Viinakaupan kanta-asiakkuus on outo juttu suomalaiselle

”Joko Sinä olet Alkoholiliikkeemme kanta-asiakas? Liity heti tänään! Vuoden lopulla saat kanta-asiakkaanamme 2% bonusta kaikista vuoden alkoholiostoksistasi, joten uutta vuotta ei tarvitse ottaa vastaan kuivin suin. Eikä tässä vielä kaikki, sillä kanta-asiakkaana teet alkoholiostoksesi vieläkin edullisemmin viikonloppuisin: joka sunnuntai kanta-asiakkaiden ostokset 5% alennuksella. Lisäksi joka kuukausi arvonta, jossa voit voittaa kivoja alkoholiaiheisia palkintoja. Suuri valikoima parhaita alkoholijuomia kautta maailman odottaa Sinua myymälässämme. Ja mikä parasta, Alkoholiliikkeen kanta-asiakkaana saat kaikki edut käyttöösi heti!”

Kuulostaako uskottavalta? No ei ehkä Suomessa, mutta meillä Nanaimossa kyllä.

IMG_2922

En tiedä muista Kanadan provinsseista, mutta täällä British Columbiassa on kahdenlaisia viinakauppoja: valtion omistamia ja yksityisiä. Valtion BC Liquor -liikkeissä ei kuulemma välttämättä ole kylmäkaappeja, mutta yksityisissä kyllä on – tosin joskus kylmistä kaljoista joutuu maksamaan kylmiölisää. Ruokakaupoissa ei olutta myydä, paitsi pienimmillä paikkakunnilla, joissa sekatavarakaupalla saattaa olla oikeudet myydä ainakin olutta ja viinejä. Kun kerroin blogipostauksessani ”Kesä kelluen jatkuu kesätapahtumissa” Cowichan Bayn pikkukaupungista, niin siellä oli sekatavarakaupassa tarjolla oikein hyvä valikoima paikallisia viinejä ja ilmeisesti ihan juomakelpoinen valikoima oluita. Tim ei ole oluiden suhteen nirso ja minä en ole koskaan päässyt kaljan makuun, joten en ymmärrä niistä juuri mitään.

Meidän kanta-asiakas-viinakaupasta on näin upeat maisemat Mount Benson-vuorelle.

Meidän kanta-asiakas-viinakaupasta on näin upeat maisemat Mount Benson-vuorelle.

Viinakauppoja on suunnilleen jokaisessa ostoskeskuksessa (tiedäthän nämä pohjois-amerikkalaiset tienvarsille levittyvät matalat ostarit), joten niissä voi samalla parkkeerauksella poiketa käydessään ruokaostoksilla. Useimmat niistä ovat tosi siistejä, ei tietenkään suomalaisten Alkojen kliinisyyteen verrattavia kuitenkaan. Rähjäisillä alueilla viinakaupat ovat sellaisia, että niissä ei ehkä mielellään olisi töissä ainakaan enää iltamyöhällä, sen verran värikästä sakkia on asiakaskunta. Nanaimossa huomaa selvästi, että tämä on kaupunki, jossa on perinteisesti tehty raskaita töitä ja huvit on myös olleet sen mukaiset. Veikkaan, että suomalainen kossu olisi täällä suurempi hitti kuin hyllyiltä löytyvä kallis Finlandia vodka.

Meidän lähin viinakauppamme on noin 2 kilometrin päässä, samalla ostarilla kuin mm. lähin Starbucks, asiamiesposti, iso market ja Jysk(!), mutta viimeksi kävin siellä ennen vappua etsimässä simaa, jota appivanhemmat kertoivat sieltä löytyvän. Jouduin tyytymään köyhään, vaikkakin kalliiseen jäljitelmään: hunajaviiniin, jota sitäkin kaupattiin nimellä mead. Juu kyllä, ennen ensi vappua varaudun ja aion tehdä Mian nimipäiväjuhlien suomalaisen siman itse.

Wellingtonissa on edelleen villinlännen saluuna -meininkiä. Nykyään Nanaimoon kuuluva Wellington on ollut aikoinaan oma kaivoskaupunkinsa, jonka historia on ollut aika surullinenkin suurine kaivosonnettomuuksineen.

Wellingtonissa on edelleen villinlännen saluuna -meininkiä. Nykyään Nanaimoon kuuluva Wellington on ollut aikoinaan oma kaivoskaupunkinsa, jonka historia on ollut aika surullinenkin suurine kaivosonnettomuuksineen.

