Telttailua, shoppailua ja iloista juhlaa – kesäviikonloppuun Kanadan länsilaidalla mahtuu kaikenlaista

Viime viikko oli – niin kuin aina – Timille kiireinen. Timin työt jatkuivat taas Victoriassa, jonne sinällään on kaunis kahden tunnin matka vuorten yli, mutta kun puhutaan päivittäisestä työmatkasta, niin kaksi tuntia vuorten yli ei olekaan enää niin kaunis. Kun herätys on aamulla kello 04.30, on vaikea mennä nukkumaan tarpeeksi ajoissa, että saisi 8 tuntia aikaa latautua. Hirvittää jo valmiiksi pimeät syysaamut, kun on sateista ja liukasta ja yöunet ovat jääneet vähiin muiltakin tielläliikkujilta. Muutaman pahan kolarin jäljet eli täysin ruttaantuneet autot olemme matkalla nähneetkin. Olen siksi huvikseni alkanut katsella pientä asuntoa Victorian liepeiltä tukikohdaksi, vaan hinnoissaan on asunnot sielläkin. Ihan kokonaan en provinssin pääkaupunkiin haluaisi ehkä muuttaa, Nanaimon leppoisampi tahti sopii meille nyt muuten oikein hyvin.

Jo aamu-seitsemältä lautta saarelta mantereelle oli täynnä.

Jo aamu-seitsemältä lautta saarelta mantereelle oli täynnä.

Olisi ollut houkuttelevaa jäädä kotiin viikonlopuksi, kun edellinen viikonloppukin meni veneillessä, mutta nyt oli sen verran hyvää ohjelmaa mantereella, että motivoi heräämään lauantainakin 05.30. Timin parhaan ystävän Daven kaunis vaimo Michelle saatiin tänne viidenkympin paremmalle puolelle ja luvassa oli puutarhajuhlat upeassa suuressa pihassa.

IMG_2325

Koska meillä oli koko päivä aikaa mantereella, sain Timin taipumaan visiittiin Tsawwassen Mills -ostoskeskuksessa mantereen puolella lähellä lauttarantaa. VIHDOINKIN! Perustelin käynnin sillä, että täytyyhän minun toki käydä paikoissa, joissa suomalaiset vierailijatkin ehkä haluavat käydä.

IMG_2390

IMG_2389

Vaikka olen kova tyttö löytämään uskomattomia diilejä kirpputoreilta (mm. suunnilleen jokainen tavara täällä Kanadan-kodissa ja 90% vaatteistani), olin iloinen kuin pikkulapsi jouluna kun sain pari uutta paitaa. Uusia, ei vain minulle uusia vaan käyttämättömiä! Mikä autuus!

IMG_2388

Myös Ikea oli matkamme varrella. Etsimme jonkinlaista vuoderatkaisua pieneen vierashuoneeseemme, siltä varalta, että suomalaiset ystävät alkaisivat nyt käydä meillä kylässä. Matkaan tarttui taas kynttilöitä ja lautasliinoja, joiden kumpienkin suurkuluttaja olen, ja paljon ideoita.

IMG_2289

Ehkä tällainen hyllykkö päätyy vierashuoneeseemme? Yksityiskohdista tarkka Tim osoittaa hyllykön nurkan kaunista viimeistelyä.

Ja mikä kiva yllätys odotti valaisinosastolla: Joonas Rissanen, joka on paitsi vanha työkaverini Nelosen ajoilta myös kaukaista sukua minulle (kuulun myös Rissasten suursukuun isäni äidin kautta) oli ostoksilla toisen suomalaisen, työkaverinsa Ullan kanssa! Katsoin viime vuonna jollain lentomatkalla Angry Birds -elokuvan ja olin kovin pollea löytäessäni lopputeksteistä sukulaispojan nimen. Tiesinkin, että Joonas asuu Vancouverissa ja tekee hienoa työtä Roviosta irtaantuneessa Kaiken Entertainmentissa. Oli tosi kiva nähdä ja ehkä saamme pian suomalaisia tänne saarelle kylään ihan tuosta salmen toiselta puolenkin.

IMG_2301

Ei uskoisi, että hurmaava Michelle on viisikymppinen!

Kivojen ihmisten tapaaminen jatkui Michellen syntymäpäiväjuhlilla. Kai se niin on, että erityisen mukavilla ihmisillä on usein erityisen mukavia ystäviäkin.

Pöydät notkuivat hyvää ruokaa ja ihania kakkuja.

Pöydät notkuivat hyvää ruokaa ja ihania kakkuja.

Juhlissa oli monia Timin ystäviä kymmenien vuosien takaa, kuten hurmaava Sharon-rouva, joka oli koko kaveripiirin yhteinen emo.

