Keittiöhommissa! Timia Construction vauhdissa

Sillä välin kun olin Suomessa Tim alkoi tehdä asennuskeikkaa keittiöfirmalle. Niin, juuri se sama Ikean keittiösysteemejä Vancouverinsaarella suunnitteleva, myyvä ja asentava firma, mistä jo kerran mainitsinkin: omistajan vanhemmat ovat aikoinaan tulleet Suomesta, mutta niin kuin useat muutkin toisen polven kanadalaiset, Rob ei itse puhu suomea. Muuten kyllä mukava heppu!

Tim on tykännyt keittiöiden asennushommasta, sillä se on riittävän samanlaista kuin vanhat työt konttorien sisätilojen tekijänä ja silti on paljon uutta opeteltavaa, niin että homma pysyy vielä pitkään mielenkiintoisena. Ikean asennussysteemit ovat kieltämättä nerokkaita.

IMG_6160

Olen nyt pari kertaa ollut Timin mukana asennuskeikoilla. Minullahan on työlupa! Hassua, että tuntuu niin kivalta viettää koko päivä yhdessä, vaikka töitä tehden. Tim neuvoo minua ensin ja sitten teemme kummatkin tasaiseen tahtiin omia hommiamme, aina välillä jonkun sanan vaihtaen. Kummastakin meistä on siinä sivussa kiva tavata asuntojen omistajia ja päästä näkemään ihmisten koteja ja kaikenlaisia sisustusratkaisuja. Tai sisustamattomuusratkaisuja, sillä kaikillehan kaunis koti ei ole kovin tärkeä. Toistaiseksi kaikki kodinomistajat ovat kyllä olleet tosi miellyttäviä.

IMG_6168

Olen jo oppinut aika monta pikkuhommaa. Hoksaan välillä jo itsekin, mitä muuta voin tehdä kuin pitää kaiken järjestyksessä ja siivota. Jaksan tavata ohjeita ja osaan noudattaa niitä, joten nyt kippiovien asentaminen on jo minun hommaani. Tietenkään en tee mitään vaikeaa, mutta jokainen tekemäni työtunti on poissa Timin urakasta. Yhteiset urakat taas rakentavat yhteistä talouttamme. Tim on jo avannut rautakauppaan tilin nimellä Timia Construction.

Töitä olisi taas kerran etenkin Vancouverinsaaren eteläosissa, Victorian suunnalla, mutta yritämme olla ottamatta niitä hommia varsinkaan nyt, kun sateinen kausi on alkanut. Ehkä tulevaisuudessa saamme enemmän keikkaa täällä saaren keskiosissakin.

Mia the Powertool woman

Mia the Powertool woman

Ja tästä olen kamalan ylpeä: olen käyttänyt akkuporakonetta! En uskalla vielä porata reikiä mihinkään, mutta ruuveja kyllä kiristelen jo itsekin, ihan ilman hampaiden kiristelyä. Ties minkälainen asentajan ura tästä vielä urkenee vanhoilla päivilläni.

Kyllä viimeistelyllä on väliä. Tässä kulmaus ennen silikonin(?) laittoa.

Kyllä viimeistelyllä on väliä. Tässä kulmaus ennen silikonin(?) laittoa.

IMG_6167

Ja tässä sama kulmaus, kun yläkaapin ja seinän välinen hämähäkkien rako on suljettu.

 

 

 

Hampaat remonttiin! Viisikymppinen on määräaikaishuollon tarpeessa

Ei siitä mihinkään pääse: minä olen 60-luvun tuote. Takuuaika on mennyt umpeen, vaihto- ja palautusoikeutta ei ole koskaan ollutkaan. Kaikenlaisia varaosia kuten irtoripsiä on tullut kokeiltua, mutta alkuperäisiä osiakin on vielä tallella, eikä ne ole enää priimakunnossa.

Kun lähestyin viittäkymmentä, rapistumisen alkoi huomata toden teolla. Joka vuosi jouduin ottamaan yhteyttä hammashoitolaan, kun taas poskihampaista lohkesi jotain, joko paikka tai palanen hammasta. Minun lapsuudessani taisi olla tapana, että paikatessa porattiin hampaita oikein runsaalla kädellä ja niinpä tähän ikään mennessä joistain poskihampaista ei omaa purukalustoa ole jäljellä kuin ohut seinämä.

Hymyilen sen verran paljon, että hampaani ovat usein esillä.

Hymyilen sen verran paljon, että hampaani ovat usein esillä.

Olen kyllä kiitollinen siitä, että sain elämän arpajaisissa suhteellisen kivan suoran hammasrivistön, jolla kehtaa hymyillä. Ja olen kova tyttö harjaamaan hampaita, nuorena vähän liiankin kova, ja silloin jotkut ikenet vetäytyivät. Onneksi minulla ei kuitenkaan ole ientulehdusta tai muuta suun alueen sairautta, toisin kuin hämmästyttävän suurella osalla suomalaisista. Terveys on ykkönen, kauneus kakkonen.

