Kesä kelluen jatkuu kesätapahtumissa – arkirutiinit eivät vieläkään oikein suju

Olemme nyt ehtineet olla kotona Kanadassa Suomen-reissumme jälkeen yli neljä viikkoa. Luulisi siinä ajassa elämän ehtivän jo palata takaisin uomiinsa, vaan ei. Jotenkin minun on nyt vaikea taas tarttua niihin arjen rutiineihin, mitä uudessa asuinmaassa viidessä kuukaudessa ehti jo muodostua. Sama ongelma kyllä näyttää Facebookista päätellen olevan monella muullakin.

CowBay Regatta lippis tarjoaa suojaa auringonpaahteelta. Minun Timille ostamaa hattua kuulemma kadehtivat monet.

CowBay Regatta lippis tarjoaa suojaa auringonpaahteelta. Minun Timille ostamaa hattua kuulemma kadehtivat monet.

Ehkä sekin vaikuttaa, että Vancouverinsaarella kuuma kesä vaan jatkuu ja sitä myöten kesämeininki. Koska koulut alkavat  täällä vasta syyskuussa, on nyt meneillään paras lomakausi, ja sehän sopii, sillä lämpötila huitelee joka päivä suomalaisittain hellelukemissa. Kaikilla ei tietenkään ole lomamieli, sillä mantereella British Columbian provinssin sisäosissa roihuaa edelleen maastopaloja, jotka ovat ajaneet tuhansia ihmisiä kodeistaan. Metsäpalojen savu seisoo nyt täällä saarellakin, saaden maiseman näyttämään välillä epätodelliselta.

IMG_2682

Savu sumensi aamuisen maiseman Cowichan Bayssä runolliseksi.

IMG_2656

Illansuun valo ei juuri eroa aamusta.

Viime viikonloppuna olimme Cowichan Bayssä, tunnin matkan päässä etelään, perinteisessä CowBay Regatassa.  Regatta on aina elokuun pitkänä British Columbia Day -viikonloppuna,  jolloin maanantaina provinssissa oli yleinen vapaapäivä ja kilpailijoilla aikaa purjehtia kotisatamiinsa. CowBay Regatta kuuluu Timin kesään.

Cowichan Bayssä on myös osakehuoneistoja, joista on mukavat merinäköalat.

Cowichan Bayssä on myös osakehuoneistoja, joista on mukavat merinäköalat.

Yleensä Tim on viime vuosina ollut kilpailemassa Bad Kitty -nimisellä katamaraanilla, mutta tällä kertaa Tim oli gastina puolalaissyntyisen Jerzyn ainutlaatuisella trimaraanilla, joka on ollut Euroopassa aikoinaan ehdolla myös Vuoden veneeksi. Jerzy ja vaimonsa Bella ovat todella mukavia ihmisiä. Toisella miehistön jäsenellä, myös puolalaissyntyisellä Tomilla, oli kiinnostavia tarinoita matkoiltaan. Tom on esimerkiksi purjehtinut yksin maailman ympäri alle kymmenmetrisellä purjeveneellä, ihan huvikseen vain. Tim nautti uusien kiinnostavien ihmisten tapaamisesta ja uuden veneen haasteista silminnähden.

Viime vuosina Tim on eniten purjehtinut huippunopealla katamaraanilla Bad Kittyllä. Tällä kertaa Tim vain auttoi pohjan putsauksessa. Vesi oli hyytävän kylmää myös suomalaiselle!

Viime vuosina Tim on eniten purjehtinut huippunopealla katamaraanilla Bad Kittyllä. Viime kesänä Tim lähetti minulle monet viestit tämän kannelta. Tällä kertaa Tim vain auttoi kavereita pohjan putsauksessa.

Purjehduksessa kilpailtiin monessa eri luokassa, mutta aika leikkimielellä.

Purjehduksessa kilpailtiin monessa eri luokassa, mutta aika leikkimielellä.

