Vaahteranlehti vieköön! Kanadan upeaa syksyn väriloistoa kotikulmilla

Äiti kertoi, että Espoossa oli satanut kymmenisen senttiä räntää. Ikkunoiden skrapausaika on kuulemma alkanut nyt myös Etelä-Suomessa. Täällä British Columbiassakin on tupruttanut lunta. Radiouutisissa kertoivat, että alkuviikosta provinssin koillisosassa pyrytti jopa puoli metriä päivässä.

Onneksi meillä Vancouverinsaarella on vielä syksy eikä talvi. Olemme viime päivinä saaneet nauttineet ihanasta kuulaudesta. Elämme Kanadan lämpimimmässä osassa: Nanaimo on joidenkin määritelmien mukaan vielä välimerellistä ilmastovyöhykettä. Meillä on silti jo selvästi pohjoisempaa tuntua ilmastossa kuin sadan kilometrin päässä saaren eteläosissa. Olimme taas viikolla Victoriassa keittiöasennushommissa ja siellä vieläkin kolibrit singahtelivat ilmassa ja gekko-liskot seinillä.image

Tänään säätiedotuksen mukaan Nanaimossa oli lämpötila 8 ja 18 asteen välillä – huom, plussan puolella siis! Kovin kesäiseltä ei varjossa tuntunut, mutta aurinko paistoi siniseltä taivaalta kuin viimeistä päivää. Komein ruska on ehkä jo ohi, mutta kyllä minulle kelpaa kuitenkin.

Terasiltamme näkee ruskan loistoa omalla ja naapureitten pihoilla.

Terasiltamme näkee ruskan loistoa omalla ja naapureitten pihoilla. Entiset kattovärkit odottelevat pääsyä kaatopaikalle.

Parasta nautta tästä väriloistosta nyt. Olemme nimittäin jo saaneet taas esimakua siitä, mitä tuleman pitää. Tim oli suunnitellut tänä kesänä vaihtavansa vain vuotavan neljänneksen ulkokatostamme, mutta Suomessa ollessani innostui huhkimaan koko katon uusiksi. Siinä olikin aikamoinen urakka, sillä Tim joutui yksin kantamaan isot vanerilevyt ja  30 kiloa painavat kattohuopapakkaukset katolle tikkaita pitkin. Siitä tuli jokunen sata kiloa yhteensä, ja särkevä kroppa. En edelleenkään ymmärrä, miten Tim pystyi niin isoon urakkaan, mutta huomaan kyllä selvästi miehen muskeleiden kasvaneen. Tim on todella jäntevässä kunnossa.

image

Uusi katto! Ihana vaahtera taitaa olla naapurin puolella, mutta kultaiset lehdet kyllä löytävät tiensä meidänkin räystäskouruihin.

Heti seuravana päivänä, kun Tim sai katon valmiiksi, taivas repesi. Täällä sateet saattavat olla suorastaan raamatullisia, etenkin ne, joita kutsutaan ”pineapple express” -nimityksellä. Silloin Hawaiilta tulee lämmintä ilmaa, joka sekoittuu täällä meidän kohdallamme kylmempään ilmamassaan. Ja sitten tapahtuu jotain, jonka joku meteorologiaan perehtynyt osaisi paremmin selittää. Joka tapauksessa varsinkin mantereen puolella tiheään rakennetussa Vancouverissa kadut tulvivat, kun vesimassat eivät pysty imeytymään maahan. Siitähän sitten helposti seuraa kaaos, joka vaikuttaa jopa miljoonien ihmisten elämään. Milloin mikäkin silta tai tunneli on tukossa ja ihmiset tönöttävät autoissaan työmatkoillaan tuntitolkulla. Talvella sateet voivat tulla lumena eikä se tee asioista yhtään helpompaa.

Nyt meillä sade on siis tauonnut ainakin hetkeksi. Tämän viikonlopun otamme rauhallisesti ja keräämme voimia. Yritän imeä itseeni kauniita värejä ja olla ajattelematta, että pian tulee käyttöä uudelle vettähylkivälle talvitakilleni ja kanadabuutseille läpi kylmän, kostean ja pimeän talven. Mutta onhan niistä selvitty jo yli puolen vuosisadan verran ennenkin. Menee se taas yksi lisää –  etenkin kun saa viettää sen oman kullan kainalossa, välimerellisessä ilmastossa!

image

Rauhallinen kotikatumme aamuauringossa

Terassi ja uusi elämä kierrätetyistä materiaaleista: vuosi ensitapaamisestamme!

Viime viikolla tuli kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun tapasimme Timin kanssa ensimmäisen kerran elävässä elämässä. Olin silloin saanut Timin tajuamaan, että olin aivan tosissani, kun kutsuin hänet Suomeen. Tai Tim kyllä mietti vielä Reykjavikin kohdalla, että mitäs jos kutsuni olikin vain pilaa. Siellä hän sitten seisoisi lentokentällä toisella puolen maapalloa, jetlagin kourissa, ja naista ei näkyisi missään.

