Juhlakausi on alkanut Victoriassa

Minulla on vähän ristiriitainen suhde tähän provinssin pääkaupunkiin Victoriaan. Tämä on paljon enemmän oikean kaupungin näköinen kuin arkinen Nanaimo. Ilmasto on selvästi lämpimämpi. Mutta toisaalta liikenneruuhkat ja talojen hinnat ovat aivan toista luokkaa kuin kotiseudulla Vancouverinsaaren keskiosissa. Hienosta näköalastakin joutuu maksamaan ekstraa, kun Nanaimossa sen saattaa saada kaupanpäällisiksi.

Nyt on kuitenkin tosi mukavaa olla täällä pari päivää hotellissa. Tim tekee keikkaa toimistojen sisätiloista vastaavalle firmalle, joka on tuttu jo vuosikymmenien takaa. Samassa lasiseinien asennustiimissä on Timin vanhoja kavereita ja 10-tuntisenkin päivän jälkeen Tim on täynnä intoa. Victoriassa olisi Timille hommia niin paljon kuin vain jaksaa painaa ja minäkin varmasti löytäisin täältä töitä vaikka jostain sisustusliikkeestä. Harmi vaan, että Nanaimon talomme hinnalla emme saisi edes puolikasta taloa Victoriasta.

Brittiläisen Kolumbian parlamenttitalo Victoriassa on näin jouluj aikaan upeasti valaistu.

Brittiläisen Kolumbian parlamenttitalo Victoriassa on näin joulun aikaan upeasti valaistu.

Tapasimme keskiviikkoiltana hurmaavat Joycen ja Miken. Joyce on äitinsä puolelta Lapinlahden Halosia ja olemme tutustuneet Pohjois-Amerikan Halosten sukusivun kautta. Muutama vuosi sitten seitsemänkymppiset Joyce ja Mike olivat Suomessa käymässä ja kävimme Helsingissä siskoni kanssa illallisella heidän kanssaan. Mukana oli myös heidän poikansa Chris, joka on minua 3 päivää nuorempi. Superkivan Chrisin tapasinkin pikaisesti viime viikolla Vancouverissa käydessäni. Kaikki kolme ovat juuri sellaisia, kuin kanadalaiset parhaimmillaan ovat: fiksuja, maanläheisiä eivätkä mitään tärkeilijöitä.

Sukusivun kautta olen tutustunut muihinkin mukaviin Halosiin, kuten Joycen serkkuun Kae’hin. Detroitissa asuva Kae on upea leidi, joka kävi kahden viisikymppisen tyttärensä kanssa Suomessa viime vuoden kesäkuussa. Muistan, kuinka puhuin Kaelle sinkkuudestani ja miten toivottomalta elämä välillä tuntui. Olin silloin jo yhteyksissä Timiin, mutta ajattelin, etten varmaan koskaan pääse tapaamaan Timiä elävässä elämässä. Reilun puolen vuoden päästä olimmekin sitten jo naimisissa. Hyvä, etten vielä siis kuitenkaan luovuttanut toivosta.

Joyce ja Mike muuttivat  Ontariosta Brittiläiseen Kolumbiaan vasta viime vuonna, joten hekin ovat suhteellisen uusia tulokkaita näillä main. Heidän kotinsa on Victorian keskustassa lumoavassa yli satavuotiaassa omakotitalossa, joka on vimpan päälle remontoitu. Tim tietysti oli kiinnostunut rakennusratkaisuista ja talotekniikasta ja muutenkin juteltavaa riitti – etenkin kun selvisi, että Mike on innokas purjehtija ja heilläkin on ollut trimaraaneja! Toivottavasti saamme Joycesta ja Mikesta seuraa ensi kesän purjehduksille.

Erinomaisessa pizzeriassa käytyämme ajoimme takaisin hotellille Victorian ydinkeskustan ja sataman kautta. Parlamenttitalon jouluvalot oli juuri sytytetty tiistai-iltana. Tästä tämä juhlakausi taas alkaa.

191C8531-5250-4285-AEFE-E4FBE067BE16

Victorian tunnelmallisessa satamassa muidenkin talojen juhlavalaistukseen on panostettu.

Kun rakkaus iskee täyttä laukkaa!

Tunnustan: Viime viikonloppuna rakastuin. Rakkauteni kohde on tumma ja komea, jäntevä ja lihaksikas. Iso, mutta nopea käänteissään. Suuri sydän, kauniit silmät. Tim ymmärtää kyllä, etten voinut mitään tunteilleni.