Minä viihdyin päivät muiden mukavien purjehdusleskien kanssa Cowichan Bayn viehättävässä pikkukaupungissa. Tai kaupunki on ehkä vähän liioittelua, oikeastaan CowBay on ennemminkin pieni kylä. Tiedäthän, kuinka jokaista suomalaista pikkukaupunkia rannalla sanotaan ”kivaksi kesäkaupungiksi”? No, Cowichan Bay on juuri sellainen. Muutaman kuukauden on vilkasta, kun kaupunkilaiset tulevat kesälomaansa viettämään, sitten talvella on taas kuulemma aivan kuollutta. Rantakadulla on aikakoneeseen jumittunut pieni sekatavarakauppa ja pari ravintolaa, lattekahvilaa ja trendikästä sisustuskauppaa, jotka on tunnissa koluttu aika tarkkaan. Mutta söpöä kyllä oli, kieltämättä.

IMG_2727

Sisustuskaupassa oli ihana marmoripöytä, en uskalla tosin varmana väittää sen olvan aito Eeero Saarinen.

Sisustuskaupassa oli ihana marmoripöytä, en uskalla tosin varmana väittää sen olevan aito Eero Saarinen.

Tämä tyyny houkutteli espoolaissyntyistä hevoshullua.

Tämä tyyny houkutteli espoolaissyntyistä hevoshullua, mutta nainen pysyi lujana.

Satamassa katselin kiinnostuneena etenkin kelluvia taloja, floating homes. Ne eivät ole asuntolaivoja, sillä niissä ei ole omaa moottoria, vaan ponttooneille rakennettuja taloja. Tunnetuin esimerkki suomalaiselle saattaa löytyä ”Uneton Seattlessa” -elokuvasta, tosin Tom Hanksin esittämän arkkitehdin talo oli kyllä vähän toista luokkaa kuin useimmat täkäläiset kellutalot. CowBayssä oli muutama myynnissä ja nämäkin kyllä näyttivät maksavan lähes saman kuin tontilliset talotkin. Kellutalot kiinnostavat, sillä vielä viime kesänä Tim asui mantereen puolella sellaisessa, jonka oli avioeronsa jälkeen kunnostanut priimakuntoon. Talo meni kaupaksi juuri kun Tim tuli Suomeen minua tapaamaan ensimmäistä kertaa.

IMG_2654

Aina joku näistä CowBaynkin kelluvista taloista on myynnissä, ainakin kun hinnasta sovitaan. Kuukausittainen satamamaksu ei kuulu kauppahintaan.

Kelluvat talot näyttivät maksavan CowBayssäkin parisataa tuhatta dollaria. Maata on vain kukkapurkeissa.

Kelluvat talot näyttivät maksavan CowBayssäkin parisataa tuhatta dollaria. Maata on vain kukkapurkeissa.

IMG_2660

Tietysti olimme taas liikenteessä festarimeiningillä, eli yövyimme teltassa. Joku Timin kavereista kysyi minulta varovasti, olenko ennen Timiä koskaan telttaillut. Täällä kuulemma harva viisikymppinen nainen suostuu könyämään telttaan, joten sain kai paljon lisäpisteitä, kun kerroin, että rakastan telttailua, sehän on niin romanttista! Itse asiassa yritin viime vuoden heinäkuussa houkutella Timiä Suomeen melomaan kanssani Punkaharjun saarilabyrintissa. Olisi ollut ihana taas yöpyä jonkun aution saaren hiekkarannalla, korkeiden honkien suojassa. Valitettavasti Tim ei silloin vielä uskonut, että olin tosissani. Kuka sitä nyt toiselle puolelle maapalloa lentäisi naisen takia!

Teltta on tullut tutuksi viime viikkoina.

Teltta on tullut tutuksi viime viikkoina.

IMG_2698

Regatta järjestetään Cowichan-heimon rannalla.

Lauantai-iltana Cowichan-alkuperäisheimon rannalla järjestettiin purjehtijoille grillijuhlat. Grillillä on pituutta monta metriä ja grillihiiliä kuluu illan mittaan kuulemma 80 kiloa. Salaatti tarjoillaan aina pienestä purtilosta.

IMG_2675

Salaattivene Ensalada.

IMG_2671

Sadoille purehtijoille riitti ruokaa pitkästä grillistä.

Me emme tällä kertaa osallistuneet grillijuhliin, vaan menimme ravintolaillalliselle juhlimaan ystäviemme Alecin ja Marlenen 45-vuotishääpäivää. Taas oli todella hauska ilta. Onneksi kaikki Timin ystävät ovat niin kivoja ja ovat ottaneet minut lämpimästi vastaan.

Myös flamingoilla ja joutsenilla kilpailtiin.

Myös flamingoilla ja joutsenilla kilpailtiin.

