Marraskuun kukkia

Monet laittavat nyt viestejä Suomesta, kuinka kamalasti pimeys väsyttää. Täällä 49. leveysasteella ei ihan niin lyhyitä päivät ole kuin siellä 60. asteen pohjoispuolella, mutta ei ole hurraamista täälläkään. Vietnamilaissyntyinen kynsihuoltajani kertoi, että sukulaiset kotimaassa eivät voi ymmärtää, kuinka täällä Kanadassa on kesällä niin myöhään niin valoisaa ja talvella niin aikaisin niin pimeää. Mitähän ajattelisivat Suomen juhannuksesta, kun pimeää ei tule oikein ollenkaan, tai joulunajasta, kun aurinko ei koskaan jaksa ponnistaa ylös taivaanrannan tuntumasta?

Olin tänäänkin aivan kuolettavan väsynyt. Ehkä oli vähän flunssanpoikasta tulossa, kun palelin niin paljon lämpimässä talossa. Koska tänään ei ollut kodin ulkopuolista hommaa, annoin puolenpäivän aikaan periksi väsymykselle, kääriydyin olohuoneen sohvalle tekoturkistorkkupeittoon ja ihan nukahdin! Tim oli touhukas ja laittoi sillä välin lounasta. Tim viimeisteli tänään myös ulkoportaamme, pyykkinurkkauksen pohjamaalauksen ja keittiön ilmanvaihto- ja lämmön talteenottopumpun, joten poden kyllä huonoa omaatuntoa, kun miesparka joutuu tekemään kaikki hommat kotona… Hoksaavainen vaimo voisi edes lounasta kokata.

Tässä uudet portaat. Tim teki, ihan itse!

Tässä uudet portaat. Tim teki, ihan itse!

Ulkoportaiden kanssa Timiltä olikin kulunut päivä poikineen. Kun itselle tekee, niin laadun pitää sitten olla sellaista, ettei joka kerta katse osu johonkin virheeseen. Haastekerrointa lisäsi se, että kaikki tässä 80-luvulla rakennetussa talossa on vähän mutkalla. 90 asteen kulmia on todella vähän, mutta 22,5 asteisia kulmia löytyy kyllä montakin. Tim taivastelee asiaa, mutta selkeästi myös nauttii siitä, että joutuu käyttämään oivaa laskupäätään.

Vanhat portaat olivatkin suorastaan hengenvaaralliset..

Vanhat portaat olivatkin suorastaan hengenvaaralliset. Keskellä ei ollut ollut minkäänlaista tukirakennetta.

Vanhoista lahoista portaista tuli takkapuuta.

Vanhoista lahoista portaista tuli takkapuuta. Roska romantiikaksi!

Meillä on Timin kanssa remontoimisen suhteen yksi yhdistävä ajatus: haluamme, että kaikki kotona on kaunista, mutta käytämme mieluummin kekseliäisyyttä kuin käteistä. Tim on taitavasti remontoinut monta taloa arvokkaammaksi. Minä taas olen keskittynyt kodin sisäpuoleen. Olen aika hyvä tekemään jokaisesta kämpästä kodin kirpparitavaroilla.

Näistä tarkoista liitoksista Tim on syystä ylpeä.

Näistä tarkoista liitoksista Tim on syystä ylpeä, ei nimittäin ole ihan yksinkertaista.

Muistan jo nuorena ajatelleeni, että tavallaan on hyväkin, kun ei ollut varaa mennä kauppaan ostamaan kaikkea kerralla. Jouduin miettimään, minkä tyylin halusin ja sitten käyttämään mielikuvitustani. Tosin siihen aikaan – 80-luvun alkupuolella – ei suomalaisten kauppojen valikoimat kovin kummoisia kyllä olleetkaan. Niinpä raahasin interraileilta seeprakuvioisia lautasia sopimaan seeprakuvioisiksi maalaamiini tuoleihin ja kävin Ruotsissa kansipaikalla matkustaen Kungens Kurvan Ikeassa, että sain kivoja serviettejä. Joskus revin auki mustia muovisäkkejä pöytäliinoiksi, kerran tapetoin vessan seinät kinkkupaperilla. Olin nimittäin lukenut, että Andy Warholin ”Tehtaan” seinät olivat hopeiset.

Nyt olisi hieman enemmän varaa ja kaupoissa valikoimia, mutta saan salaista tyydytystä siitä, että voin luoda kiinnostava/viihtyisän/elegantin tilan tavaroilla, joiden arvoa ja kauneutta muut eivät ole nähneet. Vähän niin kuin ihmistenkin suhteen: ei vielä antiikkia, mutta vintageahan tässä ollaan. Joskus nauramme Timin kanssa, että emme ehkä ole olleet niinkään ”pre-loved” kuin ”used”.

IMG_5989 (1)

Tässä se on: se hetki, kun syksy muuttuu talveksi. Kummatkin kaudet ovat vielä ja jo läsnä – ihan niin kuin keski-iässä.

