Leppoisa miniloma

Espoolaissyntyinen perijätär on viettänyt leppoisaa pääsiäistä Kanadan länsireunalla ja löytänyt vanhan intohimonsa.

Aina lomakauden lopulla moni valittaa, että on enää viikko tai viikonloppu lomaa jäljellä. Mutta viikko on monelle maailmassa koko vuosiloma ja joskus viikonlopun aikana ehtii tapahtua vaikka mitä – muistele vaan vaikka nuoruuden festarireissuja. Lyhytkin tauko on parasta käyttää muuhun kuin sen loppumisen murehtimiseen. Loma se on minilomakin.

IMG_0615

Toivemies-Tim tajuaa ostaa kukkia sekä äidille että vaimolle.

Tänä pääsiäisviikonloppuna emme olleet Timin kanssa romanttisella minilomalla Pariisissa vaan ihan kotosalla. Olipa ylellistä! Saimme nukkua pitkään, poiketa rautakaupassa, käydä pienellä ajelulla, illallistaa iloisesti appivanhemmilla, laittaa kotia ja katsoa suomalaista telkkarisarjaa. Aivan mahtavaa!

Appivanhempien kaunis koti on kulman takana kotoamme.

Appivanhempien kaunis koti on kulman takana kotoamme.

Niin kuin ennakoinkin, mämmiä ei ollut tarjolla illalliskutsuilla appivanhempien aistikkaassa kodissa, mutta en niin kauheasti mämmiä ikävöikään. Suomessa monessa pääsiäispöydässä tarjoillaan lammasta tai kanaa, mutta anoppilassa olikin kinkkua.  Niin kuin aina, ruoka oli herkullista ja seura vielä parempaa. Ystävämme Larry ja Martinakin oli kutsuttu mukaan. Sekä Martina että appiukko ovat saksalaissyntyisiä, joten jokaisella illallispöydässä istuneella kanadalaisella oli eurooppalainen puoliso. Puheensorina oli melkoinen. Jossain vaiheessa Tim huvittuneena katseli, kun appiukko puhui minulle saksaa ja minä vastasin sujuvasti suomeksi. Appiukko on suloinen.

IMG_0650

Viime viikolla Timiä nauratti, kun kerroin pääsiäiskukosta (”Easter Rooster”), joka käy pääsiäisyönä munimassa suklaamunan hattuun sängyn alle. Kukko ei tänä vuonna käynyt munimassa, mutta sain silti pääsiäislahjoja: appivanhemmilta pienen laatikollisen suklaaherkkuja ja valokuvakirjan anopin ottamista kuvista. Anoppi on todella taitava valokuvaaja, jonka maisemakuvia Vancouverin saarelta on myyty postikortteinakin. Olin joskus sanonut, että olisipa kiva näyttää näitä kuvia äidille, kun menen alkukesällä Suomeen. Fiksuna naisena anoppi oli pannut toiveen mieleensä ja nyt sitten sain oman kappaleen kirjasta. Eikä tässä vielä kaikki: vadelmaisen jälkiruoan aikaan Martina ojensi suuren paketin, josta paljastui tupaantuliaislahjaksi seeprataulu! Olin juuri tyytymättömänä asetellut olohuoneen sisustustauluja (kaikki ”oikea” taide on vielä Suomessa) uuteen järjestykseen, enkä keksinyt hevostaululle paria. En varmaan ikinä olisi itse tajunnut etsiä seepran kuvaa, mutta sehän sopii loistavasti. Mustavalkoisuus sitoo ruokailutilan mustavalkoiset kalusteet olohuoneeseen ja samalla seepra muistuttaa rakkaudestani eteläiseen Afrikkaan. Paha kyllä, liika muistuttaminen saa minut varmaan pian suunnittelemaan safarimatkaa. Onneksi rakkailla ystävilläni Annikalla ja Jannikalla on kummallakin Afrikan-matkoihin erikoistuneet matkatoimistot ja olen ollut Afrikassa matkanjohtajanakin. Ehkä menemme Timin kanssa romanttiselle telttasafarille?

IMG_0665

Matkasuunnitelmia on tietysti parasta tehdä silloin kun on vielä hengissä. Saimme siitä ikävän muistutuksen eilen aamulla, kun Timin vanha ystävä, vain pari vuotta vanhempi mies, oli yllättäen kuollut. Ehkä saan siis houkuteltua Timin reissuille piankin.