Tim on myös kova poika hymyilemään. Tässä ollaan kesällä Rovaniemellä

Tim on myös kova poika hymyilemään. Tässä ollaan kesällä Rovaniemellä ravintolassa, ensimmäistä kertaa Tim ei tarvinnut englanninkielistä ruokalistaa!

Kesällä Suomessa käydessämme kävin ystäväni Sanna Kiiskin vinkistä tapaamassa hammasläääkäri Sami Savolaista. Hyvinkään keskustassa vastaanottoaan pitävä Savolainen on yksi harvoista suomalaisista, jotka ahkerasti kiertävät alan kansainvälisissä seminaareissa oppimassa uutta ja niinpä Savolainen onkin nyt yksi Suomen huippuja etenkin esteettisessä hammashoidossa. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että sen lisäksi, että suu on terve, hampaat myös näyttäisivät hyviltä. Savolainen kulkee maailmalla luennoimassa ja tuntee suunnilleen  kaikki alan merkittävimät tekijät. Esimerkiksi amerikkalaisista muuttumissohjelmistakin tunnettu Dr. Bill Dorfman on Savolaisen henkilökohtainen ystävä ja on käsittääkseni tulossa loppusyksyllä Suomeen Slush-tapahtumaan. Dorfman on kuuluisa innostavista puheistaan.

image

Sami Savolainen kertoi, että moni lykkää ja lykkää hammasremonttia. Eihän se halpaa lystiä ole, mutta lykkäämällä remontista ei tule yhtään halvempaa, kun omaa hammasta on vähemmän ja suun terveys ehkä heikompi. Kuusikymppisen hampaat pitäisi vielä kestää kolmisenkymmentä vuotta, eli saman verran kuin oli aikaa ylioppilasjuhlista viisikymppisiin. Paljon elämää siis mahtuu siihen väliin. Eläkkeellä taas tulot yleensä tippuvat, joten hammasremonttia ei raaskisikaan tehdä. Jatkuvat paikkailutkin kyllä maksavat – tiedän sen itsekin ihan hyvin.

Amalgaamit vilkkuen keski-ikäisen suussa

Amalgaamit vilkkuen keski-ikäisen painaa menemään.

Niinpä en voinut muuta kuin olla samaa mieltä Savolaisen kanssa, että nyt on erittäin hyvä hetki minulle ottaa kruunut takahampaisiin. Suomeen tultuani matkasin siis junalla sujuvat kolme varttia Hyvinkäälle.

Mutta arvaa vaan, pelkäsinkö! Äitini ihmetteli, kun en yleensä jännitä edes isojen tilaisuuksien juontoa tai suoria lähetyksiä – ja nyt ennen hammaslääkäriaikaani olin koko illan niin hermostunut, etten pysynyt paikallani. En nukkunut kunnolla yöllä ja junassa kaadoin kahvit suoraan päälleni. Koko kupin. Sekä paidalle, takille että housuille. Menin sitten kahviläiskien kanssa hammaslääkärintuoliin, vain huomatakseni, että Savolainen oli puhunut totta, eikä käynti puudutuksen ansiosta sattunut ollenkaan. Puudutuksen lakattua vaikuttamasta olen pärjännyt vihlonnan kanssa parin buranan voimin.

Uudet hampaat oli suunniteltu jo kesällä.

Uudet hampaat oli suunniteltu jo kesällä.

Uudet takahampaat oli suunniteltu jo kesällä, nyt otettiin vanhat paikat pois ja laitettiin väliaikaiset suojaukset siksi reiluksi viikoksi, ennen kuin juuri minulle tehdyt kruunut ovat valmiit. Jännää. Tällä kertaa vaihtuu ”vain” kuusi alatakahammasta. Ylähampaille on siis jo suunnitelma valmiina ja ne hoidetaan sitten seuraavalla Suomen-käynnillä. Pitää vaan vähän tienata välillä.

IMG_5586

Hauska sattumus: Menimme Timin kanssa viime vuoden kesällä ensimmäiselle yhteiselle  Tukholman-risteilyllemme, joka siis oli Timin ensimmäinen Ruotsin-matka. Taas unohdin, että portillahan on valokuvaaja, joka näyttää ottavan ihmisistä niin hyviä kuvia, etten käsitä, miten niin nopeasti saa sellaisia näpättyä. Onneksi Tim osaa myös väläyttää kunnon hampaat näkyy -hymyn tarvittaessa. Ehkä se ei ole niin tavallista, sillä valokuvaaja sanoi meille, että ”You must be Americans, because you have such great smiles”, ”te olette varmasti amerikkalaisia, kun teillä on noin upeat hymyt”. No läheltä liippasi, onhan se Kanadakin Pohjois-Amerikkaa.

Ensimmäinen valokuvaajan ottama kuva Timistä ja minusta, elokuussa 2016 Ruotsin-laivalla.

Ensimmäinen valokuvaajan ottama kuva Timistä ja minusta, elokuussa 2016 Ruotsin-laivalla.

 

 

 

 

Terassi ja uusi elämä kierrätetyistä materiaaleista: vuosi ensitapaamisestamme!