Päikkäreitteni jälkeen kuulin Timin vaihtavan ulkona jonkun sanan miesäänen kanssa ja saapastelevan sitten uudet portaat kumisten ulko-ovelle. Mitä näinkään: kukkia! Ihana kukkakimppu suoraan Suomesta. Tai no, paikalliselta kukkakauppiaalta, joka oli saanut tarkat ohjeet Suomesta.

Valokuvaajaystäväni Shanshan Gongin lähettämät kukat.

Valokuvaajaystäväni Shanshan Gongin lähettämät kukat sopivat meille täydellisesti.

Timistä ja minusta monet ihanat kuvat ottanut valokuvaajaystäväni Shanshan Gong oli lähettänyt upean kukkakimpun. Eikä ole edes syntymäpäiväni. Ensimmäiseen hääpäiväänkin on aikaa vielä puolitoista kuukautta. En kestä. Ensin kuvauksissa on tosi hauskaa, kuvista tulee loistavia ja sitten vielä nainen lähettää kukkia. Uskomatonta!

Shanshan Gong ja luottomeikkaajani Emma Ärmänen saavat ihmeitä aikaan Dragon Flower Photo Studiossa.

Shanshan Gong ja luottomeikkaajani Emma Ärmänen saavat ihmeitä aikaan Dragon Flower Photo Studiossa.

Elämä on kyllä mahtavaa. Välillä elämässä on kaikkea glamoröösiä, välillä kaikea muuta kuin glamoröösiä. Ihaninta on juuri nyt, kun roska muuttuu takassa romantiikaksi. Revi siitä symboliikkaa!

Yksi susikeistani Shanshanin kuvista. Ruusun ostin 2 eurolla matkalla studioon kuvausrekvisiitaksi - nyt se elää ikuisesti näissä kuvissa.

Yksi suosikeistani Shanshanin ottamista kihlakuvista vuoden takaa. Ruusun ostin 2 eurolla matkalla studioon kuvausrekvisiitaksi – nyt se elää ikuisesti näissä kuvissa.

 

 

 

 

Halosen tytöt valokuvaajalla

Valokuva. Meille arkinen asia, joita monet näppäilevät kymmenittäin päivän mittaan, ja samalla uskomatonta taikuutta. Miten on mahdollista pysäyttää aika ja vangita hetki?

Kiinalaissyntyinen valokuvaaja Shanshan Gong on ottanut minusta paljon kuvia, välillä hörhelöissä hullutellen tiara päässä ja monia Timin kainalossa. Hääkuvatkin tuli kesäkuussa otettua hyvin vauhdikkaasti, koska  myös Tim on jo tottunut kuvattavana olemiseen.

DSC_1134ef

”Virallinen” hääkuvamme. Kaikki kuvat Shanshan Gong/Dragon Flower Photo Studio Helsingissä.

Shanshanin kanssa on todella kiva työskennellä, koska kuvien ottamien tuntuu aina yhteiseltä luovalta prosessilta. On hauskaa heittäytyä, ideoida, poseerata, tarjota ilmeitä ja – ennen kaikkea – olla ottamatta itseään niin kamalan vakavasti. Jokaisen kuvan ei tarvitse olla sellainen, minkä laittaisi työhakemukseen. Jokaisessa meissä on muutakin kuin passikuva antaisi ymmärtää.

DSC_1221ef

Vielä vuosi ennen tämän kuvan ottamista kukaan ei ollut sanonut Timiä kuvaukselliseksi, voitko uskoa?

Nyt Suomessa käydessäni veimme Marja-siskoni kanssa äitimme Shanshanin studioon Helsingin Pietarinkadulle kuvattavaksi. Minusta äidissä on aina ollut paljon samaa näköä kuin kuningatar Elisabethissa ja niinpä suunnittelimme Shanshanin kanssa jo etukäteen kuninkaallisia kuvia. Marja ja äiti löysivät äidille sopivan asun ja minä korut. Sormus on muuten kopio prinsessa Dianan kihlasormuksesta – siitä samasta, jonka prinssi William antoi Catherinelleen.

image

Kuningatar Liisa ja prinsessat Mia ja Marja.

image

Ei ole kauhean vaikea huomata sukulaisuutta.

Onpa kiva, että äiti suostui kuvattavaksi ja heittäytyi leikkimään. Sellaisena monet hänet tuntevatkin: leikkisänä ja hyväntahtoisen hurmaavana. Äidin puheet syntymäpäivilläni ja hääjuhlassamme ovat olleet niin koskettavia, että niitä monet muistelevat edelleen. Itse asiassa, monet ystäväni ovatkin pitkin vuotta olleet äitiini yhteydessä ja tavanneet häntä, kun itse olen ollut täällä toisella mantereella. Milloin joku ystävättäristäni on ollut kahvilla, milloin joku on soitellut. Ja terveisiä en aina edes muista välittää kaikilta, jotka niitä äidille lähettävät. Kiitos teille kaikille, on ihana tietää, että välitätte, etenkin kun olen itse täällä 10 tunnin aikaeron päässä.

