Takaisin kotona Kanadassa, oman kullan kainalossa

Onni. Se on sitä, kun saa taas herätä rakkaansa lämpimästä kyljestä, nuuskutella kaulaa ja levätä vielä hetken omassa sängyssä. Onnea on haahuilla omassa kodissa Kanadassa, tarkastella kaikkia niitä parannuksia, mitä taitava aviomies on tehnyt sillä välin kun olin puolitoista kuukautta Suomessa. Onnea on, kun saa kuunnella klassista Kanadan yleisradiosta samalla kun silittää isoa vaatekasaa. Onnea on mennä miehen mukaan ennen auringonnousua asentamaan keittiötä ja viettää koko päivä yhdessä. Onnea on tarpoa lähimetsässä ja hämmästellä, miten huikean luonnon keskellä saamme asua. Onnea on laittaa illalla tuli takkaan, katsella kullan kanssa Netflixiä ja tehdä ristipistotöitä. ”Ei tän elämän tän kummempaa tartte olla”, kuten hyvä ystäväni Arja sanoo.

Kotona!

Kotona!

Siskon ja äidin kanssa käytiin "hovikuvaajani" Shanshan Gongin kuvattavana Dragon Flower Photo Sudiossa Helsingin Pietarinkadulla.

Sarjassamme ”Suomalaisia naisia”. Marja-siskoni ja äitini Liisan kanssa käytiin ”hovikuvaajani” Shanshan Gongin kuvattavana Dragon Flower Photo Sudiossa Helsingin Pietarinkadulla, meikki Emma Ärmänen.

Suomessa oli kivaa ja kiireistä. Tein monta työkeikkaa, tapasin valtavasti tuttuja ja ehdin viettää kunnolla aikaa joidenkin läheisten ystävien kanssa. Kävimme äidin ja toisen siskon kanssa valokuvissa. Nautin Helsingin kulttuuritarjonnasta vaikka kärsin, kun en ehtinyt käydä kertaakaan teatterissa. Poikkesin Münchenissä, vietin viikonlopun Bukarestissa ja päivän Tallinnassa. Sain uudet hampaat, tai ainakin siis kruunut takahampaisiin ja kävin mammografiassa. Vierailin sairaaloissa. Kävin messuilla ja tapahtumissa, yksissä häissä, yksissä hautajaisissa ja monilla syntymäpäivillä. Matkasin kerran Jyväskylään ja kaksi kertaa Turkuun. Yövyin myös Salossa ja Kauniaisissa. Näin kaikki viisi pientä kummilastani ainakin kerran ja sain paljon haleja. Hyvä reissu.

Pieni kummityttöni L, tai "nainen nimeltä Mia Halonen" .

Pieni kummityttöni L, tai ”nainen nimeltä Mia Halonen”, kertoo nimilappu ja minun silmälasini ja saappaani.

Touhutytöt M ja L. Nyt "Mia Halosella" on myös minun jakkuni.

Touhutytöt M ja L. Nyt ”Mia Halosella” on myös minun jakkuni.

Tim oli poissaollessani keskittynyt töihin, ”koska elämän keskipiste oli poissa”. Rahatöiden välissä kotikin on kohentunut kummasti. Viimeisenä päivänä ennen tuloani Tim oli vielä ostanut kaapin täyteen ruokia, joista pidän ja pedannut sängyn nätiksi puhtailla lakanoilla, että minun olisi mukava tulla kotiin. Ja olihan se. Ihana, hoksaavainen Tim!

image

Matkan jälkeen olen kieltämättä ollut vähän kesäterässä. Kahvia kuluu tavallista enemmän, enkä silti ole kovin skarppi, varsinkaan ilta-yhdeksän jälkeen. En tiedä, kuinka kauan kehtaan syyttää 10-tunnin aikaeroa ja jetlagia.

image

Maailman paras paikka kulkee aina Timin mukana.

Kanadassa Kiitospäivää vietetään aiemmin kuin Amerikassa, jo näin lokakuun alussa. Maanantai-iltana menimme siis kotimäen toiselle puolen appivanhempien luo ensimmäiselle kanadalaiselle Kiitospäivän illalliselleni. Anoppi oli laittanut ihanaa paistia tykötarpeineen, appiukko tarjoili hyvää viiniä ja sherryä. Oli mukava ilta, hienoa olla takaisin uudella kotiseudulla ja uusien sukulaisten ja ystävien keskellä. Jos edes kerran vuodessa saa pysähtyä kaiken hyvän äärelle mitä elämässä on, niin sadonkorjuun aika juuri pimeimmän vuodenajan alkaessa on sille sopiva hetki. Viimeisen vuoden aikana Tim ja minä olemme menneet kihloihin ja naimisiin, viettäneet hääjuhlia, muuttaneet Kanadaan ja ostaneet talon, remontoineet ja reissanneet ja rakentaneet uusia ystävyyksiä. On ollut hieno vuosi meille kahdelle. Toivottavasti ensi vuonnakin saamme viettää Kiitospäivää yhtä onnellisissa tunnelmissa. Koti on nyt Kanadassa.

