Kaikki paitsi purjehdus on turhaa – vai oliko se puutarhanhoito?

Kun reilut neljä kuukautta sitten muutimme tänne Vancouverin saarelle en tuntenut täältä ketään. Tim tunsi Nanaimosta äidin ja isäpuolen lisäksi vanhan työkaverinsa ja tämän avovaimon, mutta siinä oli koko tuttavapiirimme. Asialle siis täytyi tehdä jotain, sillä tuttavapiirin luominen on yksi tärkeimmistä asioista kotiutumisessa uudelle paikkakunnalle, ja tietysti uuteen maahan.

IMG_5199

Lähes ensi töiksemme liityimme purjehduskerhoon. Tai oikeastaan kyse on purjehdusosuuskunnasta, joka yhdessä omistaa neljä purjevenettä. Kevät on ollut täälläkin myöhässä, joten oikea purjehduskausi päästään kunnolla aloittamaan vasta nyt. Tähän asti vain kaikkein kovapintaisimmat purjehtijat ovat käyneet veneilemässä ja me muut pehmommat olemme tapailleet kuukausikokouksissa ja pubi-illoissa. Seurassa on todella mukavia, maanläheisiä (tai ehkä pitäisi sanoa vedenläheisiä) jäseniä, sellaisia ”asialliset hommat hoidetaan, mutta muuten ollaan kuin Ellun kanat” -tyyppejä, mitä suomalaisetkin parhaimmillaan ovat. Joistain on tullut jo ihan ystäviä, sunnuntaina meille on taas tulossa muutama purjehtija illalliselle.

Nyt kun kesän lämpöä ja valoa riittää, alkavat säännölliset purjehdukset. Tiistai-iltaisin on kuuluisat ”Tiistai-purjehdukset”, lauantaisin lähdetään päiväksi merelle niin monella veneellä kuin on tarpeen. Sen lisäksi kipparitaitonsa osoittaneet saavat varailla veneitä pienenpientä maksua vastaan omaan käyttöön päiväksi tai pariksi, tai jopa viikoksi, jos veneille ei ole silloin muuta kysyntää. Tim on kokenut kilpaveneilijä ja ollut miehistössä etenkin katamaraaneilla ja trimaraaneilla vaativissa olosuhteissa.

IMG_5192

Kerhon veneet ovat kivan kokoisia päiväpurjehduksille ja sopivat jopa neljälle sopuisalle purjehtijalle yöpymiseen.

Tästä kesästä tulee aika rikkonainen, sillä aiomme nauttia Suomen keskikesästä yli kuukauden verran (toivottavasti pääsemme myös veneilemään), mutta vuoden päästä Timillä on todennäköisesti jo täydet kipparivaltuudet, jotta pääsemme nauttimaan kesästä viikon mittaisella purjehduksella Desolation Soundiin. Se on minulle lähes tarunhohtoinen paikka, koska Tim on kertonut siitä niin innostuneesti: Täälläpäin maailmaa vuoroveden vaihtelu on kolmen metrin kieppeillä, joskus jopa neljä metriä. Vancouverin saari on noin 450 kilometriä pitkä. Kun vuorovesi nousee Tyyneltä valtamereltä se joutuu kiertämään saaren etelästä ja pohjoisesta – paitsi että pohjoisessa salmet saarten ja mantereen välillä ovat vuonomaisen kapeita. Kun vuorovesivirrat kohtaavat, Desolation Soundissa on kohta, jossa vesi ei pääsekään vetäytymään mihinkään eikä vesi siis vaihdu. Kapean salmen pintavesi lämpenee Timin mukaan todella lämpimäksi, ja ihmiset pulahtavat veneistään meriveteen melkein kuin porealtaaseen. Odotan kiihkeästi, että pääsen kokemaan sen! Ehkä saamme silloin kylään jonkun purjehtivan ystäväpariskunnan Suomesta.

IMG_5209

Purjehdusseuramme kotisatama Nanaimossa on suojainen.

IMG_5210

Desolation salmelle matka kestää vesiteitä muutaman päivän, mutta tässä paljon lähempänäkin on hienoja paikkoja. Viime viikonloppuna olimme ihanalla Gabriolan saarella aivan Nanaimon vieressä.

Lähellä ja silti niin kaukana: luonnonkaunis paratiisisaari Gabriola Island

Tänään olin vieläkin lähempänä, nimittäin kävelyllä tässä ihan lähmaastossa ja löysin tieni aivan huikeaan paikkaan.

IMG_1285

Sugarloaf Mountain Park on korkea mäennyppylä, jonne tietenkin kiipesin jyrkemmän rinteen kautta. Ihana niitty kukki upeasti.

IMG_1259 (1)

Kiipeäminen kannatti, sillä kun käännyin katsomaan maisemaa huipulta, se oli vieläkin upeampi kuin olin odottanut.