Yleensä kuitenkin käymme ostamassa Timin kaljat ja telkkari-iltojen rommikola-ainekset yksityisessä viinakaupassa, josta ihan oikeasti saa sunnuntain ostoksista 5% kanta-asiakasalennusta! Eläkeläisille tässä Wellingtonin kaupunginosan handelissa on myös erikoislennuksia. Siellä todellakin on myös kuukausiarvontoja, joissa voi voittaa jonkun hassun pikku jääkaapin tai muuta markkinointirojua ja loppuvuodesta kaikista vuoden aikana kertyneistä ostoksista saa 2% takaisin bonuksena. Saa nähdä, paljonko tulee. En tiedä, kumpaa toivoisin: että bonus olisi mahdollisimman iso summa vai mahdollisimman pieni summa. On se outoa, näin suomalaiselle.

Enää muutama vuosi ja mekin saamme eri kaupoissa seniorialennuksia. Uhka vai mahdollisuus?

Etenkin tiistaisin on senioreja liikkeellä.

Etenkin tiistaisin on senioreja liikkeellä.

Toisin kuin moni varmaan luulee, en ole ihan mikään liberaaleimman alkoholipolitiikan kannattaja. Minusta alkoholijuomia ei tarvitse saada joka kioskilta, sillä ne jotka välttämättä haluavat juoda, pitävät kyllä huolta siitä, että saavat juomansa hankittua – niin täällä Kanadassa kuin Suomessakin. Itse asiassa olen aika allerginen humalaisille sössöttäjille sukupuolesta riippumatta. Useamman perheen elämän alkoholi on pilannut kuin parantanut. Ja jos on lapsia seurueessa, niin kenenkään ei tarvitse juoda itseään känniin, sillä humalaiset ovat arvaamattomia ja pelottavia.

Mutta kieltämättä näin kesäkuumalla on ollut kiva istua illalla omalla terassilla, jota Tim nyt kunnostaa, ja nauttia lasi paikallista valkkaria. Kunhan vain huolehtii siitä, ettei tule tavaksi tissutella.

Wellingtonissa on edelleen villinlännen saluuna -meininkiä. Nykyään Nanaimoon kuuluva Wellington on ollut aikoinaan oma kaivoskaupunkinsa, jonka historia on ollut aika surullinenkin suurine kaivosonnettomuuksineen.

Wellingtonissa on edelleen villinlännen saluuna -meininkiä. Tässä talossa on aikoinaan ollut myös majatalo.

 

 

 

 

Maahanmuuttokuulumisia: Työlupa tuli!

Kertausta ja uutisia: Muutimme Kanadaan tänä vuonna tammikuun alussa. Olimme menneet naimisiin Tampereen maistraatissa ennen joulua ja Kanadaan päästyämme Tim alkoi heti täyttää maahanmuuttohakemuksiani. Kyllä niissä oli täyttämistäkin! Olen pitänyt itseäni aika hakana lomakkeiden täytössä, mutta näiden kanssa minulla meni hermo hetimiten. Onneksi Tim jaksoi paneutua asiaan. Hakemuksissa piti olla tarkkana, sillä aina välillä hakijana puhuteltiin minua, välillä Timiä: Tim joutui ensin hakemaan hyväksymisen kelvatakseen perheenjäsenen sponsoriksi ja vakuuttamaan, ettei tarvitse yhteiskunnan apua elättämiseeni seuraavaan kolmeen vuoteen, ei edes vaikka eroaisimme. Ymmärrän oikein hyvin, että useimmat ihmiset käyttävät asiantuntijoita hakemusten täyttämiseen, vaikka kuinka luulisivat puhuvansa englantia hyvin.

Tampereen maistraatissa avioliittoon vihkiminen sujui todella hyvin yös englanniksi, kiitos vihkijä Seppo Puheloisen! Ihania kummilapsiani oli myös paikalla peräti neljä.

Tampereen maistraatissa avioliittoon vihkiminen sujui todella hyvin myös englanniksi, kiitos vihkijä Seppo Puheloisen. Lähisuvun lisäksi ihania kummilapsiani oli myös paikalla peräti neljä!

IMG_3466

Maistraatissa oli uusi ”vihkihuone”, joka oli omalla tavallaan jopa tunnelmallinen. Meillä ainakin taisi tulla tippa silmään kummallakin seremonian aikana. Tässä kuvassa olemme jo aviopari ja on helppo hymyillä.

