Lähellä ja silti niin kaukana: luonnonkaunis paratiisisaari Gabriola Island

Muistatko, millaisia ovat alkukesän hämyisät yöt Suomessa? Miltä tuntuu olla teini ja lähteä kesäleirillä iltakävelylle kivan pojan kanssa ja miettiä, uskaltaako pussata? No vähän samaa tunnelmaa oli viikonloppuna.

Olen ennenkin ihastellut, kuinka paljon täällä Vancouverin saarella lähellä uutta kotiani on nähtävää. Täällä on kyliä ja kaupunkeja, on villiä luontoa ja puleerattuja puutarhoja. Muutama viikko sitten olimme viikonloppureissulla Tofinossa Tyynenmeren tuulissa: Tofino, surffikylä aavan valtameren rannalla

ja sitä ennen kävin päiväseltään British Columbian pääkaupungissa Victoriassa keskellä kulttuurikaupunkia: Kanadabuutseissa jo kolme kuukautta!

Viime viikonloppuna piti taas mennä minilomalle ja tällä kertaa lähdimme Vancouverin saarelta, tosin ihan näköetäisyydelle vain: Gabriola on saari vartin lauttamatkan päässä Nanaimon keskustasta, mutta aivan kuin oma maailmansa. Tällä kertaa postaan todella paljon kuvia, koska olen niin innoissani kaikesta näkemästäni.

IMG_1102

Nanaimon keskusta ja Mount Benson jäivät taakse, kun lähdimme viettämään viikonloppua lautalla Gabriolan saarelle.

Ystävämme Larry täyttää tällä viikolla 60 ja Larryn avovaimo Martina oli järjestänyt kivan yllätyksen. Meille oli mökki varattuna Surf Lodgesta saaren suojaisemmalta pohjoisrannalta. Olin jo etukäteen niin täpinöissäni, että oli vaikea olla lörpöttelemättä Larrylle.

IMG_1225

Surf Lodge on Gabriolan saaren pohjoisrannalla suosittu ravintola, jolla on myös muutamia vuokramökkejä. Näkymät salmelle ovat upeat kautta vuoden.Ystävällinen henkilökunta järjesteli meille sunnuntaiaamuna brunssipöydän, vaikka ravintola oli äitienpäivän takia varattu kokonaan.

Surf Lodgen ravintolassa on komea luonnonkivinen takka.

Surf Lodgen ravintolassa on komea luonnonkivinen takka.

Kaikki eivät yllätyksistä pidä, mutta onneksi Larry suhtautui reissuun tyynesti. Larry ja Martina ovat käyneet Gabriolassa aiemminkin, kun taas Timille ja minulle tämä oli ensimmäinen kerta. Ei kylläkään varmastikaan viimeinen, sillä pidin saaaren tunnelmasta tosi paljon.

Ennen kuin saimme mökin, meillä oli hyvää aikaa kierrellä saaren monissa luonnonpuistoissa. Ehkä vaikuttavin oli ensimmäinen pysähdyspaikkamme Malaspinan puisto.

Malaspinan puiston rantakallioita on vesi muovaillut kiinnostavasti.

Malaspinan puiston rantakallioita on vesi muovaillut kiinnostavasti.

IMG_1123

Pehmeä hiekkakivi on aaltojen ja irtokivien kuluttamaa. Kallioiden muodot olivat pyöreiksi kuluneita.

IMG_1129

Pientä kukkaa pukkaa joka kivenkolosta.

IMG_1131

Myös Malaspinan rannalla oli meren tuomia ajopuita. Varsinkin keloontuneet kannot ovat mielestäni tosi kiehtovan näköisiä.

IMG_1107

Gabriolan saari ei ole suuren suuri, mutta koska se on vain muutaman kymmenen kilometrin päässä Vancouverista, on se suosittu lomapaikka. Parhaimmat merenrantatalot maksavat tietysti miljoonia, mutta saaren sisäosissa on paljon myös edullisempia korkeiden kuusten varjostamia taloja, joista moni on asuttuna vuoden ympäri.

IMG_1213

Tämä hyvinhoidettu talo, josta on hulppeat merinäkymät, ei taatusti ole halpa.