IMG_1275

Kaukana noin 50 km päässä häämöttävät Vancouverin pilvenpiirtäjät. Minä olen mieluummin tällä puolen salmea.

IMG_1281

Aurinko paistoi taas siniseltä taivaalta ja Nanaimo näytti idylliseltä asuinpaikalta. Oli niin kaunista ja rauhallista, että istuskelin puistossa lähes tunnin.

IMG_1280

Departure Bay eli ”Lähtölahti”, niin kuin Timin kanssa joskus sanomme. Kaukaisilla vuorilla on vielä huipulla lunta.

Kotimatkalla ihailin naapurustomme taloja ja pihoja. Suunnittelin jo, mihin muuttaisin, jos saisin yllättäen pari miljoonaa. No, onneksi meillä on jo nyt kiva talo, joten jo pari vinkkiä uusista pihakasveista vievät pitkälle.

IMG_1288

Tässä talossa räystäs suojaa sateelta ja varjostaa auringolta sopivasti, mutta ei peitä upeita merinäköaloja.

IMG_1289

Rakastan näitä ikivihreitä pensaita.Miten ihanan pallomaiset muodot!

IMG_1290

Monella naapurilla on upeita istutuksia pihassaan. Meidän kivikkoinen etupihamme tarvitsisi paikkailua, mutta kasvien valinnassa pitää olla tarkkana. Ei siksi, etteikö täällä välimerellisen ilmastovyöhykkeen pohjoisreunalla menestyisi lähes mikä vaan. Paikalliset puolikesyt peurat vaan ovat lähes kaikkiruokaisia.

IMG_1246

Peurat maastoutuvat niin hämmentävän hyvin, että niitä ei millään meinaa huomata, jolleivat ne liiku.

Toissapäivänä peura seisoi metrin päässä autosta kun hurautimme pihaan, mutta tietenkin lähti juuri kun sain kameran esiin. Eilen sitten sain jonkinlaisen kuvan kun kolme peuraa kulki takapihamme poikki.

Peurat olivat tällä saarella ennen ihmisiä. Me olemme siis täällä metsäisellä kotimäellämme uusia tulokkaita. Onneksi täällä on hyvin tilaa meille kaikille.

IMG_1295

Kanadabuutseissa jo kolme kuukautta!

Tänään, 4.4. on kulunut tasan 3 kuukautta siitä kun lähdimme jäisestä Suomesta koleaan Kanadaan. Tim oli mainostanut, että tämä British Columbia -provinssin lounaisosa on kaikkein lämpimin osa koko jättimäistä Kanadaa ja siksi jokaisen kanadalaiseläkeläisen unelmapaikka. Lunta sataa palmunlehville ehkä parina päivänä talvessa ja sekin sulaa samantien. Helmikuun puolenvälin jälkeen on jo kevät ja kirsikkapuut kukassa, huhtikuussa saattaa olla jo täysi kesä, sanoi siippa. Jep jep.

Tämä talvi olikin sitten talvisin talvi miesmuistiin. Räntäistä lunta satoi harva se päivä. Silloin kun ei satanut, oli muuten vaan pilvistä. Kanadabuutseille oli käyttöä päivittäin. Juuri kun luulin, että nyt kevät tulee, tuli uusi kylmä kausi. Alkoi melkein tuntua jo siltä, kuin olisi Suomessa. Vain routa ja jää puuttuivat.

Mutta nyt uskallan jo iloita keväästä. Kevät on noin kuukauden myöhässä, mutta nyt se on täällä. Kolibrit (oikeasti, kolibrit!) väpyttävät ilmassa, krookukset ja narsissit kukkivat ja lisäksi moni sellainen kasvi, jonka nimestä minulla ei ole hajuakaan. Ensimmäinen voikukkakin on bongattu naapurin pihalla. Ja ne kirsikankukat.. Veikkaan, että näen ensimmäiset auenneet kukat täällä kotikaupungissani Nanaimossa huomenna.

Kirsikkapuu kukassa Victoriassa

Kirsikkapuu kukassa Victoriassa

Olen kyllä jo saanut nauttia vaaleanpunaisista kukkapilvistä: kirsikkapuut kukkivat lauantaina täyttä häkää Victoriassa – tosin sielläkin kuukauden tavanomaista myöhässä. Tim on paiskinut rahatöitä viime viikot oikein urakalla ja suurin osa töistä on British Columbian pääkaupungissa Victoriassa, jonne on noin kahden tunnin ajomatka vuorten yli. Miksi provinssin pääkaupunki on Vancouverin saarella eikä mannermaalla ja miksi pääkaupunki ei ole Vancouver (joka muuten ei ole Vancouverin saarella) – siihen on historialliset syynsä, jotka Tim joskus minulle kertoi, mutta niistä ehkä joskus toiste. Joka tapauksessa, Tim kutsuttiin töihin myös lauantaiksi ja minä päätin lähteä mukaan kevätretkelle. Niinpä heräsimme taas lauantaina samaan aikaan kuin joka muukin päivä näinä viikkoina eli kello 04.30 – kyllä, näin glamoröösiä on elämämme – ja ajoimme pimeää, sateista ja mutkaista tietä etelään.