Helmikuussa iso hakemusnivaska liitteineen (kuten 20 valokuvaa, jotka todistivat suhteemme aitoudesta) lähetettiin Kanadan viranomaisten käsittelyyn. Paketti tuli kuitenkin parin viikon päästä takaisin, sillä siitä puuttui syntymätodistukseni. Lähetimme paperit takaisin vahvistettuna jälleen uudella kopiolla väestörekisteriotettani ja printillä Australian maahanmuuttoviranomaisten sivuilta, jossa todetaan, että syntymätodistusten sijaan suomalaiset käyttävät väestörekisteriotteita.

Takaterassin alta löytyi rastaiden pesiä.

Takaterassin alta löytyi rastaiden pesiä. Horjuva aasinsilta siihen, että näin mekin rakennamme uuutta pesäämme Kanadassa.

Olin varautunut siihen, että pysyvää oleskelulupaa ja työlupaa ei välttämättä vielä tämän vuoden puolella kuuluisi. Eräskin saksalainen purjehdustuttumme perheineen oli joutunut anomaan lupaa 4 vuotta, vaikka hänen vanhempansa jo asuivat täällä. Kun lupa vihdoin heltisi, koko perheen piti muuttaa maahan 6 kuukauden sisällä, ettei lupa raukeaisi. Saksalaisella juristilla Martina Kaiserilla, joka on täällä kurssit käynyt maahanmuuttokonsultti, on myös kerrottavana paljon tarinoita hakijoista, joille ei niin vain Kanadan raja aukene. Erilaisia maahanmuutto-ohjelmia on monia kymmeniä ja niissä on erilaisia ehtoja, joista on vaikea ottaa selvää ilman asiantuntijaa. Ei tänne Kanadaan siis niin vaan muuteta, vaikka suomalaiset usein tuntuvat luulevan, että meidät toivotettaisiin kyselemättä tervetulleiksi minne vaan.

Olipa siis iloinen yllätys, kun häämatkalta tultuamme minua odotti täällä työlupa! Se oli myönnetty sillä aikaa kun olimme Suomessa ja teki jo maahantulon Vancouverin kentällä erittäin sujuvaksi – lupa on kiinnitettynä elektronisesti passiini. Muutenkin matkailu on nyt entistäkin sujuvampaa, koska avioparina voimme sekä Kanadassa että Suomessa mennä aina maan kansalaisille tarkoitettuun passintarkastusjonoon. Tämän meille kertoi Helsinki-Vantaan kentällä ystävällinen virkailija, kun kauhistelimme satojen matkailijoiden jonoa passintarkastukseen.

IMG_2910

Kaikki viralliset paperit Kanadassa ovat kaksikieliä, englanniksi ja ranskaksi. Tosin Timin entisessä kotikaupungissa Richmondissa valtaosa asukkaista on kiinalaisia, joten kunnalliset paperit tulivat englanniksi ja mandariinikiinaksi.

Saan siis nyt ihan laillisesti etsiä täällä Kanadassa töitä, tosin en ihan mitä vaan: en saa ainakaan ilman eri selvityksiä olla esimerkiksi alakoululaisten opettaja, hieroja enkä strippari. Onneksi jää aika paljon vielä muita ammatteja, mitä saan tehdä. Olen alkanutkin vierailla ahkerasti eri avoimista työpaikoista Nanaimossa kertovilla sivustoilla.

Vancouverissa olisi miljoonakaupungin tapaan enemmän työtilaisuuksia esimerkiksi media-alalla, mutta sinne ei kyllä ihan alvariinsa voi rampata, sillä laivalla matkaan menee nelisen tuntia suuntaansa. Vesitasoilla lentäen menisi vähemmän aikaa, mutta taas enemmän rahaa.

Tim kunnostaa takaterassiamme ja tekee uudet portaat.

Tim kunnostaa takaterassiamme ja tekee uudet portaat.