IMG_6344

Menimme viime viikon perjantaina jo aamusta mantereelle. Lautalla kuulutettiin, että valaita oli näkyvissä, mutta minä en niitä nähnyt, sillä kanttiinin jonossa kuulin puhuttavan rakasta äidinkieltäni. Suomalainen opettaja Tiina oli perheensä ja noin 30 muun suomalaisen kanssa parin viikon kiertomatkalla Vancouverin seuduilla. Meillä Vancouverinsaarellakin olivat kierrelleet monta päivää. Harmi, että rankat sateet olivat tehneet vuoristotiet liian pehmeiksi ajaa: miehet nimittäin taisivat kaikki olla tukkirekkojen ja metsäkoneiden omistajia, jotka olivat tutustumassa täkäläiseen metsätyöhön. Täällä on vielä vaikeakulkuisten matkojen päässä jyrkkiä vuorenrinteitä, joilta hakataan puuta aivan uskomattomissa olosuhteissa. Timin isoisä oli rekkakuski, joka ajoi uhkarohkean isoja tukkikuormia lähes pystysuoria teitä alas, eikä suinkaan hissuttelevan hiljaa… Timkin on nuoruudessaan ehtinyt kokeilla samaa hommaa, joten miehillä puhuttavaa riitti.

IMG_6341 (1)

Suomalaisia lautalla, vasemmalla Tiina oranssissa tikkitakissaan.

Kuulin Tiinalta (josta tuli tietysti Facebook-kaverini), että loppumatkakin Whistlerin seuduilla oli mennyt hyvin. Kanadassahan on sopivasti samaa kuin Suomessa, ja kuitenkin riittävästi erilaista, niin että matkassa on eksotiikkaa. 10 tunnin aikaerosta toipumiseen voi aina mennä aikaa, mutta veikkaan, että kaikki täällä käyneet ovat sitä mieltä, että kohde on vaivan arvoinen.

IMG_6335 (1)

Puolipilvisenäkin päivänä lauttamatka saarten lomassa on huikaisevan kaunis.

Vancouverissa meillä oli koko viikonlopun lähes minuuttiaikataulu. Käymme sen verran harvoin mantereella, että kaikki mahdolliset tapaamiset pitää sopia tarkkaan. Onneksi kaikki sujui sutjakkaasti.

Ja sunnuntaina se sitten tapahtui. Rakastuminen päätäpahkaa.

Oikeastaan tarina alkoi jo kesällä, kun sain viestiä kahdelta minun ikäiseltäni suomalaiselta, Sarilta ja Minnalta. Jyväskyläläinen Sari oli tapaamassa opiskeluaikaista ystäväänsä Minnaa, joka asuu Vancouverissa. Ystävykset reissasivat myös täällä salmen toisella puolella Vancouverinsaarella, ja laittoivat minulle viestiä, koska olivat lukeneet tätä ”Rakkautta kanadabuutseissa” -blogiani Eeva.fi:ssä. Selvisi, että olemme 30 vuotta sitten opiskelleet viereisissä rakennuksissa Jyväskylän yliopistossa ja meillä oli muutenkin paljon yhteistä. Valloittavan Sarin näin nyt syksyllä Jyväskylässä käydessäni, mutta Minnan tapasin livenä vasta viime sunnuntaina.

Suomalaistytöt Pia, Minna ja Mia.

Suomalaistytöt Pia, Minna ja Mia.

Minnalla ja miehellään Davella on laukkahevosia ja pääsimme heidän kanssaan kauden viimeisiin kisoihin. Olipa mahtava iltapäivä! Minna on aivan huipputyyppi ja tuntui, kuin olisimme tunteneet vuosikymmeniä. Karismaattisen Daven lisäksi mukana oli myös tosi kiva ruotsinsuomalainen Pia, joka on asunut Kanadassa jo vuosia. ”Minna, Mia, Pia..” On siinä kanadalaisilla selvittelemistä, kuka kukin on.

IMG_5681

Söimme lounasta, katsoimme kisoja ja löimme pikkusummista vetoa ja vaikka voitin vähän joka kierroksella, taisin silti jäädä 30 centtiä tappiolle.

IMG_5758

Melkein kaikki Daven ja Minnan hevoset olivat jo lähteneet maaseudulle talven viettoon, mutta vielä oli kisoissa mukana yksi musta hevonen. Laukkahevoseksi harvinaisen suuri Perfectly Reckless eli Mr. Big tuli omassa lähdössään toiseksi ja jokusen dollarin tienasin mahdollisimman pienellä panostuksellani.

IMG_5747

Tähtijockey Amadeo Perez ratsasti kisoissa Mr. Bigillä toiseksi. Taustalla kilpatallin omistaja David, Minna mies.

IMG_5750

”Poneilla” ratsastavat avustajat vievät laukkahevoset ja jockeyt lähtötelineisiin. Numero 2 on Daven tallin Perfectly Reckless eli Mr. Big.

Kisojen jälkeen pääsimme käymään talleilla ja tapasimme Mr. Bigin. Miten voi keski-ikäinen nainen rakastua näin? Miten ihana ihana ihana hevonen! Mr.Bigin säkäkorkeus on yli 170 cm, mutta se ei ole mikään kömpelö rohjake, vaan jäntevä huippu-urheilija. Niin komea, niin nopea, mutta ei mikään säpsähtelijä. Olen jonkun verran tavannut täysverisiä laukkahevosia ja sen verran sähäköitä ovat olleet, etten olisi kuvitellutkaan halailevani ensitapaamisella. Mutta Mr. Big on sellainen tyyni uljas musta, josta olen nähnyt uniakin. En voinut mitään, entistä Espoon tyttöä vietiin kuin litran mittaa.