IMG_1223

Varmaan joka paikassa on myös paikallisia, joille elämä ei ole niin nokonuukaa. Varmaan ihan minä päivänä tahansa omistaja ottaa asiakseen laittaa tämän kuormurin kuntoon.

Saarella onkin paikallisia ja vierailijoita varten kauppoja, ravintoloita, viinakauppa ja erinomainen kirppari, jonne ilmeisesti mantereen ihmiset vievät vaatteitaan, jotka jäävät saarella käyttämättä. Lauantaina kirpparilla oli samanlainen loistotarjous kuin viime kesänä äitini synnyinpaikkakunnalla Teuvalla kirpparilla: viidellä dollarilla sai koko kassillisen vaatteita. Ostin kaksi kassillista, joten sain siis noin seitsemällä eurolla neljä paria kenkiä ja 14 vaatetta, joista monet olivat aivan ykkösiä!

IMG_1205

Etenkin kaksi joustavaa materiaalia olevaa leninkiä (kuvassa vasemmalla) ja pari toppia olivat hienoja löytöjä kirpparilta, noin 40 eurosenttiä kappaleelta!

Kävimme siis kirpparilla ja kivassa ravintolassa lounaalla, mutta muutoin nautimme saarella etupäässä luontoelämyksistä. Oli ihana kulkea rantapolkuja ja nauttia auringosta, vaikka ei varsinaisesti helle ollutkaan.

IMG_1181

Synttärisankari-Larry ja Martina rakastavat myös ulkoilmaelämää ja tuntevat varmaankin kaikki lähiseutujen parhaat polut.

IMG_1179

Garry oak on kiemurainen tammi, joka kasvaa vain täällä Pohjois-Amerikan länsirannikolla.

IMG_1136

Toinen British Columbian rannikolle tyypillinen puu on arbutus, jonka pinta on lähes nahkamainen.

Linnut lauloivat ihanasti ja ilmassa oli se ainutlaatuinen vihreä tuoksu, jonka voi kokea vai alkukesällä. Rakastan rakastan rakastan sitä tuoksua!

IMG_1167

Kysyin saksalaissyntyiseltä Martinalta, onko eteläisessä Saksassa keväällä todella sellaisia ihania kukkaniittyjä, kuin aina kuvittelen, ja kuulemma on. Tällaiset niityt ovat minusta ihania.

IMG_1161

Gabriolan saarella asuu paljon taiteilijoita. Anoppi kertoi, että joka vuosi lokakuun lopulla saarella on taiteilijoiden ateljeet auki yhtenä viikonloppuna ja silloin voi ostaa upeita taideteoksia suoraan taiteiljoilta. Tämä pieni galleria on auki yötäpäivää.

IMG_1218

Kävimme pienessä galleriassa auringon jo laskettua ja uudelleen seuraavana päivänä valoisaan aikaan ostamassa äitienpäiväkortin, jonka palattuamme kotiin veimme Timin äidille naapuriin. Vieraskirjasta päätellen en ollut ensimmäinen suomalainen galleriassa. Terveisiä siis vaan Lillille ja Maijulle, keitä olettekin!

IMG_1221

Ihan pikkuisen gallerian vieressä oli ranta, jossa merileijonat köllöttelivät matalassa rantavedessä.

IMG_1215

Kyllä, tässä on ihan oikeasti lauma merileijonia!

Katselimme myös taivaalle ja samalla kertaa saattoi nähdä useita kaljupääkotkia.

IMG_1015

Valkopäämerikotkat ovat tuttu näky myös täällä meidän mäellä, niin kuin Gabriolassa. Upeat linnut liitelevät ilmavirtojen mukana.

IMG_1182

Aurinko paistoi upeasti melkein koko viikonlopun Gabriolan saarella.

IMG_1156

Eikö näytä vähän pääkallolta tuo yksi kivi? Täällähän voisi kuvata vaikka elokuvan Pirates of Gabriola.

IMG_1192

Onneksi Tim ja minä kummatkin pidämme kävelyretkistä luonnossa. Tässä kuvassa kylläkin Tim ja Larry.