Kaikkein parasta olisi, jos saisin täällä jotain vaikka matkailuun liittyviä projekteja (olen ollut matkanjohtajana ja opiskellutkin nuorena matkailualaa kauppaopistossa), tai ehkä jotain sisustamiseen tai kirjoihin liittyvää? Suuressa kirjakaupassa ainakin näytti olevan taas paikka auki. Olen nykyisin niin kotihiiri, että tykkään myös tehdä etätöitä kotoa käsin. Voisin siis jatkaa kirjoitushommia ja vaikka olla koelukijana kirjoille. Viime vuosina olen kirjoittanut paljon artikkeleita myös englanniksi, joten ehkä jotain löytyy, missä voin yhdistää taitojani. Täytyy vain laittaa taas sana kiertämään, että tässä olisi tekijä.

IMG_2881

Meidän Timppa osaa tehdä mitä vaan <3 Vanhan talon kunnostaminen tulisi kohtuuttoman kalliiksi, jos joka hommaan pitäisi palkata tekijät.

Täällä Kanadassa on myös se hyvä puoli, että täällä olen vain tavallinen viisikymppinen maahanmuuttajatäti, enkä mikään entinen tv-juontaja, joka ”ei kuitenkaan viihtyisi tässä työssä, kun on tehnyt niin isoja juttuja”. Kun on kerran tehnyt jotain ”isompaa”, monen on vaikea uskoa, että ihan tavallinen työkin kelpaisi.

Ihan vielä en voi kuitenkaan Kanadasta työpaikkaa hakea, sillä tulen pian Suomeen koko syyskuuksi juontamaan taas mm. Kauhajoen hienot Ruokamessut syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna ja Nordic Business Forumin lehdistötilaisuudet lokakuun alussa. Ainakin yksi kirjailijahaastattelukin on Helsingissä Taiteiden yössä. Ja ennen kuin voin ottaa mitään kodin ulkopuolista pestiä vastaan, minulla täytyy olla auto, julkinen liikennehän on täällä aika olematonta. Autoa taas ei kannata ostaa pihaan seisomaan ainakaan ennen kuin tulen takaisin kotiin Kanadaan lokakuussa. Mutta on sitä silti tullut tässä jo pyörittyä myös käytettyjä autoja myyvillä sivustoilla..

Enää pari porrasta puuttuu. Eikö täsä ole vähän symboliikka?

Nyt enää pari porrasta puuttuu. Eikö tässäkin ole taas vähän symboliikkaa?

Nyt sitten odottelen vielä vakinaisesti maassa asuvan ”permanent resident” -lupaa, joka kuulemma pitäisi tulla suhteellisen nopeasti työluvan jälkeen. Se antaa paljolti samoja oikeuksia, kuin kansalaisillakin on, myös äänioikeuden ainakin paikallisissa vaaleissa. Kävin taas tänään tarkastamassa immigration statukseni virallisen maahanmuuttosivustolta. Käsittelyssä on edelleen, ei vielä päätöstä. Kärsivällisyys on hyve, jota on hyvä harjoitella säännöllisesti.

Kanada on ollut minulle vielä parempi paikka asua kuin uskoinkaan. Täällä Vancouverin saarella on mukavan järkeviä ihmisiä, suhteellisen leppoisa meno ja huikean kaunis luonto. Eläminen on edullisempaa ja talvikin on lyhyempi kuin Suomessa. Toisaalta, asuisin missä vain, kunhan saan elää Timin kanssa. Melkein mihin paikkaan tahansa voi rakentaa kodin, jos kotona on rakkautta.

Minusta tässä Shanshan Gongin kesäkuussa ottamassa kuvassa on hauskaa vakavamielisyyttä.

Kesä kelluen jatkuu kesätapahtumissa – arkirutiinit eivät vieläkään oikein suju

Olemme nyt ehtineet olla kotona Kanadassa Suomen-reissumme jälkeen yli neljä viikkoa. Luulisi siinä ajassa elämän ehtivän jo palata takaisin uomiinsa, vaan ei. Jotenkin minun on nyt vaikea taas tarttua niihin arjen rutiineihin, mitä uudessa asuinmaassa viidessä kuukaudessa ehti jo muodostua. Sama ongelma kyllä näyttää Facebookista päätellen olevan monella muullakin.

CowBay Regatta lippis tarjoaa suojaa auringonpaahteelta. Minun Timille ostamaa hattua kuulemma kadehtivat monet.

CowBay Regatta lippis tarjoaa suojaa auringonpaahteelta. Minun Timille ostamaa hattua kuulemma kadehtivat monet.