Illalla ennen kuin ryömimme telttaamme menimme vielä nuorison kanssa pilkkopimeälle rannalle discoilemaan. Hauskaa, että bileissä soi sekä Justin Timberlaken ”Don’t stop the music”, jota soitimme hääjuhlassamme, että nuoruuden mieleen tuova Technotronicin ”Get up”, jota laulamme joka aamu klo 04.30, kun Timin pitää nousta töihin. ”Get up, get up, get busy, do it, I wanna see you party…” Timin kanssa on ihana tanssia. Me olimme ehkä kaksi kertaa niin vanhoja kuin muut bilettäjät, mutta en vaihtaisi elämääni kenenkään kanssa.

Erittäin edustava regatta-aamun look.

Erittäin edustava regatta-aamun look syntyy kiskomalla hameen ja toppatakin yöasun päälle. Kerrospukeutumista kauneimmillaan, eikö?

IMG_2699

Joka vuodelle on oma CowBay Regatta t-paita.

IMG_2604

Regattaviikonlopppu on yksi kaupungin vilkkaimmista koko vuonna.

IMG_2607

IMG_2578

Vaahteranlehtilippu on jollian lailla optimistinen.

 

 

 

Veneitä, ystäviä ja ilotulituksia – The Bathtub Race kokosi venekansaa viikonlopuksi Nanaimoon

Onpa ihana olla kotona taas! Paitsi että ei niin paljon olla ehditty täällä kotona Nanaimossa olla: heti viikonloppuna oli yksi Nanaimon kiihkeimmistä viikonlopuista, The Bathtub Race Weekend.

IMG_2112

[Read more…]

Kaikki paitsi purjehdus on turhaa – vai oliko se puutarhanhoito?

Kun reilut neljä kuukautta sitten muutimme tänne Vancouverin saarelle en tuntenut täältä ketään. Tim tunsi Nanaimosta äidin ja isäpuolen lisäksi vanhan työkaverinsa ja tämän avovaimon, mutta siinä oli koko tuttavapiirimme. Asialle siis täytyi tehdä jotain, sillä tuttavapiirin luominen on yksi tärkeimmistä asioista kotiutumisessa uudelle paikkakunnalle, ja tietysti uuteen maahan.

IMG_5199

Lähes ensi töiksemme liityimme purjehduskerhoon. Tai oikeastaan kyse on purjehdusosuuskunnasta, joka yhdessä omistaa neljä purjevenettä. Kevät on ollut täälläkin myöhässä, joten oikea purjehduskausi päästään kunnolla aloittamaan vasta nyt. Tähän asti vain kaikkein kovapintaisimmat purjehtijat ovat käyneet veneilemässä ja me muut pehmommat olemme tapailleet kuukausikokouksissa ja pubi-illoissa. Seurassa on todella mukavia, maanläheisiä (tai ehkä pitäisi sanoa vedenläheisiä) jäseniä, sellaisia ”asialliset hommat hoidetaan, mutta muuten ollaan kuin Ellun kanat” -tyyppejä, mitä suomalaisetkin parhaimmillaan ovat. Joistain on tullut jo ihan ystäviä, sunnuntaina meille on taas tulossa muutama purjehtija illalliselle.

Nyt kun kesän lämpöä ja valoa riittää, alkavat säännölliset purjehdukset. Tiistai-iltaisin on kuuluisat ”Tiistai-purjehdukset”, lauantaisin lähdetään päiväksi merelle niin monella veneellä kuin on tarpeen. Sen lisäksi kipparitaitonsa osoittaneet saavat varailla veneitä pienenpientä maksua vastaan omaan käyttöön päiväksi tai pariksi, tai jopa viikoksi, jos veneille ei ole silloin muuta kysyntää. Tim on kokenut kilpaveneilijä ja ollut miehistössä etenkin katamaraaneilla ja trimaraaneilla vaativissa olosuhteissa.

IMG_5192

Kerhon veneet ovat kivan kokoisia päiväpurjehduksille ja sopivat jopa neljälle sopuisalle purjehtijalle yöpymiseen.