Usein parhaat huvit ovat lähes ilmaisia. Lähdimme auringon jo laskettua Timin kanssa vielä kävelylle rantatielle ja nautimme alkukesän yötunnelmasta. Viipyilevä hämy, tyyneys, kesän tuoksut.. Mikä voisi olla romanttisempaa? Toisin kuin teininä, tällä kertaa tiesin, että söpö poika uskaltaa pussailla kanssani. Onpa ihanaa, että pian saamme kokea kaiken taas uudelleen, kun tulemme kesäkuussa Suomeen käymään.

IMG_1117

Tofino, surffikylä aavan valtameren rannalla

Aina silloin tällöin pääsee paikkaan, joka tekee heti suuren vaikutuksen. Vietimme Timin kanssa viime viikonlopun sellaisessa paikassa. Pikkukaupunki Tofino Vancouverin saaren länsireunalla ei ole kuin reilun 200 kilometrin päässä kotoa Nanaimosta, mutta matka mutkaisaa vuoristotietä pitkin kestää reilut kolme tuntia – etenkin, kun matkalla on paljon kiinnostavaa, esimerkiksi vanhoja metsiä.

IMG_0727

Rakastan näitä täkäläisiä sammaleisia puita!

IMG_0731

Yritin nappailla kuvia liikkuvasta autosta (en sentään ajanut), mutta eihän siitä mitään tullut. Usein ajattelenkin, että parempi keskittyä nauttimaan hetkestä, eikä katsella maailmaa kameran kautta. Joskus taas haluaisin muidenkin saavan kokea edes osan niistä hienoista paikoista, joihin olen päässyt. Tällä kertaa postaankin tavallista enemmän kuvia.

Martinan ja Larryn Buddy-koira on tottunut reissaaja.

Martinan ja Larryn Buddy-koira on tottunut reissaaja.

Pääsimme ystäväpariskunnan ja heidän Buddy-koiransa kanssa lähtemään matkaan perjantaina jo aamupäivällä, joten ehdimme perille Tofinoon kesken iltapäivän. Menimme suoraan rannalle, koska rantojen takia Tofinoon tulimme. Perjantaina oli upea ilma, ja polku pienen metsikön läpi rantaan toi mieleen Etelä-Ranskan rannikon männiköt.

IMG_0746 (1)

Rantapolku Tofinon Long Beachillä tuo mieleen Etelä-Ranskan. Kuulen jo aaltojen pauhun.

Ranskalaisia aurinkovarjoja ei näillä rannoilla näy, sillä Tyynenmeren puhuri pääsee aina puhaltamaan suoraan, ja usein täydellä voimalla. Tofinoon monet tulevatkin talvikaudella katsomaan myrskyjä. Perjantaina huhtikuun aurinko kuitenkin paistoi ja oli melkein kesäinen tunnelma, kun kirmailimme Buddyn kanssa rannalla.

IMG_0747

IMG_0770

Tim kävi aikoinaan paljon surffaamassa Tofinossa. Veikkaan, että Timin on enemmän ikävä surffaamista kuin kuluneen olkapään kanssa elävä viisikymppinen kehtaa tunnustaakaan. Vaikka vesi on aina kylmää, on rannalla surffaajia ympäri vuoden.

IMG_0782

Rannoille on ajautunut paljon ajopuita, joiden veistokselliset muodot on minusta loputtoman kiehtovia. Otin näitäkin kuvia vaikka kuinka monta.

IMG_0756

IMG_0817

IMG_0816

Meri on vieressä kotona Nanaimossakin, mutta jollain lailla aavan valtameren rannalla kulkemisessa on ihan oma viehätyksensä. Tofinon rannoilla ei ollut mitään pikkusievää, vaan luonnon valtava voima käy selväksi aurinkoisenakin päivänä.

IMG_0801

Nautin sinisen, harmaan ja ruskean tuhansista vivahteista rannalla. Nämä olisivat hienoja sisustusvärejäkin.

IMG_0775

Autioillakin rannoilla on paljon elämää, kun osaa katsoa. Simpukat päällystävät rantakiviä laskuveden aikaan.

Säätiedotukset olivat ikävä kyllä oikeassa, kun ennustivat lauantaille sadetta. Ravintola Shelterissä oli mukavan lämmintä lounastaa kalatacoja ja katsella sadetta suurista ikkunoista. Jalat pysyivät ulkonakin sateessa kuivina, kun löysin matkalla uudet kumisaappaat: näissä on ”first nation” eli Kanadan intiaanien perinteistä taidetta. Aika makeet, vai mitä?

