöt M ja L. Nyt "Mia Halosella" on myös minun jakkuni.

Touhutytöt M ja L. Nyt ”Mia Halosella” on myös minun jakkuni.

Tim oli poissaollessani keskittynyt töihin, ”koska elämän keskipiste oli poissa”. Rahatöiden välissä kotikin on kohentunut kummasti. Viimeisenä päivänä ennen tuloani Tim oli vielä ostanut kaapin täyteen ruokia, joista pidän ja pedannut sängyn nätiksi puhtailla lakanoilla, että minun olisi mukava tulla kotiin. Ja olihan se. Ihana, hoksaavainen Tim!

image

Matkan jälkeen olen kieltämättä ollut vähän kesäterässä. Kahvia kuluu tavallista enemmän, enkä silti ole kovin skarppi, varsinkaan ilta-yhdeksän jälkeen. En tiedä, kuinka kauan kehtaan syyttää 10-tunnin aikaeroa ja jetlagia.

image

Maailman paras paikka kulkee aina Timin mukana.

Kanadassa Kiitospäivää vietetään aiemmin kuin Amerikassa, jo näin lokakuun alussa. Maanantai-iltana menimme siis kotimäen toiselle puolen appivanhempien luo ensimmäiselle kanadalaiselle Kiitospäivän illalliselleni. Anoppi oli laittanut ihanaa paistia tykötarpeineen, appiukko tarjoili hyvää viiniä ja sherryä. Oli mukava ilta, hienoa olla takaisin uudella kotiseudulla ja uusien sukulaisten ja ystävien keskellä. Jos edes kerran vuodessa saa pysähtyä kaiken hyvän äärelle mitä elämässä on, niin sadonkorjuun aika juuri pimeimmän vuodenajan alkaessa on sille sopiva hetki. Viimeisen vuoden aikana Tim ja minä olemme menneet kihloihin ja naimisiin, viettäneet hääjuhlia, muuttaneet Kanadaan ja ostaneet talon, remontoineet ja reissanneet ja rakentaneet uusia ystävyyksiä. On ollut hieno vuosi meille kahdelle. Toivottavasti ensi vuonnakin saamme viettää Kiitospäivää yhtä onnellisissa tunnelmissa. Koti on nyt Kanadassa.

IMG_5626

 

Kanada-saappaat hakusessa Suomessa

”Vancouverinsaarella ei juuri koskaan sada lunta”, väitti Tim vuosi sitten, kun houkutteli minua muuttamaan sinne. Jep jep. Viime talvena lunta tuli moneen kertaan. Mutta täytyy myöntää, että kaikki muutkin saarelaiset ovat vakuuttaneet viime talven olleen ihan poikkeuksellinen. Ilmastonmuutos vaikuttaa Kanadan länsirannikollakin.

Moneen kertaan siis maa oli valkoisena, mutta koska routaa ei ole, märkä lumi sulaa pian. Jalkansa ehtii kuitenkin hyvin kastelemaan. Asuimme alkuun Nanaimon vanhassa kaupungissa ja kylmällä säällä pariin kertaan lähdin kaupungille Uggseissa. Vaikka kuinka yritin vältellä lumikasoja, noin 2,5 minuutin päästä Uggsit ja jalkani olivat likomärät.

image

Floridalaiselta kirpputorilta ostettuja harmaita Uggseja innostuin käyttämään maalauskenkinä. Kanadabuutsit on Kanadasta.

Niinpä etsin kunnon vedenpitäviä kanadabuutseja. Tammikuulla parhaat valikoimat kokoa 39 (tai mikä vastaava koko milloinkin on, riippuen siitä, onko kengät amerikkalaista vai brittiläistä mitoitusta) oli jo aikoja sitten myyty loppuun, mutta yhdet saappaat sentään löysin. Kun laittaa villasukan, ne ei kovin paljon lonksu.

Nämä ostaisin, jos voisin hankkia Suomesta monet saappaat. Kiva väri, järkevä korko.

Nämä ostaisin, jos voisin hankkia Suomesta monet saappaat. Kiva väri, järkevä korko.

Nämäkin saapikkaat ovat söpöt, vaikka Nanaimoon ehkä liian hempeät.

Nämäkin saapikkaat ovat söpöt, vaikka Nanaimoon ehkä liian hempeät. Pohja on tosi ohut ja kärki saattaa olla liiankin kapea.

Suomessa olen parin vuoden välein ostanut vähän sirommat korolliset goretex-saappaat tai nilkkurit. Etelärannikollahan riesana ei normaalitalvena ole niinkään kylmä, kuin loska ja jää, joten goretex-tyyppisellä kalvolla vuoratut kengät ovat ihan parhaat. Niillä voi kulkea sekä kuivalla että kostealla säällä ja mennä vaikka teatteriinkin, ilman että aina pitäisi kanniskella sisäkenkiä mukanaan.

Tämän tyyppisiä järkeviä ratsastuskenkiä minulla on ollut vuosien varrella monet, yleensä mustina.

Tämän tyyppisiä järkeviä ratsastuskenkiä minulla on ollut vuosien varrella monet, yleensä mustina.

Lähden ensi viikolla takaisin kotiin Kanadaan ja olen nyt jo monta viikkoa toiveikkaana etsinyt monesta kaupungista goretex-nilkkureita, ehkä nahkaisia. Vaan ei mitään ole löytynyt! Nättejä (ja kalliita) nahkanilkkureita kyllä, mutta ei sellaisia, missä voisi huoletta kulkea loskassa, mutta jotka eivät kuitenkaan olisi hiostavat kumisaappaat.

Todennäköisesti farkunlahkeet värjäisivät nämä saappaat nopeasti sinisiksi.

Todennäköisesti farkunlahkeet värjäisivät nämä saappaat nopeasti sinisiksi.

Mokka on suloista, mutta vaikea pitää kauniina.

Mokka on suloista, mutta vaikea pitää kauniina.

Nimimerkki Nanaimosta tiedusteleekin: Eikö kenkätehtaat valmista nättejä vedenpitäviä saappaita vai eivätkö kenkäkauppojen sisäänostajat osta niitä? En ymmärrä. Nahkasaappaat ovat ihanat, mutta loskassa ei paksuhkokaan pohja estä jalkoja kastumasta. Talvista tulee tulevaisuudessa todennäköisesti yhä märempiä Suomessakin, joten eleganteille talvisaappaille luulisi olevan markkinoita. Ja etenkin sellaisille saappaille, joissa olisi suomalaisille paksuille pohkeille mitoitetut saappaanvarret – minunkaan  on ihan turha toivo yrittää mahduttaa sääriäni italialaissaappaisiin.

image

Näihin varsiin saattaisi pohkeet mahtuakin. En kokeillut.

Lopulta löysin aika kivat Aaltosen jokasäänsaappaat, jotka näyttävät jalassa suht siroilta. Eiväthän ne varsinaisesti hengitä kuten nahkakengät, mutta eivät onneksi näytä kumisaappailtakaan. Hintakin oli hyvä, koska juuri sattui olemaan jokin alennuskampanja ja kaikkein kivointa on se, että nämä nilkkurit ovat avainlipputuote. Kyllä näillä pitäisi Kanadassa pärjätä – etenkin, kun meilläpäin niitä yllättäviä teatteri-iltoja on varsin harvassa.

Mustaa ja viininpunaista Aaltosen jokasäännilkkureissa.

Mustaa ja viininpunaista Aaltosen jokasäännilkkureissa.