Tim jäi työmaalle toimistotaloon Victorian keskustaan ja minä lähdin kylille. Aamu-seitsemältä sataa tihuutti vettä, mutta silti oli huikaisevan kaunista. Ollakseen pohjois-amerikkalainen kaupunki Victoria on yllättävän brittiläinen. Provinssin komea parlamenttirakennus ja hotellit sen ympärillä satamassa ovat ryhdikkään oloisia. Fisherman’s Warfin värikäs satama-alue on tietysti turistirysä, mutta viihtyisä sellainen. Siellä olisi kiva viettää lämmintä kesäiltaa kuppilassa istuskellen vaikka valassafarin jälkeen.

IMG_0110

Fisherman’s Warf, Victoria

Kirsikkapuut kukkivat lähes joka kadun varrella. Ajelin hiljakseen rantaa mukaillen ja tähyilin merelle, jossa muutaman kymmenen kilometrin päässä häämötti Yhdysvaltojen rannikko. Mietin, kuinka kieltolain aikaan kaksikymmentäluvulla Kanadan puolelta vietiin tuonkin salmen yli litra jos toinenkin pimeää viinaa etelänaapurin pohjattomille markkinoille. Monen kanadalaisen suvun omaisuuden perusta kuulemma luotiin silloin.

Beacon Hill Park, Victoria BC

Beacon Hill Park, Victoria BC

Kaupungin eteläkärjessä on kuuluisa Beacon Hillin puisto. Vaeltelin ilman suunnitelmaa ja yllätyin iloisesti erilaisten puiden ja istutusten välistä aukeavista näkymistä. Katselin nälkäisenä erilaisten muotojen ja vihreän sävyjen yhdistelmiä ja mietin, millä edes hitusen siitä saisi luotua omaan uuteen, kiviseen pihaamme.

IMG_0302

Loppupäivän kiersinkin Victorian kirpputoreilla, ainakin kuusi taisin löytää. Mitä varakkaampaa väkeä, sitä parempaa tavaraa kirppareilla -nyrkkisääntö päti jälleen ja tein taas aikamoisia löytöjä kotiin. (Juu juu, kuvia tulossa jossain vaiheessa).

En enää millään malttaisi odottaa, että pääsemme muuttamaan vuokra-asunnosta omaan taloon! Timin rahatyöt tietysti mahdollistavat talon remontin, mutta fyysisesti raskaiden työpäivien ja pitkien ajomatkojen jälkeen ei oikein ole aikaa eikä mehuja remppahommiin. Olen ihan kelvollinen maalaamaan, siivoamaan ja sisustamaan, mutta ilman Timin monipuolisia rakennustaitoja ei mistään tulisi mitään. Sunnuntaina saimme sentään paljon aikaan. Nyt on makuuhuoneissa verhotangot ja keittiössä uusi ovi! Viimeistään loppukuusta muutetaan, oli valmista tai ei.

IMG_0382

Eikö ole jännää, kuinka joskus aika tuntuu kuluvan nopeasti ja silti ehtii tapahtua paljon? Nämä ensimmäiset kuukaudet uudella kotiseudulla ovat hujahtaneet vauhdikkaasti enkä ole hetkeäkään ehtinyt olla pitkästynyt.

Ai niin, perinteet velvoittavat: pakkohan minun oli lauantaina keksiä jokin aprillipila facebookiin tällekin vuodelle:
”Hah, juuri kun alkoi oman talomme remontin loppu häämöttää, selvisi, että remontit senkun jatkuvat: saimme juuri tietää, että meidät on valittu australialaislähtöisen Remontilla rahoiksi -ohjelman ensimmäisen kanadalaiskauden kilpailijoiksi! Olemme kai Timin kanssa tarpeeksi eksoottinen nuoripari ohjelmaan. 😉 Muuta emme tiedä, kuin että Montrealissa kuvataan 6 viikkoa su 15.7. alkaen, Tim toivoo, että remppakohteena olisi talo eikä kerrostaloasunto. Saa nähdä, kuinka hyvin kestämme paineita. Täytyy muistaa, että edustan koko Suomen kansaa!”

446 tykkäystä, moni tosin jo osasi odottaa, eikä mennyt lankaan. Kuravesikutsut ja silliaamiainen tarjolla halukkaille heti Remontilla rahoiksi -kuvausten jälkeen 😉