Äitini Liisa omimmillaan, leikkisänä.

Äitini Liisa omimmillaan, leikkisänä. 84 vuotta mittarissa!

Iso aikaero ja suuri välimatka ovatkin sellaisia asioita, jotka painavat mieltäni. Äiti täytti tällä viikolla 84 ja kieltämättä oli vähän hankala lähteä Suomesta ja jättää äiti yksin – niin ihana kuin olikin päästä kotiin Kanadaan Timin luo. Ei meistä kukaan enää nuoremmaksi tule. Tällaista tämä aikuisen ihmisen elämä kai on, ainaista luovimista. Onneksi koneet lentää, jos tulee kiire Suomeen ja on videopuhelut, joita voi maksutta soitella vaikka päivittäin.

IMG_5655

Ja onneksi kävimme valokuvissa, kun olimme kaikki terveitä ja hyväkuntoisia. Äidin kuvat ovat lahja meiltä äidille ja äidiltä meille läheisille. Vaikka kuinka ajattelisi, että ”en ikinä onnistu kuvissa, minä en kyllä ala mitään poseeraamaan” niin sinun kuvasi voi olla ystäville ja sukulaisille arvokas aarre vuosikymmeniä. Me muutumme, mutta kuvissa aika pysähtyy. Se on taikaa.

IMG_5664

 

 

”Ei se sattunutkaan”, sanoi Mia-täti mammografiassa

Mammografia. Miten pehmeän pyöreä sana. Tulee mieleen kaikki mammat ja muut lempeät nisäkkäät. Mielikuva on kyllä varsin kaukana todellisuudesta.

Näin kun olen täyttänyt puoli vuosisataa, saan joka toinen vuosi kutsun mammografiaan, rintasyövän seulontatutkimukseen. Kaksi vuotta sitten oli eka kerta, jota olin pelännyt aivan hulluna. Olin aivan viime hetkelläkin kääntymässä pois, mutta ajattelin, että enköhän kestä sen pari minuuttia, ystävättärieni muistoksi. Minulta on nimittäin kuollut kaksi ystävätärtä nelikymppisinä rintasyöpään. Vielä useampi on rintasyövän sairastanut ja siitä selvinnyt – kenties juuri mammografian ja varhaisen diagnoosin ansiosta.

Tässä Shanshan Gongin kesäkuussa ottamassa hääkuvassa on rintavarustus sen verran esillä, että käynee kuvituskuvasta?

Villi arvaus: mammografialaite on jonkun miehen suunnittelema. Vai tulisiko muka jollekulle naiselle ensimmäisenä mieleen, että jonkinmoisen tötterön sijaan pienetkin rinnat kannattaa litistää litteiden levyjen väliin? Tosin kokenut hoitaja kertoi, ettei rintojen koolla ole mitään tekemistä sen kanssa, onko tutkimus hankala tai kivulias.

Turha kaunistella: kyllä se sattui, silloin ensimmäisellä kerralla. Hyvä puoli oli se, että toimitus kesti hyvin vähän aikaa. Muistelin niiden parinkymmenen sekunnin aikana tutkimusta, jonka mukaan ihminen kestää kipua paremmin silloin, kun kiroilee. Voimasana on todellakin siis osuva nimitys.

Mutta kumma kyllä tällä toisella kerralla toimitus ei sattunutkaan oikeastaan juuri ollenkaan. En kiroillut yhtään! Muistikuvissani litistyslevyt olivat kylmää terästä, mutta nyt ne olivatkin huoneenlämpöistä muovia. Ehkä olin vähän rennompi, kun tiesin, että selviän hengissä? Tai olisiko ensimmäisellä kerralla vaan ollut hormonit siinä vaiheessa kuukautta, että olin arka ja herkkä kuin kevään ensi kukkanen?

Nyt sitten jään odottelemaan kirjallisia tuloksia. Kolmen viikon sisällä pitäisi saada tietää, onko aihetta jatkotutkimuksiin. Pieni osa minusta vähän jännittää, sillä lapsettomat naiset kuulemma sairastuvat rinta- ja muihin naistensyöpiin todennäköisemmin kuin synnyttäneet ja imettäneet naiset. Kohtalon ivaa sekin, että ensin et saa lasta ja sitten vielä sairastut.

Kirjoitin muutama päivä sitten blogipostauksen kiitollisuudesta. Kiitollinen olen kaikesta valittamisestani huolimatta siitäkin, että saan etuoikeuden käydä mammografiassa. Hengissä ollaan vielä, ja täysillä!

Tässä kesäkuisessä hääkuvassa rintavarustus on aikalailla esillä. Kuva: Shanshan Gong

Tässä kesäkuisessä hääkuvassa rintavarustus on aikalailla esillä. Kuva: Shanshan Gong