Juhlissa oli monia Timin ystäviä kymmenien vuosien takaa, kuten hurmaava Sharon-rouva, joka oli koko kaveripiirin yhteinen emo.

Olemme aiemminkin käyneet Michellen ja Daven luona ja tiesin entuudestaan, että heidän kotinsa on kaunis ja viihtyisä. Nyt kesällä piha oli todella lumoava, pienen lammen yli oli rakennettu silta ja erilaiset suuret puut kehystivät viihtyisiä oleskelualueita.

IMG_2305

Michellellä on silmää luoda kutsuva puutarha.

IMG_2314

Tässä lammessa on kalojakin, japanilaistyyliin, sillä Dave ja Michelle ovat aikoinaan asuneet Japanissa.

IMG_2321

Pystytimme takapihalle telttamme ja nukuimme makoisasti raikkaassa ilmassa. Yritämme olla aina aika helppohoitoisia vieraita, joita ei tarvitse erikseen viihdyttää. En tiedä juuri mitään romanttisempaa kuin saada nukkua teltassa oman rakkaan kanssa. Houkuttelin muuten telttailulla Timiä Suomeen vuosi sitten heinäkuussa, ennen kuin olimme vielä tavanneet kasvotusten. Olisin halunnnut mennä taas Punkaharjulle melomaan ja nukkua teltassa jossain autiolla saarella.. Ehkä ensi vuonna sitten? Nyt voimme vielä telttailla täällä kauniissa British Columbiassa.

IMG_2369

Timillä oli vauhti päällä, että saamme teltan pystyyn ennen kuin tulee liian pimeää.

IMG_2377

Aamulla ehdin jo ottaa teltasta ylimmän kerroksen pois, ennen kuin tajusin ottaa kuvan. Mikä ihana telttapaikka!

Tyyni ilta hämärtyi, iloinen nauru raikui, loistava trubaduuri soitti, pöydät notkuivat ruokaa, lyhdyt loivat valoaan… Ei kesäilta juuri paremmaksi voi tulla.

IMG_2356

Kakkuja oli vaikka kuinka monta.

IMG_2329

Tim oli bestman Daven ja Michellen häissä tasan 28 vuotta sitten.

Syntymäpäiväsankaritar Michelle ja miehensä Dave.

Ihana pari! Keskinäinen kunnioitus ja onnellisuus ihan huokuu Michellestä ja Davesta.

IMG_2312

 

 

Kaikki paitsi purjehdus on turhaa – vai oliko se puutarhanhoito?

Kun reilut neljä kuukautta sitten muutimme tänne Vancouverin saarelle en tuntenut täältä ketään. Tim tunsi Nanaimosta äidin ja isäpuolen lisäksi vanhan työkaverinsa ja tämän avovaimon, mutta siinä oli koko tuttavapiirimme. Asialle siis täytyi tehdä jotain, sillä tuttavapiirin luominen on yksi tärkeimmistä asioista kotiutumisessa uudelle paikkakunnalle, ja tietysti uuteen maahan.

IMG_5199

Lähes ensi töiksemme liityimme purjehduskerhoon. Tai oikeastaan kyse on purjehdusosuuskunnasta, joka yhdessä omistaa neljä purjevenettä. Kevät on ollut täälläkin myöhässä, joten oikea purjehduskausi päästään kunnolla aloittamaan vasta nyt. Tähän asti vain kaikkein kovapintaisimmat purjehtijat ovat käyneet veneilemässä ja me muut pehmommat olemme tapailleet kuukausikokouksissa ja pubi-illoissa. Seurassa on todella mukavia, maanläheisiä (tai ehkä pitäisi sanoa vedenläheisiä) jäseniä, sellaisia ”asialliset hommat hoidetaan, mutta muuten ollaan kuin Ellun kanat” -tyyppejä, mitä suomalaisetkin parhaimmillaan ovat. Joistain on tullut jo ihan ystäviä, sunnuntaina meille on taas tulossa muutama purjehtija illalliselle.

Nyt kun kesän lämpöä ja valoa riittää, alkavat säännölliset purjehdukset. Tiistai-iltaisin on kuuluisat ”Tiistai-purjehdukset”, lauantaisin lähdetään päiväksi merelle niin monella veneellä kuin on tarpeen. Sen lisäksi kipparitaitonsa osoittaneet saavat varailla veneitä pienenpientä maksua vastaan omaan käyttöön päiväksi tai pariksi, tai jopa viikoksi, jos veneille ei ole silloin muuta kysyntää. Tim on kokenut kilpaveneilijä ja ollut miehistössä etenkin katamaraaneilla ja trimaraaneilla vaativissa olosuhteissa.

