Terassi ja uusi elämä kierrätetyistä materiaaleista: vuosi ensitapaamisestamme!

Viime viikolla tuli kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun tapasimme Timin kanssa ensimmäisen kerran elävässä elämässä. Olin silloin saanut Timin tajuamaan, että olin aivan tosissani, kun kutsuin hänet Suomeen. Tai Tim kyllä mietti vielä Reykjavikin kohdalla, että mitäs jos kutsuni olikin vain pilaa. Siellä hän sitten seisoisi lentokentällä toisella puolen maapalloa, jetlagin kourissa, ja naista ei näkyisi missään.

Ensimmäinen yhteiskuvamme. Aika luontevan näköisesti olemme yhdessä.

Ensimmäinen yhteiskuvamme. Aika luontevan näköisesti olemme yhdessä.

Minä tietysti olin Helsinki-Vantaalla odottamassa ja sain yllättyä iloisesti kun Tim oli livenä vieläkin kiinnostavampi kuin pitkien skype-puheluiden aikana. Puolen vuoden päästä tuosta ensikohtaamisesta olimme olleet naimisissa jo lähes 2 kuukautta ja saaneet yhteisen talomme avaimet kaksi päivää aiemmin. Eli ei tässä mitään jahkaajia olla, kumpikaan meistä.

Aamukahvit vuoteeseen vuosipäivänä. Tim <3

Aamukahvit vuoteeseen vuosipäivänä. Tim <3

Ensitapaamisemme ensimmäinen vuosipäivä oli sitten täynnä romantiikkaa, ruusuja ja shampanjaa? No ei tod. Tai no, sain aamukahvin ja appelsiinimehun tarjoiltuna sänkyyn, mutta niin saan usein muulloinkin (juu juu, olen kamalan hemmoteltu). Oikeastaan tajusin, että emme ole kuukausiin käyneet varsinaisesti treffeillä, elokuvissakaan emme koskaan Kanadassa.

Suurten romanttisten eleiden ja lahjojen sijaan vuosipäivämme oli toisella tavalla romanttinen. Nimittäin mikäpä olisi syvemmin romanttista kuin rakentaa yhteistä kotia?

Tim ei enää ole töissä kahden tunnin takana Victoriassa, vaan etsii urakoita lähempää kotia Nanaimosta. Nyt ennen yhden remonttihomman alkamista on hetki aikaa vaihteeksi kunnostaa myös omaa kotiamme. Olin ajatellut, että takaterassimme kunnostusvuoro on joskus ensi keväänä, vaan Tim innostuikin laittamaan sitä kuntoon. Ensin lahot portaat uusittiin ja samoilla lumilla kunnostettiin sitten myös terassi. Ei voisi millään uskoa, että suurin osa lankuista on kierrätettyjä! Hilseilevän maalin alta paljastui hyvää puutavaraa, jota täydennettiin muutamilla uusilla lankuilla ja appivanhempien entisen terassin materiaaleilla.

Tim raapi hilseilevän ruskean maalin pois terassin laudoista.

Tim raapi hilseilevän ruskean maalin pois terassin laudoista.

Hilseilleen maalin alta paljastui ihan hyvää puuta.

Hilseilleen maalin alta paljastui ihan hyvää puuta. Timin Suomi-paita muuten löytyi kirpputorilta Nanaimosta!

Minä pääsin taas sisustushommiin – vai onko ulkotilan sisustus ulkoistamista? Rakennushommissa minusta ei juuri apua ole, mutta maalaaminen kyllä onnistuu. Maalasimme terassin kahdella Timin rintakarvoihin sopivalla harmaan sävyllä.

IMG_3128

Uusitut kaiteet ja portaat saavat myös väriä – ja Timin selkä..

IMG_3130

53-vuotias mies. Ei huono, niin kuin Lenita Airisto sanoi Timin tavatessaan!

Etsin kesäkauden loppualennusmyynneistä paria mukavaa nojatuolia terassin nurkkaan, josta voi seurata yllättävän aktiivista luonnon näytelmää kallioisella rinteellä.