Ehkä sekin vaikuttaa, että Vancouverinsaarella kuuma kesä vaan jatkuu ja sitä myöten kesämeininki. Koska koulut alkavat  täällä vasta syyskuussa, on nyt meneillään paras lomakausi, ja sehän sopii, sillä lämpötila huitelee joka päivä suomalaisittain hellelukemissa. Kaikilla ei tietenkään ole lomamieli, sillä mantereella British Columbian provinssin sisäosissa roihuaa edelleen maastopaloja, jotka ovat ajaneet tuhansia ihmisiä kodeistaan. Metsäpalojen savu seisoo nyt täällä saarellakin, saaden maiseman näyttämään välillä epätodelliselta.

IMG_2682

Savu sumensi aamuisen maiseman Cowichan Bayssä runolliseksi.

IMG_2656

Illansuun valo ei juuri eroa aamusta.

Viime viikonloppuna olimme Cowichan Bayssä, tunnin matkan päässä etelään, perinteisessä CowBay Regatassa.  Regatta on aina elokuun pitkänä British Columbia Day -viikonloppuna,  jolloin maanantaina provinssissa oli yleinen vapaapäivä ja kilpailijoilla aikaa purjehtia kotisatamiinsa. CowBay Regatta kuuluu Timin kesään.

Cowichan Bayssä on myös osakehuoneistoja, joista on mukavat merinäköalat.

Cowichan Bayssä on myös osakehuoneistoja, joista on mukavat merinäköalat.

Yleensä Tim on viime vuosina ollut kilpailemassa Bad Kitty -nimisellä katamaraanilla, mutta tällä kertaa Tim oli gastina puolalaissyntyisen Jerzyn ainutlaatuisella trimaraanilla, joka on ollut Euroopassa aikoinaan ehdolla myös Vuoden veneeksi. Jerzy ja vaimonsa Bella ovat todella mukavia ihmisiä. Toisella miehistön jäsenellä, myös puolalaissyntyisellä Tomilla, oli kiinnostavia tarinoita matkoiltaan. Tom on esimerkiksi purjehtinut yksin maailman ympäri alle kymmenmetrisellä purjeveneellä, ihan huvikseen vain. Tim nautti uusien kiinnostavien ihmisten tapaamisesta ja uuden veneen haasteista silminnähden.

Viime vuosina Tim on eniten purjehtinut huippunopealla katamaraanilla Bad Kittyllä. Tällä kertaa Tim vain auttoi pohjan putsauksessa. Vesi oli hyytävän kylmää myös suomalaiselle!

Viime vuosina Tim on eniten purjehtinut huippunopealla katamaraanilla Bad Kittyllä. Viime kesänä Tim lähetti minulle monet viestit tämän kannelta. Tällä kertaa Tim vain auttoi kavereita pohjan putsauksessa.

Purjehduksessa kilpailtiin monessa eri luokassa, mutta aika leikkimielellä.

Purjehduksessa kilpailtiin monessa eri luokassa, mutta aika leikkimielellä.

Minä viihdyin päivät muiden mukavien purjehdusleskien kanssa Cowichan Bayn viehättävässä pikkukaupungissa. Tai kaupunki on ehkä vähän liioittelua, oikeastaan CowBay on ennemminkin pieni kylä. Tiedäthän, kuinka jokaista suomalaista pikkukaupunkia rannalla sanotaan ”kivaksi kesäkaupungiksi”? No, Cowichan Bay on juuri sellainen. Muutaman kuukauden on vilkasta, kun kaupunkilaiset tulevat kesälomaansa viettämään, sitten talvella on taas kuulemma aivan kuollutta. Rantakadulla on aikakoneeseen jumittunut pieni sekatavarakauppa ja pari ravintolaa, lattekahvilaa ja trendikästä sisustuskauppaa, jotka on tunnissa koluttu aika tarkkaan. Mutta söpöä kyllä oli, kieltämättä.

IMG_2727

Sisustuskaupassa oli ihana marmoripöytä, en uskalla tosin varmana väittää sen olvan aito Eeero Saarinen.

Sisustuskaupassa oli ihana marmoripöytä, en uskalla tosin varmana väittää sen olevan aito Eero Saarinen.

Tämä tyyny houkutteli espoolaissyntyistä hevoshullua.

Tämä tyyny houkutteli espoolaissyntyistä hevoshullua, mutta nainen pysyi lujana.