Ensimmäinen yhteiskuvamme. Aika luontevan näköisesti olemme yhdessä.

Ensimmäinen yhteiskuvamme. Aika luontevan näköisesti olemme yhdessä.

Minä tietysti olin Helsinki-Vantaalla odottamassa ja sain yllättyä iloisesti kun Tim oli livenä vieläkin kiinnostavampi kuin pitkien skype-puheluiden aikana. Puolen vuoden päästä tuosta ensikohtaamisesta olimme olleet naimisissa jo lähes 2 kuukautta ja saaneet yhteisen talomme avaimet kaksi päivää aiemmin. Eli ei tässä mitään jahkaajia olla, kumpikaan meistä.

Aamukahvit vuoteeseen vuosipäivänä. Tim <3

Aamukahvit vuoteeseen vuosipäivänä. Tim <3

Ensitapaamisemme ensimmäinen vuosipäivä oli sitten täynnä romantiikkaa, ruusuja ja shampanjaa? No ei tod. Tai no, sain aamukahvin ja appelsiinimehun tarjoiltuna sänkyyn, mutta niin saan usein muulloinkin (juu juu, olen kamalan hemmoteltu). Oikeastaan tajusin, että emme ole kuukausiin käyneet varsinaisesti treffeillä, elokuvissakaan emme koskaan Kanadassa.

Suurten romanttisten eleiden ja lahjojen sijaan vuosipäivämme oli toisella tavalla romanttinen. Nimittäin mikäpä olisi syvemmin romanttista kuin rakentaa yhteistä kotia?

Tim ei enää ole töissä kahden tunnin takana Victoriassa, vaan etsii urakoita lähempää kotia Nanaimosta. Nyt ennen yhden remonttihomman alkamista on hetki aikaa vaihteeksi kunnostaa myös omaa kotiamme. Olin ajatellut, että takaterassimme kunnostusvuoro on joskus ensi keväänä, vaan Tim innostuikin laittamaan sitä kuntoon. Ensin lahot portaat uusittiin ja samoilla lumilla kunnostettiin sitten myös terassi. Ei voisi millään uskoa, että suurin osa lankuista on kierrätettyjä! Hilseilevän maalin alta paljastui hyvää puutavaraa, jota täydennettiin muutamilla uusilla lankuilla ja appivanhempien entisen terassin materiaaleilla.

Tim raapi hilseilevän ruskean maalin pois terassin laudoista.

Tim raapi hilseilevän ruskean maalin pois terassin laudoista.

Hilseilleen maalin alta paljastui ihan hyvää puuta.

Hilseilleen maalin alta paljastui ihan hyvää puuta. Timin Suomi-paita muuten löytyi kirpputorilta Nanaimosta!

Minä pääsin taas sisustushommiin – vai onko ulkotilan sisustus ulkoistamista? Rakennushommissa minusta ei juuri apua ole, mutta maalaaminen kyllä onnistuu. Maalasimme terassin kahdella Timin rintakarvoihin sopivalla harmaan sävyllä.

IMG_3128

Uusitut kaiteet ja portaat saavat myös väriä – ja Timin selkä..

IMG_3130

53-vuotias mies. Ei huono, niin kuin Lenita Airisto sanoi Timin tavatessaan!

Etsin kesäkauden loppualennusmyynneistä paria mukavaa nojatuolia terassin nurkkaan, josta voi seurata yllättävän aktiivista luonnon näytelmää kallioisella rinteellä.

Tämä terassille sopiva sohva on ihana, mutta alennusmyynnissäkin vielä liian hintava minun halpaan makuuni.

Tämä terassille sopiva sohva on ihana, mutta alennusmyynnissäkin vielä liian hintava minun halpaan makuuni.

Tähän aikaan vuotta kivoimmat kalusteet on tietysti myyty jo aikapäiviä sitten, mutta löysin kuitenkin pari edullista turkoosia tuolia. Ne välttävät nyt ja ensi keväänä olen heti tikkana tutkimassa outdoors lounge chair -valikoimia.

IMG_3366

Olen hulluna lyhtyihin ja löysin pari, jotka syksyn tullen löytävät paikkansa sisältä, samoin kuin torkkupeitot ja maljakot.

IMG_3403

Illalla oli oikeastaan tosi mukavaa istua omalla terassilla samettisessa kesäyössä ja miettiä, miten onnellinen tämä viimeisin vuosi on ollutkaan. Kierrätysmateriaaleista olemme rakentaneet yhteisen elämämmekin, ja se on parempi kuin uusi.

Vuosi yhdessä, ensimmäinen kesä yhteisesä talossa.

Vuosi yhdessä, ensimmäinen kesä yhteisessä talossa.