IMG_0819

Uudet kumisaappaat! Tällaisia ei ihan joka tytöllä olekaan.

Tofinossa asuu vain parituhatta asukasta, mutta turistit tuovat eloa etenkin kesällä ja kylässä on monta kivaa ravintolaa. Majoitustakin on monentasoista, mutta kesällä ei läheskään riittävästi. Jos ei ole tajunnut tehdä varausta hyvissä ajoin, on heinä-elokuussa kuulemma aivan turha ajaa Tofinoon toiveikkaana, sillä jokainen yösija on jo varattu. Me yövyimme hieman keskustan ulkopuolella siistissä Jamie´s Rainforest Innissä, jonka oma ravintola yllätti meidät hyvällä ruoallaan. Huoneet olivat tilavia ja sängyt sopivan pehmeitä, joten uni maittoi ulkoilun jälkeen.

IMG_0827

Tofinon satama on yksi Vancouverin saaren länsirannikon tärkeimmistä huoltopisteistä.

IMG_0825 (1)

Tofino on melojien, surffaajien, patikoijien ja kalastajien paratiisi.

Tofino on etenkin ulkoilmaihmisten suosiossa rantojensa ja sademetsiensä takia. Kyllä, ne ovat ihan oikeita sademetsiä! Olisimme lauantaina halunneet lähes koko päivän kestävälle retkelle kylpemään kuumiin luonnonlähteisiin, mutta sään takia veneellä tehtävä matka peruttiin. Seuraavalla reissulla haluan lähteisiin kylpemään ja valassafarille, patikoinnin lisäksi.

IMG_0776

Vuoret ja vuonot tuovat Vancouverin saarella usein mieleen Norjan maisemat.

IMG_0820

Pilvisenä päivänä valo oli melkein aavemainen.

Jollain kummallisella tavalla Tofino toi mieleen Hanko ja Kristiinankaupunki -tyyppiset suomalaiset kivat kesäkaupungit ja Kalifornian Venice Beachin värikkään hippimeiningin, ja vähän myös tv-sarja Twin Peaksin. Ja Norjan, niin kuin monet paikat täällä. Ainakin ruotsalaisia on alueella ollut metsätöissä, joten aika todennäköisesti myös suomalaisia. Ja tämä yksi suomalainen aikoo mennä toistekin, oli sää mikä tahansa!

IMG_0832

IMG_0798

Mitä minulta kysytään eniten nettideittaamisesta – ja mihin en halua vastata

Tim ja minä olemme lähdössä ystäväpariskunnan kanssa viikonlopuksi paikkaan, jota monet sanovat maailman kauneimmaksi: Tofinoon. Se on kiemuraista tietä muutaman tunnin päässä Vancouverin saaren länsilaidalla, aavan valtameren äärellä. Tim on aiemmin käynyt siellä paljon surffaamassa. Katselimme juuri karttapallosta, että jos Tofinosta lähtee uimaan länteen, niin noin puolen maapallon päässä Tyynenmeren vastarannalla on Venäjä, jollei osu Japanin pohjoisimmille saarille. Kuvista ja kertomuksista päätellen luvassa upeita rantoja ja huikeita maisemia jo matkalla. Saa nähdä, pääsenkö myös valassafarille. Raporttia pukkaa sitten alkuviikosta.

IMG_4118

Maisemat matkalla Tofinoon on huikeat. Tässä Sproat Lake tammikuussa.

Ja nyt sitten siihen polttavaan kysymykseen, jota minulta nykyään eniten kysytään. Monethan tietävät, että tapasin kanadalaisen Timpuri-Timin alunperin netissä viime toukokuussa. Skypetimme kesän ja viimein elokuussa sain houkuteltua Timin Suomeen kahdeksi viikoksi. Pian oli selvää, että halusimme elää yhdessä. Tim kävi myymässä talonsa Vancouverissa ja tuli loppusyksyksi Suomeen. Menimme kihloihin ja naimisiin ennen joulua ja tammikuussa matkustimme yhdessä tänne Nanaimoon, jossa nyt asumme omassa talossa metsän ja remontin keskellä.