Satamassa katselin kiinnostuneena etenkin kelluvia taloja, floating homes. Ne eivät ole asuntolaivoja, sillä niissä ei ole omaa moottoria, vaan ponttooneille rakennettuja taloja. Tunnetuin esimerkki suomalaiselle saattaa löytyä ”Uneton Seattlessa” -elokuvasta, tosin Tom Hanksin esittämän arkkitehdin talo oli kyllä vähän toista luokkaa kuin useimmat täkäläiset kellutalot. CowBayssä oli muutama myynnissä ja nämäkin kyllä näyttivät maksavan lähes saman kuin tontilliset talotkin. Kellutalot kiinnostavat, sillä vielä viime kesänä Tim asui mantereen puolella sellaisessa, jonka oli avioeronsa jälkeen kunnostanut priimakuntoon. Talo meni kaupaksi juuri kun Tim tuli Suomeen minua tapaamaan ensimmäistä kertaa.

IMG_2654

Aina joku näistä CowBaynkin kelluvista taloista on myynnissä, ainakin kun hinnasta sovitaan. Kuukausittainen satamamaksu ei kuulu kauppahintaan.

Kelluvat talot näyttivät maksavan CowBayssäkin parisataa tuhatta dollaria. Maata on vain kukkapurkeissa.

Kelluvat talot näyttivät maksavan CowBayssäkin parisataa tuhatta dollaria. Maata on vain kukkapurkeissa.

IMG_2660

Tietysti olimme taas liikenteessä festarimeiningillä, eli yövyimme teltassa. Joku Timin kavereista kysyi minulta varovasti, olenko ennen Timiä koskaan telttaillut. Täällä kuulemma harva viisikymppinen nainen suostuu könyämään telttaan, joten sain kai paljon lisäpisteitä, kun kerroin, että rakastan telttailua, sehän on niin romanttista! Itse asiassa yritin viime vuoden heinäkuussa houkutella Timiä Suomeen melomaan kanssani Punkaharjun saarilabyrintissa. Olisi ollut ihana taas yöpyä jonkun aution saaren hiekkarannalla, korkeiden honkien suojassa. Valitettavasti Tim ei silloin vielä uskonut, että olin tosissani. Kuka sitä nyt toiselle puolelle maapalloa lentäisi naisen takia!

Teltta on tullut tutuksi viime viikkoina.

Teltta on tullut tutuksi viime viikkoina.

IMG_2698

Regatta järjestetään Cowichan-heimon rannalla.

Lauantai-iltana Cowichan-alkuperäisheimon rannalla järjestettiin purjehtijoille grillijuhlat. Grillillä on pituutta monta metriä ja grillihiiliä kuluu illan mittaan kuulemma 80 kiloa. Salaatti tarjoillaan aina pienestä purtilosta.

IMG_2675

Salaattivene Ensalada.

IMG_2671

Sadoille purehtijoille riitti ruokaa pitkästä grillistä.

Me emme tällä kertaa osallistuneet grillijuhliin, vaan menimme ravintolaillalliselle juhlimaan ystäviemme Alecin ja Marlenen 45-vuotishääpäivää. Taas oli todella hauska ilta. Onneksi kaikki Timin ystävät ovat niin kivoja ja ovat ottaneet minut lämpimästi vastaan.

Myös flamingoilla ja joutsenilla kilpailtiin.

Myös flamingoilla ja joutsenilla kilpailtiin.

Illalla ennen kuin ryömimme telttaamme menimme vielä nuorison kanssa pilkkopimeälle rannalle discoilemaan. Hauskaa, että bileissä soi sekä Justin Timberlaken ”Don’t stop the music”, jota soitimme hääjuhlassamme, että nuoruuden mieleen tuova Technotronicin ”Get up”, jota laulamme joka aamu klo 04.30, kun Timin pitää nousta töihin. ”Get up, get up, get busy, do it, I wanna see you party…” Timin kanssa on ihana tanssia. Me olimme ehkä kaksi kertaa niin vanhoja kuin muut bilettäjät, mutta en vaihtaisi elämääni kenenkään kanssa.

Erittäin edustava regatta-aamun look.

Erittäin edustava regatta-aamun look syntyy kiskomalla hameen ja toppatakin yöasun päälle. Kerrospukeutumista kauneimmillaan, eikö?

IMG_2699

Joka vuodelle on oma CowBay Regatta t-paita.

IMG_2604

Regattaviikonlopppu on yksi kaupungin vilkkaimmista koko vuonna.

IMG_2607

IMG_2578

Vaahteranlehtilippu on jollian lailla optimistinen.