Tämä terassille sopiva sohva on ihana, mutta alennusmyynnissäkin vielä liian hintava minun halpaan makuuni.

Tämä terassille sopiva sohva on ihana, mutta alennusmyynnissäkin vielä liian hintava minun halpaan makuuni.

Tähän aikaan vuotta kivoimmat kalusteet on tietysti myyty jo aikapäiviä sitten, mutta löysin kuitenkin pari edullista turkoosia tuolia. Ne välttävät nyt ja ensi keväänä olen heti tikkana tutkimassa outdoors lounge chair -valikoimia.

IMG_3366

Olen hulluna lyhtyihin ja löysin pari, jotka syksyn tullen löytävät paikkansa sisältä, samoin kuin torkkupeitot ja maljakot.

IMG_3403

Illalla oli oikeastaan tosi mukavaa istua omalla terassilla samettisessa kesäyössä ja miettiä, miten onnellinen tämä viimeisin vuosi on ollutkaan. Kierrätysmateriaaleista olemme rakentaneet yhteisen elämämmekin, ja se on parempi kuin uusi.

Vuosi yhdessä, ensimmäinen kesä yhteisesä talossa.

Vuosi yhdessä, ensimmäinen kesä yhteisessä talossa.

Viinakaupan kanta-asiakkuus on outo juttu suomalaiselle

”Joko Sinä olet Alkoholiliikkeemme kanta-asiakas? Liity heti tänään! Vuoden lopulla saat kanta-asiakkaanamme 2% bonusta kaikista vuoden alkoholiostoksistasi, joten uutta vuotta ei tarvitse ottaa vastaan kuivin suin. Eikä tässä vielä kaikki, sillä kanta-asiakkaana teet alkoholiostoksesi vieläkin edullisemmin viikonloppuisin: joka sunnuntai kanta-asiakkaiden ostokset 5% alennuksella. Lisäksi joka kuukausi arvonta, jossa voit voittaa kivoja alkoholiaiheisia palkintoja. Suuri valikoima parhaita alkoholijuomia kautta maailman odottaa Sinua myymälässämme. Ja mikä parasta, Alkoholiliikkeen kanta-asiakkaana saat kaikki edut käyttöösi heti!”

Kuulostaako uskottavalta? No ei ehkä Suomessa, mutta meillä Nanaimossa kyllä.

IMG_2922

En tiedä muista Kanadan provinsseista, mutta täällä British Columbiassa on kahdenlaisia viinakauppoja: valtion omistamia ja yksityisiä. Valtion BC Liquor -liikkeissä ei kuulemma välttämättä ole kylmäkaappeja, mutta yksityisissä kyllä on – tosin joskus kylmistä kaljoista joutuu maksamaan kylmiölisää. Ruokakaupoissa ei olutta myydä, paitsi pienimmillä paikkakunnilla, joissa sekatavarakaupalla saattaa olla oikeudet myydä ainakin olutta ja viinejä. Kun kerroin blogipostauksessani ”Kesä kelluen jatkuu kesätapahtumissa” Cowichan Bayn pikkukaupungista, niin siellä oli sekatavarakaupassa tarjolla oikein hyvä valikoima paikallisia viinejä ja ilmeisesti ihan juomakelpoinen valikoima oluita. Tim ei ole oluiden suhteen nirso ja minä en ole koskaan päässyt kaljan makuun, joten en ymmärrä niistä juuri mitään.

Meidän kanta-asiakas-viinakaupasta on näin upeat maisemat Mount Benson-vuorelle.

Meidän kanta-asiakas-viinakaupasta on näin upeat maisemat Mount Benson-vuorelle.

Viinakauppoja on suunnilleen jokaisessa ostoskeskuksessa (tiedäthän nämä pohjois-amerikkalaiset tienvarsille levittyvät matalat ostarit), joten niissä voi samalla parkkeerauksella poiketa käydessään ruokaostoksilla. Useimmat niistä ovat tosi siistejä, ei tietenkään suomalaisten Alkojen kliinisyyteen verrattavia kuitenkaan. Rähjäisillä alueilla viinakaupat ovat sellaisia, että niissä ei ehkä mielellään olisi töissä ainakaan enää iltamyöhällä, sen verran värikästä sakkia on asiakaskunta. Nanaimossa huomaa selvästi, että tämä on kaupunki, jossa on perinteisesti tehty raskaita töitä ja huvit on myös olleet sen mukaiset. Veikkaan, että suomalainen kossu olisi täällä suurempi hitti kuin hyllyiltä löytyvä kallis Finlandia vodka.