Viime viikolla tuli kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun tapasimme Timin kanssa ensimmäisen kerran elävässä elämässä. Olin silloin saanut Timin tajuamaan, että olin aivan tosissani, kun kutsuin hänet Suomeen. Tai Tim kyllä mietti vielä Reykjavikin kohdalla, että mitäs jos kutsuni olikin vain pilaa. Siellä hän sitten seisoisi lentokentällä toisella puolen maapalloa, jetlagin kourissa, ja naista ei näkyisi missään.

Ensimmäinen yhteiskuvamme. Aika luontevan näköisesti olemme yhdessä.

Ensimmäinen yhteiskuvamme. Aika luontevan näköisesti olemme yhdessä.

Minä tietysti olin Helsinki-Vantaalla odottamassa ja sain yllättyä iloisesti kun Tim oli livenä vieläkin kiinnostavampi kuin pitkien skype-puheluiden aikana. Puolen vuoden päästä tuosta ensikohtaamisesta olimme olleet naimisissa jo lähes 2 kuukautta ja saaneet yhteisen talomme avaimet kaksi päivää aiemmin. Eli ei tässä mitään jahkaajia olla, kumpikaan meistä.

Aamukahvit vuoteeseen vuosipäivänä. Tim <3

Aamukahvit vuoteeseen vuosipäivänä. Tim <3

Ensitapaamisemme ensimmäinen vuosipäivä oli sitten täynnä romantiikkaa, ruusuja ja shampanjaa? No ei tod. Tai no, sain aamukahvin ja appelsiinimehun tarjoiltuna sänkyyn, mutta niin saan usein muulloinkin (juu juu, olen kamalan hemmoteltu). Oikeastaan tajusin, että emme ole kuukausiin käyneet varsinaisesti treffeillä, elokuvissakaan emme koskaan Kanadassa.

Suurten romanttisten eleiden ja lahjojen sijaan vuosipäivämme oli toisella tavalla romanttinen. Nimittäin mikäpä olisi syvemmin romanttista kuin rakentaa yhteistä kotia?

Tim ei enää ole töissä kahden tunnin takana Victoriassa, vaan etsii urakoita lähempää kotia Nanaimosta. Nyt ennen yhden remonttihomman alkamista on hetki aikaa vaihteeksi kunnostaa myös omaa kotiamme. Olin ajatellut, että takaterassimme kunnostusvuoro on joskus ensi keväänä, vaan Tim innostuikin laittamaan sitä kuntoon. Ensin lahot portaat uusittiin ja samoilla lumilla kunnostettiin sitten myös terassi. Ei voisi millään uskoa, että suurin osa lankuista on kierrätettyjä! Hilseilevän maalin alta paljastui hyvää puutavaraa, jota täydennettiin muutamilla uusilla lankuilla ja appivanhempien entisen terassin materiaaleilla.

Tim raapi hilseilevän ruskean maalin pois terassin laudoista.

Tim raapi hilseilevän ruskean maalin pois terassin laudoista.

Hilseilleen maalin alta paljastui ihan hyvää puuta.

Hilseilleen maalin alta paljastui ihan hyvää puuta. Timin Suomi-paita muuten löytyi kirpputorilta Nanaimosta!

Minä pääsin taas sisustushommiin – vai onko ulkotilan sisustus ulkoistamista? Rakennushommissa minusta ei juuri apua ole, mutta maalaaminen kyllä onnistuu. Maalasimme terassin kahdella Timin rintakarvoihin sopivalla harmaan sävyllä.

IMG_3128

Uusitut kaiteet ja portaat saavat myös väriä – ja Timin selkä..

IMG_3130

53-vuotias mies. Ei huono, niin kuin Lenita Airisto sanoi Timin tavatessaan!

Etsin kesäkauden loppualennusmyynneistä paria mukavaa nojatuolia terassin nurkkaan, josta voi seurata yllättävän aktiivista luonnon näytelmää kallioisella rinteellä.

Tämä terassille sopiva sohva on ihana, mutta alennusmyynnissäkin vielä liian hintava minun halpaan makuuni.

Tämä terassille sopiva sohva on ihana, mutta alennusmyynnissäkin vielä liian hintava minun halpaan makuuni.

Tähän aikaan vuotta kivoimmat kalusteet on tietysti myyty jo aikapäiviä sitten, mutta löysin kuitenkin pari edullista turkoosia tuolia. Ne välttävät nyt ja ensi keväänä olen heti tikkana tutkimassa outdoors lounge chair -valikoimia.

IMG_3366

Olen hulluna lyhtyihin ja löysin pari, jotka syksyn tullen löytävät paikkansa sisältä, samoin kuin torkkupeitot ja maljakot.

IMG_3403

Illalla oli oikeastaan tosi mukavaa istua omalla terassilla samettisessa kesäyössä ja miettiä, miten onnellinen tämä viimeisin vuosi on ollutkaan. Kierrätysmateriaaleista olemme rakentaneet yhteisen elämämmekin, ja se on parempi kuin uusi.

Vuosi yhdessä, ensimmäinen kesä yhteisesä talossa.

Vuosi yhdessä, ensimmäinen kesä yhteisessä talossa.