Tästä kesästä tulee aika rikkonainen, sillä aiomme nauttia Suomen keskikesästä yli kuukauden verran (toivottavasti pääsemme myös veneilemään), mutta vuoden päästä Timillä on todennäköisesti jo täydet kipparivaltuudet, jotta pääsemme nauttimaan kesästä viikon mittaisella purjehduksella Desolation Soundiin. Se on minulle lähes tarunhohtoinen paikka, koska Tim on kertonut siitä niin innostuneesti: Täälläpäin maailmaa vuoroveden vaihtelu on kolmen metrin kieppeillä, joskus jopa neljä metriä. Vancouverin saari on noin 450 kilometriä pitkä. Kun vuorovesi nousee Tyyneltä valtamereltä se joutuu kiertämään saaren etelästä ja pohjoisesta – paitsi että pohjoisessa salmet saarten ja mantereen välillä ovat vuonomaisen kapeita. Kun vuorovesivirrat kohtaavat, Desolation Soundissa on kohta, jossa vesi ei pääsekään vetäytymään mihinkään eikä vesi siis vaihdu. Kapean salmen pintavesi lämpenee Timin mukaan todella lämpimäksi, ja ihmiset pulahtavat veneistään meriveteen melkein kuin porealtaaseen. Odotan kiihkeästi, että pääsen kokemaan sen! Ehkä saamme silloin kylään jonkun purjehtivan ystäväpariskunnan Suomesta.

IMG_5209

Purjehdusseuramme kotisatama Nanaimossa on suojainen.

IMG_5210

Desolation salmelle matka kestää vesiteitä muutaman päivän, mutta tässä paljon lähempänäkin on hienoja paikkoja. Viime viikonloppuna olimme ihanalla Gabriolan saarella aivan Nanaimon vieressä.

Lähellä ja silti niin kaukana: luonnonkaunis paratiisisaari Gabriola Island

Tänään olin vieläkin lähempänä, nimittäin kävelyllä tässä ihan lähmaastossa ja löysin tieni aivan huikeaan paikkaan.

IMG_1285

Sugarloaf Mountain Park on korkea mäennyppylä, jonne tietenkin kiipesin jyrkemmän rinteen kautta. Ihana niitty kukki upeasti.

IMG_1259 (1)

Kiipeäminen kannatti, sillä kun käännyin katsomaan maisemaa huipulta, se oli vieläkin upeampi kuin olin odottanut.

IMG_1275

Kaukana noin 50 km päässä häämöttävät Vancouverin pilvenpiirtäjät. Minä olen mieluummin tällä puolen salmea.

IMG_1281

Aurinko paistoi taas siniseltä taivaalta ja Nanaimo näytti idylliseltä asuinpaikalta. Oli niin kaunista ja rauhallista, että istuskelin puistossa lähes tunnin.

IMG_1280

Departure Bay eli ”Lähtölahti”, niin kuin Timin kanssa joskus sanomme. Kaukaisilla vuorilla on vielä huipulla lunta.

Kotimatkalla ihailin naapurustomme taloja ja pihoja. Suunnittelin jo, mihin muuttaisin, jos saisin yllättäen pari miljoonaa. No, onneksi meillä on jo nyt kiva talo, joten jo pari vinkkiä uusista pihakasveista vievät pitkälle.

IMG_1288

Tässä talossa räystäs suojaa sateelta ja varjostaa auringolta sopivasti, mutta ei peitä upeita merinäköaloja.

IMG_1289

Rakastan näitä ikivihreitä pensaita.Miten ihanan pallomaiset muodot!

IMG_1290

Monella naapurilla on upeita istutuksia pihassaan. Meidän kivikkoinen etupihamme tarvitsisi paikkailua, mutta kasvien valinnassa pitää olla tarkkana. Ei siksi, etteikö täällä välimerellisen ilmastovyöhykkeen pohjoisreunalla menestyisi lähes mikä vaan. Paikalliset puolikesyt peurat vaan ovat lähes kaikkiruokaisia.

IMG_1246

Peurat maastoutuvat niin hämmentävän hyvin, että niitä ei millään meinaa huomata, jolleivat ne liiku.

Toissapäivänä peura seisoi metrin päässä autosta kun hurautimme pihaan, mutta tietenkin lähti juuri kun sain kameran esiin. Eilen sitten sain jonkinlaisen kuvan kun kolme peuraa kulki takapihamme poikki.

Peurat olivat tällä saarella ennen ihmisiä. Me olemme siis täällä metsäisellä kotimäellämme uusia tulokkaita. Onneksi täällä on hyvin tilaa meille kaikille.

IMG_1295