IMG_5192

Kerhon veneet ovat kivan kokoisia päiväpurjehduksille ja sopivat jopa neljälle sopuisalle purjehtijalle yöpymiseen.

Tästä kesästä tulee aika rikkonainen, sillä aiomme nauttia Suomen keskikesästä yli kuukauden verran (toivottavasti pääsemme myös veneilemään), mutta vuoden päästä Timillä on todennäköisesti jo täydet kipparivaltuudet, jotta pääsemme nauttimaan kesästä viikon mittaisella purjehduksella Desolation Soundiin. Se on minulle lähes tarunhohtoinen paikka, koska Tim on kertonut siitä niin innostuneesti: Täälläpäin maailmaa vuoroveden vaihtelu on kolmen metrin kieppeillä, joskus jopa neljä metriä. Vancouverin saari on noin 450 kilometriä pitkä. Kun vuorovesi nousee Tyyneltä valtamereltä se joutuu kiertämään saaren etelästä ja pohjoisesta – paitsi että pohjoisessa salmet saarten ja mantereen välillä ovat vuonomaisen kapeita. Kun vuorovesivirrat kohtaavat, Desolation Soundissa on kohta, jossa vesi ei pääsekään vetäytymään mihinkään eikä vesi siis vaihdu. Kapean salmen pintavesi lämpenee Timin mukaan todella lämpimäksi, ja ihmiset pulahtavat veneistään meriveteen melkein kuin porealtaaseen. Odotan kiihkeästi, että pääsen kokemaan sen! Ehkä saamme silloin kylään jonkun purjehtivan ystäväpariskunnan Suomesta.

IMG_5209

Purjehdusseuramme kotisatama Nanaimossa on suojainen.

IMG_5210

Desolation salmelle matka kestää vesiteitä muutaman päivän, mutta tässä paljon lähempänäkin on hienoja paikkoja. Viime viikonloppuna olimme ihanalla Gabriolan saarella aivan Nanaimon vieressä.

Lähellä ja silti niin kaukana: luonnonkaunis paratiisisaari Gabriola Island

Tänään olin vieläkin lähempänä, nimittäin kävelyllä tässä ihan lähmaastossa ja löysin tieni aivan huikeaan paikkaan.

IMG_1285

Sugarloaf Mountain Park on korkea mäennyppylä, jonne tietenkin kiipesin jyrkemmän rinteen kautta. Ihana niitty kukki upeasti.

IMG_1259 (1)

Kiipeäminen kannatti, sillä kun käännyin katsomaan maisemaa huipulta, se oli vieläkin upeampi kuin olin odottanut.

IMG_1275

Kaukana noin 50 km päässä häämöttävät Vancouverin pilvenpiirtäjät. Minä olen mieluummin tällä puolen salmea.

IMG_1281

Aurinko paistoi taas siniseltä taivaalta ja Nanaimo näytti idylliseltä asuinpaikalta. Oli niin kaunista ja rauhallista, että istuskelin puistossa lähes tunnin.

IMG_1280

Departure Bay eli ”Lähtölahti”, niin kuin Timin kanssa joskus sanomme. Kaukaisilla vuorilla on vielä huipulla lunta.

Kotimatkalla ihailin naapurustomme taloja ja pihoja. Suunnittelin jo, mihin muuttaisin, jos saisin yllättäen pari miljoonaa. No, onneksi meillä on jo nyt kiva talo, joten jo pari vinkkiä uusista pihakasveista vievät pitkälle.

IMG_1288

Tässä talossa räystäs suojaa sateelta ja varjostaa auringolta sopivasti, mutta ei peitä upeita merinäköaloja.

IMG_1289

Rakastan näitä ikivihreitä pensaita.Miten ihanan pallomaiset muodot!

IMG_1290

Monella naapurilla on upeita istutuksia pihassaan. Meidän kivikkoinen etupihamme tarvitsisi paikkailua, mutta kasvien valinnassa pitää olla tarkkana. Ei siksi, etteikö täällä välimerellisen ilmastovyöhykkeen pohjoisreunalla menestyisi lähes mikä vaan. Paikalliset puolikesyt peurat vaan ovat lähes kaikkiruokaisia.

IMG_1246

Peurat maastoutuvat niin hämmentävän hyvin, että niitä ei millään meinaa huomata, jolleivat ne liiku.

Toissapäivänä peura seisoi metrin päässä autosta kun hurautimme pihaan, mutta tietenkin lähti juuri kun sain kameran esiin. Eilen sitten sain jonkinlaisen kuvan kun kolme peuraa kulki takapihamme poikki.

Peurat olivat tällä saarella ennen ihmisiä. Me olemme siis täällä metsäisellä kotimäellämme uusia tulokkaita. Onneksi täällä on hyvin tilaa meille kaikille.

IMG_1295