Rakkauksista puheenollen, eilen vanha rakkauteni humahti taas liekkeihin, kun pengoin kaappeja. Pikkuruiselle vierashuoneellemme tulee ensimmäistä kertaa käyttöä tällä viikolla, kun Timin vanhempi lapsi tulee saarelle. Odotan kovasti taas kiinnostavia keskusteluja fiksun nuoren aikuisen kanssa. Vierashuoneessa ei kuitenkaan ole vielä kunnon kattolamppua, mutta sain tuunausidean. Etsin siihen sopivia tykötarpeita ja mitä löysinkään: värikkään kasan kirjontavillalankoja, jotka olen ostanut kirpparilta pari kuukautta sitten. Oi miten vastaansanomattomat värit, mikä ihana villan tuntu! Löysin myös kirpparilta ostamani peura-aiheisen kanavatyön ja se on taas menoa. Pisto piston jälkeen täytän huumaantuneena pintaa villalangalla, ihan niin kuin lähes kolmekymmentä vuotta sitten, kun tein kelim-mattooni sopivia istuimia tai myöhemmin Kaliforniassa koti-ikävän iskiessä. Varoitus: Jos et halua jäädä pahasti koukkuun, älä kokeile kanavatöiden tekoa. Tänäänkään en ole saanut juuri mitään muuta tehtyä kuin ristipistoja. Tim laittoi vaneria lattiaan, mutta minätyttö se vain istuin olohuoneen sohvalla, katsoin sadetta ja kuuntelin radiosta klassista musiikkia pistellessäni menemään. Klassinen musiikki tosin saa kaiken tuntumaan hieman ylevältä.

IMG_0669

Eilen illalla saimme sitten myös annoksen suomalaista draamaa. Meillä ei ole vielä mitään ”tavallisia” tv-kanavia vaan pelkästään Netflix. Nyt kun olemme katsoneet lähes kaikki ”House of cardsin” jaksot etsimme uutta. Muistin kuulleeni, että Netflix on ostanut YLEn sarjan ”Sorjosen” nimellä ”Bordertown”. Eilen sitten istuimme kynttilänvalossa ja katselimme tuttuja näyttelijöitä tutuissa maisemissa. Vanhin siskoni asuu Lappeenrannassa, joten oli hauska sanoa, että tuonkin sillan yli olemme ajaneet. Timistä oli kiva tunnistaa joitain sanoja puheesta. Minä taas en meinannut tunnistaa, kun – suomalaisen nykydraaman tyyliin – sanoista on aika hankala saada selvää. Onneksi on englanninkielinen tekstitys!

Ensi viikonlopuksi lähdemme Larryn ja Martinan kanssa ihan oikealle minilomalle Tofinoon, joka on Vancouverin saaren länsilaidalla aavan valtameren äärellä. Ystävämme Marika ja Ilpo Suomesta ovat viettäneet paljon aikaa näillä seuduilla ja heidän mielestään Tofino on maailman kaunein paikka. Tim on käynyt aikoinaan paljonkin Tofinossa surffaamassa, joten hänelle se on tuttu paikka. Ehkä menemme valassafarille, tai sitten vain vaellamme maailmankuuluilla rannoilla, jonne aallot ovat kuulemma tuoneen paljon tavaraa myös Japanista tsunamin jäljiltä. Nyt vain täytyy vielä hankkia minulle sopivat kengät vaelteluun, kahteen matkalaukkuunkun ei määrättömästi kenkiä Suomesta mahtunut.

Ps. Seuraavassa postauksessani loppuviikolla paljastan, mikä on suomalaisten sinkkunaisten yleisin kysymys minulle ja miksi en haluaisi siihen vastata.

Anopin luontokuvat ovat upeita.

Anopin luontokuvat ovat upeita.

Pitkä perjantai vai Good Friday?

Pääsiäinen ei aikuisena aina ole ollut ihan niin rentouttava ja iloinen kuin pajunkissaisessa lapsuudessa. Usein tähän aikaan vuodesta olen ollut keskellä aika uuvuttavaa työputkea ja vitamiinivarastot hupenemassa. Talvi raahautuu monena vuonna vielä pitkälle huhtikuuhun, vaikka muuta teeskentelemme. Oikeastaan sellaista vuoripurot-solisevat-kukkaniittyjen-kupeessa -kevättä on Suomen ilmastossa vasta toukokuun lopulla ja kesäkuun alussa. Tietysti pääsiäisenä, etenkin jos pääsiäinen on vasta huhtikuun puolella, illat ovat jo valoisia ja ilmassa on lupaus tulevasta kesästä, mutta silti nokka vuotaa.