IMG_5799

Tim on myös viettänyt aikaa hevosten keskellä ja ymmärsi hyvin tunteeni. Oikeastaan Tim taisi itsekin ihastua Mr. Bigiin. Mikäs ihme se olisi, onhan Timissä ja Mr. Bigissä paljon samaa: kummatkin ovat komeita, jänteviä, nopeita ja lihaksikkaita.

IMG_5790

Minna ja Mr. Big. Minna käy joka ilta talleilla ruokkimassa hevoset, Dave hoitaa isänsä perustaman kilpatallin hevosten valmennuksen juristin töittensä lisäksi.

Kiitos Minnalle ja Davidille hienosta päivästä, kiva löytää uusia ystäviä ja päästä tutustumaan uusiin maailmoihin. Nyt emme malttaisi odottaa kevättä, että laukkakausi taas alkaa ja pääsemme kokemaan kisatunnelmaa. Onneksi minulla on kotona tuo oma Mr. Big, suurine sydämineen ja kauniine silmineen.

IMG_5667

 

 

 

 

 

 

 

Juhannussalkoja ja merellistä luontoa – juhannus Ahvenanmaalla on elämys

Voiko olla parempaa paikkaa viettää juhannusta kuin Ahvenanmaa? Minulla oli ihan liian kauan itsehallintoalueen mentävä aukko sivistyksessä enkä ollut koskaan käynyt edes Maarianhaminassa, aina vain posottanut laivalla suoraan Tukholmaan. Mutta parisen vuotta sitten päätimme ystäväni Outin kanssa hankkiutua Ahvenanmaalle juhannussalkoja katsomaan ja siitä lähtien olen ollut aivan myyty. Sateesta huolimatta se oli todella kiva juhannus ja saimme ihan oikeasti tanssia juhannussalon ympärillä kansallispukuisten ahvenanmaalaisten kanssa. Kaksi vuotta sitten kiertelin täällä lisää kuvaamassa ”Amerikan unelmavävy” -tv-sarjaa ja hurmaannuin yhä syvemmin. Ahvenanmaan merellinen luonto on mannersuomalaisen silmään samalla kertaa sopivasti tuttua ja eksoottista, pala kauneinta Suomea. Ei kai siis ollut mikään ihme, että halusin Timinkin näkevän tämän?

image

Tällä kertaa olenkin saarella oikeastaan häämatkalla. Ihanat ystävämme Anna ja Niku kutsuivat meidät tänne juhannuksenviettoon ja meitä ei tarvinnut kauan maanitella. Vaikka olimme torstaina uupuneita edellisen illan hääjuhlasta, oli kiva päästä laivan ravintolan ikkunapöytään ja ihailla kauniin saariston lipumista silmien editse. Timille oli myös eksoottista, miten valoisaa oli ajaa Ahvenanmaan halki juhannusparatiisiin. Ja perillä meitä odotti yllätys:

image

Anna, joka on muuten myös armoitettu juhlien järjestäjä, oli pedannut meille oikean morsiushuoneen. Vaikka Anna oli itsekin päässyt perille vasta samana päivänä, oli hän ehtinyt teettää edellisillan hääjuhlastamme pinon valokuvia!image

Anna itse on tuo kuvien kaunotar lierihatussa. Parissa kuvassa näkyy myös häävieraita vastaanottaessani käyttämäni kansallispuku, jonka vaihdoin sitten laahukselliseen morsiuspukuun juhlan alkaessa.

imageKoko juhannuksen saimme syödä ja juoda hyvin loistoseurassa. Saimme saunoa ja nukkua pitkään ja valvoa myöhään. Kansallispuvullenikin tuli taas käyttöä, kun tanssimme kylän kukkasin koristellun juhannussalon ympärillä – tosin tällä kertaa minä olin yksi harvoista kansallispukuisista. Yöllä tanssimme vielä discoa vanhassa navetassa.

image

Pääsimme myös veneilemään aurinkoisena juhannusiltana ja sateisena juhannuspäivänä kävelylle, jolla näimme kaksikin huikeaa pirunpeltoa. On kiehtovaa ajatella sitä jäämassojen voimaa, joka pyöristi kivet ja ripotteli ne näin kauniiksi matoksi. image

image

Tim nautti ahvenanmaalaisesta juhannuksesta täysillä. Kaikkein parasta hänen mielestään oli se, kun sai puhua yömyöhään maailman tapahtumista ja politiikasta neljän erittäin fiksun miehen kanssa. Tim tykkää Suomesta ja suomalaisista niin paljon, että pohdiskeli jo valmiiksi, josko muuttaisimme eläkepäiviksi Suomeen.

Joskus kaikki menee niin kuin Strömsössä.

image