Meidän lähin viinakauppamme on noin 2 kilometrin päässä, samalla ostarilla kuin mm. lähin Starbucks, asiamiesposti, iso market ja Jysk(!), mutta viimeksi kävin siellä ennen vappua etsimässä simaa, jota appivanhemmat kertoivat sieltä löytyvän. Jouduin tyytymään köyhään, vaikkakin kalliiseen jäljitelmään: hunajaviiniin, jota sitäkin kaupattiin nimellä mead. Juu kyllä, ennen ensi vappua varaudun ja aion tehdä Mian nimipäiväjuhlien suomalaisen siman itse.

Wellingtonissa on edelleen villinlännen saluuna -meininkiä. Nykyään Nanaimoon kuuluva Wellington on ollut aikoinaan oma kaivoskaupunkinsa, jonka historia on ollut aika surullinenkin suurine kaivosonnettomuuksineen.

Wellingtonissa on edelleen villinlännen saluuna -meininkiä. Nykyään Nanaimoon kuuluva Wellington on ollut aikoinaan oma kaivoskaupunkinsa, jonka historia on ollut aika surullinenkin suurine kaivosonnettomuuksineen.

Yleensä kuitenkin käymme ostamassa Timin kaljat ja telkkari-iltojen rommikola-ainekset yksityisessä viinakaupassa, josta ihan oikeasti saa sunnuntain ostoksista 5% kanta-asiakasalennusta! Eläkeläisille tässä Wellingtonin kaupunginosan handelissa on myös erikoislennuksia. Siellä todellakin on myös kuukausiarvontoja, joissa voi voittaa jonkun hassun pikku jääkaapin tai muuta markkinointirojua ja loppuvuodesta kaikista vuoden aikana kertyneistä ostoksista saa 2% takaisin bonuksena. Saa nähdä, paljonko tulee. En tiedä, kumpaa toivoisin: että bonus olisi mahdollisimman iso summa vai mahdollisimman pieni summa. On se outoa, näin suomalaiselle.

Enää muutama vuosi ja mekin saamme eri kaupoissa seniorialennuksia. Uhka vai mahdollisuus?

Etenkin tiistaisin on senioreja liikkeellä.

Etenkin tiistaisin on senioreja liikkeellä.

Toisin kuin moni varmaan luulee, en ole ihan mikään liberaaleimman alkoholipolitiikan kannattaja. Minusta alkoholijuomia ei tarvitse saada joka kioskilta, sillä ne jotka välttämättä haluavat juoda, pitävät kyllä huolta siitä, että saavat juomansa hankittua – niin täällä Kanadassa kuin Suomessakin. Itse asiassa olen aika allerginen humalaisille sössöttäjille sukupuolesta riippumatta. Useamman perheen elämän alkoholi on pilannut kuin parantanut. Ja jos on lapsia seurueessa, niin kenenkään ei tarvitse juoda itseään känniin, sillä humalaiset ovat arvaamattomia ja pelottavia.

Mutta kieltämättä näin kesäkuumalla on ollut kiva istua illalla omalla terassilla, jota Tim nyt kunnostaa, ja nauttia lasi paikallista valkkaria. Kunhan vain huolehtii siitä, ettei tule tavaksi tissutella.

Wellingtonissa on edelleen villinlännen saluuna -meininkiä. Nykyään Nanaimoon kuuluva Wellington on ollut aikoinaan oma kaivoskaupunkinsa, jonka historia on ollut aika surullinenkin suurine kaivosonnettomuuksineen.

Wellingtonissa on edelleen villinlännen saluuna -meininkiä. Tässä talossa on aikoinaan ollut myös majatalo.