Koska minä, viisikymppinen suomalaisnainen, onnistuin löytämään ihanan miehen toiselta puolen maapalloa, niin varmaan se sitten johtui siitä nettisaitista? ”Mikä deittisaitti se oli, josta löysit miehesi?” minulta siis kysytään lähes päivittäin. Joskus kysymys on oikein kivan viestin lopussa, mutta yllättävän usein se on lähes uhkaavan viestin keskellä.

Kun kerran olen itse onnellinen, niin miksi olen niin nihkeä paljastamaan muillekin suomalaisille sinkkunaisille, mistä niitä hyviä miehiä löytyy? Kuten jotkut ovat minua valistaneet, olen VELKAA heille omasta onnestani, että kerron saitin nimen!

Tässä päästäänkin aika perustavanlaatuisen asian äärelle. Asenne. Jos asenne on se, että toiset ihmiset tai elämä yleensäkin on minulle jotain velkaa, niin silloinhan on aivan luonnollista VAATIA. Silloin on luonnollista arvostella tarjontaa. Silloin on aivan luontevaa, että väitän täysin tuntemattoman ihmisen olevan onnestaan velkaa minulle, täysin tuntemattomalle ihmiselle, joka ei ole ystävänä ollut kannustamassa matkan varrella tai edes maksavana asiakkaana taloudellisesti mahdollistamassa kansainvälistä deittailua.

Useimmat kysyjät ovat tietysti ihan vilpittömästi vain etsimässä osviittaa, mutta silti en halua kertoa saittia. Miksi? Siksi, että mikään deittisaitti ei ole hyvien miesten varasto. Jokaisella saitilla on aivan varmasti joskus ollut ainakin yksi sopiva mies ja monia ei-niin-sopivia. Jokaisella saitilla on varmasti ollut joskus ainakin yksi sopiva ja monia ei-niin-sopivia naisia., kertovat miehet. Ei deittaus ole kuin nettikaupassa käymistä:
– ”Mistä löysit noi kengät?”
– ”Kansainvälisestä nettikaupasta.”
– ”Mäkin haluun, mutta ruskeat. Onko niitä aika kapealla lestillä, ja kokoa 39?”
– ”Juu, on kyllä, ihan just sellaiset kuin haluat. Ja nopea toimitus, koska siellä ne odottelee keskusvaraston hyllyllä”.

Kumppanin valinta on ensisijaisesti elämäntyylin valintaa. Moni voisi olla luonteeltaan (tai hiusten väriltään tai pituudeltaan, mitä näitä ”tärkeitä” kriteerejä kelläkin on..) sopiva, mutta jos toinen haluaa elää erakkona maaseudulla ison lapsikatraansa kanssa ja sinä haluat pariskuntana suurkaupungin sykkeeseen, niin silloin elämäntyylit eivät kohtaa. Jos et voi tai halua muuttaa ulkomaille, niin aivan turha sinun sitten on ulkomaisilla deittisivustoilla lorvia. Jos vieraat kielet eivät suussasi oikein taivu, niin miksi haluaisit puhua kotikielenäsi muuta kuin suomea? Ja jos sinulla on alaikäisiä lapsia, niin älä ehdoin tahdo ulkomailta kumppania etsi. Ihmissuhteet voivat olla tarpeeksi mutkikkaita ilman että niitä entisestään hankaloittaa.

Jos haluat treffejä, niin mene mille tahansa tai vaikka kaikille nettideittisivuille. Jos haluat oikean ihmissuhteen, niin aloita miettimällä millaista elämää haluaisit elää ihan käytännössä, millaiset asiat ovat sinun arjessasi tärkeitä ja mitä sinulla on itselläsi tarjottavana kumppanina. Nettisaitti on vain väline tavata joku, kenen kanssa kulkea samaan suuntaan. Ensin sinun on tiedettävä, mikä sinun suuntasi on.

IMG_0726 (1)

Martinan ja Larryn tupaantuliaislahjaksi antama seeprataulu sopii hevostaulun pariksi. Joskus hyvät yhdistelmät ovat yllättäviä myös ihmissuhteissa.