IMG_0403

Ennemminkin kuin ilmasto, mielentilaa taitaa säädellä se, mitä yksityiselämässä tapahtuu. Näihin aikoihin muistan aina sen nuoruuden kevään kolmisenkymmentä vuotta sitten, kun olin saanut kuivakat pakit pojalta, johon olin kovin ihastunut – taas sellainen vähän hillitty insinöörityyppinen kunnon poika, johon useimmiten haksahdan (juu, Tim on sellainen myös). 80-luvulla mikään ei ollut pääsiäispyhinä auki, ja niinpä surin opiskelijasoluhuoneessani yksin, kun kämppikset olivat kotiseuduillaan. Toisena pääsiäispäivänä nousin ylös ja päätin, että ei tämä kokemus saa määrittää minua. Vielä tulee muita ihastumisia, ja joku kiva vielä tajuaa, mitä menettäisi, jos ei minua saisi. Ja tulihan niitä, ihastumisia puolin ja toisin. Ja sydänsuruja, surullisia pääsiäisiä. Niitä ihan kivoja pääsiäisiähän ei oikein muista, koska dramaattiset tapahtumat pysyvät muistissa paremmin. Dramaattinen oli myös pääsiäinen viisi vuotta sitten, kun silloinen avomieheni oli juuri ilmoittanut, että ei pysty asumaan kenenkään kanssa. Kiirastorstain aamuna kuulin vierashuoneeseen miehen lähtevän töihin. Keittiön pöydällä odotti lappu, että hän lähti pääsiäiseksi kotiseuduille Skotlantiin, nähdään maanantaina! Siinä sitten pärjäilin pääsiäisen mitenkuten itsekseni Lontoossa ja suunnittelin, kuinka saan elämäni taas kasaan Suomessa.

Miksi taas muistelen suruisia aikoja, kun elämässäni on nyt niin paljon uutta mukavaa? Syyttäisinkö Kanadan yleisradioyhtiötä, joka soitti koko Neil Youngin hienon Harvest-albumin, joka aina saa minut vähän melankoliselle mielelle? Vaiko geenejäni, jotka muistavat, että vielä yksi ihmisikä sitten tähän aikaan vuodesta ruoka alkoi suomalaisissa aitoissa käydä hyvin vähiin? Tai onko vain ikävä kummilapsia ja muita pikku virpojia? Kolmen kummilapseni äiti Sanna Kiiski kirjoitti pitkäperjantain blogissaan, mitä kaikkea kivaa heillä taas on touhuttu ja olen vähän kade, kun en päässyt elokuviin, eväsretkelle ja leipomaan joulupipareita lasten kanssa.

http://blogit.apu.fi/vastarannansannakiiski/

Täällä Kanadan länsilaidalla moni on tuntunut odottavan pääsiäisen vapaapäiviä kiihkeästi. Timilläkin on takanaan putki pitkiä työpäiviä ja tänään nukuttiin pitkään: kello oli jo 06:57 kun heräsimme! Luksusta! Yritän muistaa, että vapaapäiville ja lomille ei saisi asettaa liikaa paineita. Kaikki ei millään ole täydellistä, aina on joku kohta rempallaan – joko kuvainnollisesti tai konkreettisesti. Täällä meillä tietysti ihan konkreettisesti, kun keskeneräisen remontin keskellä eletään.

IMG_0553

”Kun halvalla sai” -villamatto kuivumassa vuokra-asunnon parvella. Pian näemme, miltä se näyttää uudella paikallaan talossa.