IMG_5626

 

Ilo pitkästä itkusta – elämä voi vaikeiden aikojen jälkeen muuttua hyväksi

Elokuun Eeva-lehdessä on lahjakkaan Sanna Walleniuksen kirjoittama juttu Timin ja minun tarinasta. Mukana on myös kivoja kuvia, joita Chad Hipolito otti meillä täällä kotona Kanadassa ja Johanna Myllymäki Suomessa. Yksi Shanshan Gongin ottamista kauniista hääkuvistakin on mukana.

Eeva elokuussa 2017

Eeva elokuussa 2017

Sen verran olen suomalainen, että välillä mietin, kuulostako elämäni nyt liiankin täydelliseltä. On komea mies, uusi iloinen elämä rakastettuna vaimona, oma talo ja hyvä terveys. Pitisikö pitää pienempää suuta siitä, että elämä on juuri nyt onnellista? Kell´onni on, se onnen kätkeköön, itku pitkästä ilosta ja muita vanhan kansan viisauksia, jotka neuvovat pitämään suun supussa kun hyvin menee.

Tänä kesänä olemme tavanneet satoja ihmisiä sekä Suomessa että täällä Kanadassa – tämähän on Timin ja minun ensimmäinen yhteinen kesä, joten esittäytymistä lähipiireille on puolin ja toisin. Olin alkukesästä Suomessa puolisentoista kuukautta ja tapasin sinä aikana parisensataa ystävääni – monet heistä hääjuhlassamme. Kaikkien kanssa ei tietenkään syvällisiä keskusteluja ehditty käymään, mutta yllättävän monen kanssa kuitenkin. Samoin olemme täällä Kanadassa tavanneet paljon ihmisiä. Olen käynyt monia keskusteluja elämästä, ja yllättävän paljon myös kuolemasta. Nimittäin näin viisikymppisenä elämä vain on kovin toisenlaista kuin kaksikymppisenä.

Kesällä 2012 eli 5 vuotta sitten sinnittelin viimeisillä voimillani kiinni elämänuskossa. 47-vuotiaana takana oli rankkoja vuosia ja vielä monta edessäkin.

Kesällä 2012 eli 5 vuotta sitten sinnittelin viimeisillä voimillani kiinni elämänuskossa. 47-vuotiaana takana oli rankkoja vuosia ja vielä monta edessäkin.

Vaikka ihmiset näyttävät niin hyvinpärjääviltä, monen ystäväni perheessä on syöpää ja muita vakavia sairauksia. Ihan lähipiirissänikin on tänä kesänä ollut invalidisoivia sairauskohtauksia, jotka muuttavat ihmisen elämän täysin. Jonkun lapsi on kuollut traagisesti, paljon useamman vanhemmat on haudattu. On katkeria avioeroja, ilkeitä huoltajuuskiistoja, lapsettomuutta. Joltain on mennyt sairastumisen myötä kaikki varat, toisella ei ole juuri tuloja ollutkaan vuosiin. Moni ei vain löydä kumppania, toinen ei millään löydä enää töitä, yksi on muuten vain toivoton. Timin työkavereita on kuollut alta viisikymppisenä, minulta on mennyt ystävättäriä neli- ja viisikymppisenä myös. En koskaan tiedä, millaisia vastoinkäymisiä kelläkin on ollut.

Eikä Timin ja minunkaan elämä todellakaan ole aina ollut ruusuilla tanssimista. Kummallakin meistä on ollut aikoja, ettei ole oikein nähnyt mitään ulospääsyä toivottoman tuntuisesta ahdingosta. On ollut vaikea uskoa, että saisimme vielä kokea näin onnellisen rakkauden.

Shanshan Gongin ihania hääkuvia.

Shanshan Gongin ihania hääkuvia.

Nyt täällä Vancouverinsaarella on niin kuuma, että lämpö ylettyy syvälle luihin asti. Nautin täysillä, kun istumme illalla purkukuntoisella takaterassillamme, syömme pikkugrillissä paistettua kanaa ja salaattia, juomme paikallista viiniä ja katsomme kuinka bambiäiti ja vasansa loikkivat rinnettä alas parin metrin päässä. Jos en nyt iloitse tästä kesästä, tuleeko pitkästä talvesta siedettävämpi? Jos en ole onnellinen silloin, kun elämä on hyvää, tuleeko huonoista ajoista parempia?

Sisareni autossa soi aina Kari Tapio, sillä hän on suuri fani. Minäkin pidän paljon Kari Tapion rouheasta äänestä ja lauluista. Vaikeina aikoina olen yrittänyt muistaa, että ”myrskyn jälkeen on poutasää”. Ei siis ”poutasään jälkeen on myrsky”! Minulle on aina antanut voimaa se, kun olen nähnyt, kuinka jonkun toisen elämä on kääntynyt parempaan suuntaan. Toisten onnelliset elämänkääänteet eivät ole minulta pois, vaan tuovat toivoa siitä, että minunkin elämäni voi vielä kääntyä oikein päin. Ilo pitkästä itkusta siis.

Kimpun heitto hääjuhlassamme 21.6.2017. Sinäkin päivänä myrskyn jälkeen oli poutasää.

Kimpun heitto hääjuhlassamme 21.6.2017. Sinäkin päivänä myrskyn jälkeen oli poutasää.