Luin virallisista tilastoista, että reilusti yli puolet nanaimolaisista ei harjoita mitään uskontoa, joten ei ihme, että pääsiäinen näyttäytyy täällä enemmän pupujuhlana kuin uskonnollisena pyhänä. Useimmat kaupat ovat kiinni, mutta moni tekee rästiin jääneitä pikkuhommia. Vuokrasopimuksen mukaan meidän piti pesettää kokolattiamatot ennen muuttoa, vaikka asuimmekin vuokrakämpässä vain 3 kuukautta. Höseltävä pesusetä tuli kämpille tänä aamuna ja kertoi tuntevansa paljon suomalaissyntyisiä kalastajia saaren pohjoisosista. Samalla setä pesaisi myös suuren itämaisen maton, jonka ostin puoli-ilmaiseksi nettikirppikseltä. En ole ihan varma, miten matto sopii tänne uuteen taloon, mutta rahallinen satsaus ei ollut iso. Sulo Vilén -tyyppisessä ”kun niin halvalla sai” -ostoksissa on se hyvä puoli, että on varaa kokeilla erilaisia tyylejä. Tai OLISI varaa: kummallisesti kotiin on kertynyt samanlaisia maapalloja, vaaseja, kynttilänjalkoja ja matkamuistolautasia kuin Suomessakin. Ja kaksi täsmälleen samaa pöytää ja kirjahylly.. Mutta jos on varma tyylistään, niin miksi muuttaa sitä?

Tim vaihtoi ulko-oveen uuden lasin, ikkunassa vielä rippeet lasimaalauksesta, joka muistutti liikaa menneestä ajasta.

Tim vaihtoi ulko-oveen uuden lasin, ikkunassa vielä rippeet lasimaalauksesta, joka muistutti liikaa menneestä ajasta.

Työteliäs Tim on huhkinut koko päivän. Ensin Tim korjasi auton, sitten vaihtoi ulko-oven ikkunan ja nyt on vuorossa tiskikoneen asennus. 80-luvulla rakennetussa talossamme ei ennestään ollut tiskikonetta ollenkaan, vaikka paikka sille olikin valmiina, joten nyt laitamme ainakin ensialkuun käyttämättömän vintage-koneen, jonka saimme kaupan päälle hakiessamme remonttikohteesta supermakeita ammeita ja pesualtaita. Jotka muuten olivat ilmaisia.

Kanadalainen unelmavävy osaa asentaa kodinkoneitakin.

Kanadalainen unelmavävy osaa asentaa kodinkoneitakin.

Minä sen sijaan olen keskittynyt funtsimiseen takan ääressä. Raskas homma, mutta jonkunhan tämäkin on tehtävä! Ennen kuin lähetät sääliviä sympatiaviestejä Tim-paralle, niin välitän Timin terveiset: tämä kotona paikkojen kuntoon laittaminen on hänen tapansa rentoutua. Ja olen minäkin sentään järjestellyt astioita uusille paikoille, pesaissut kylpyhuoneen ja tehnyt sänkyyn topatun päädyn. Tadaa! Kirpparipeitto taiteltuna päädyn yli.

Topattu sängynpääty sekunneissa. Taulutkin jo seinällä!

Topattu sängynpääty sekunneissa. Taulutkin jo seinällä!

Huomenna anoppi ja appiukko ovat kutsuneet pääsiäisillalliselle. Jännä nähdä, mikä täällä on pääsiäisruokaa. Mämmiä on turha odottaa, mutta ruokalistassa saattaa olla eurooppalaisia vaikutteita, kiitos Timin saksalaisen isäpuolen. Kummatkin ovat ottaneet minut sydämellisesti vastaan ja auttavat mielellään kaikessa. Minulla kävi siis hyvä säkä appivanhempien suhteen. Timin mielestä ei niin hyvä säkä sentään, kuin hänellä. Äitini on varmaan yksi iso tekijä, millä hurmasin Timin. Ei ihme, että Tim osaa sanoa suomeksi esimerkiksi ”ihana anoppi” ja ”ota lisää ruokaa, ota kaikki!”

Toivottavasti se Timin ihana anoppi muistaa säästää minulle Fazerin Mignon-munan. Tai kaksi.

Iloista pääsiäisen aikaa! Tähän asti on selvitty, nyt on aika huilia ja sitten katsotaan, millaisia kivoja seikkailuja kevät tuo tullessaan. Jospa tämä oli Pitkänperjantain sijaan sittenkin kanadalaisittain Good Friday?

Ruokailutila vasemmalla on remonttitarpeiden varastona, mutta takasta voi silti nauttia.

Ruokailutila vasemmalla on remonttitarpeiden varastona, mutta takasta voi silti nauttia.

 

Sent from my iPad