Juhlakausi on alkanut Victoriassa

Minulla on vähän ristiriitainen suhde tähän provinssin pääkaupunkiin Victoriaan. Tämä on paljon enemmän oikean kaupungin näköinen kuin arkinen Nanaimo. Ilmasto on selvästi lämpimämpi. Mutta toisaalta liikenneruuhkat ja talojen hinnat ovat aivan toista luokkaa kuin kotiseudulla Vancouverinsaaren keskiosissa. Hienosta näköalastakin joutuu maksamaan ekstraa, kun Nanaimossa sen saattaa saada kaupanpäällisiksi.

Nyt on kuitenkin tosi mukavaa olla täällä pari päivää hotellissa. Tim tekee keikkaa toimistojen sisätiloista vastaavalle firmalle, joka on tuttu jo vuosikymmenien takaa. Samassa lasiseinien asennustiimissä on Timin vanhoja kavereita ja 10-tuntisenkin päivän jälkeen Tim on täynnä intoa. Victoriassa olisi Timille hommia niin paljon kuin vain jaksaa painaa ja minäkin varmasti löytäisin täältä töitä vaikka jostain sisustusliikkeestä. Harmi vaan, että Nanaimon talomme hinnalla emme saisi edes puolikasta taloa Victoriasta.

Brittiläisen Kolumbian parlamenttitalo Victoriassa on näin jouluj aikaan upeasti valaistu.

Brittiläisen Kolumbian parlamenttitalo Victoriassa on näin joulun aikaan upeasti valaistu.

Tapasimme keskiviikkoiltana hurmaavat Joycen ja Miken. Joyce on äitinsä puolelta Lapinlahden Halosia ja olemme tutustuneet Pohjois-Amerikan Halosten sukusivun kautta. Muutama vuosi sitten seitsemänkymppiset Joyce ja Mike olivat Suomessa käymässä ja kävimme Helsingissä siskoni kanssa illallisella heidän kanssaan. Mukana oli myös heidän poikansa Chris, joka on minua 3 päivää nuorempi. Superkivan Chrisin tapasinkin pikaisesti viime viikolla Vancouverissa käydessäni. Kaikki kolme ovat juuri sellaisia, kuin kanadalaiset parhaimmillaan ovat: fiksuja, maanläheisiä eivätkä mitään tärkeilijöitä.

Sukusivun kautta olen tutustunut muihinkin mukaviin Halosiin, kuten Joycen serkkuun Kae’hin. Detroitissa asuva Kae on upea leidi, joka kävi kahden viisikymppisen tyttärensä kanssa Suomessa viime vuoden kesäkuussa. Muistan, kuinka puhuin Kaelle sinkkuudestani ja miten toivottomalta elämä välillä tuntui. Olin silloin jo yhteyksissä Timiin, mutta ajattelin, etten varmaan koskaan pääse tapaamaan Timiä elävässä elämässä. Reilun puolen vuoden päästä olimmekin sitten jo naimisissa. Hyvä, etten vielä siis kuitenkaan luovuttanut toivosta.

Joyce ja Mike muuttivat  Ontariosta Brittiläiseen Kolumbiaan vasta viime vuonna, joten hekin ovat suhteellisen uusia tulokkaita näillä main. Heidän kotinsa on Victorian keskustassa lumoavassa yli satavuotiaassa omakotitalossa, joka on vimpan päälle remontoitu. Tim tietysti oli kiinnostunut rakennusratkaisuista ja talotekniikasta ja muutenkin juteltavaa riitti – etenkin kun selvisi, että Mike on innokas purjehtija ja heilläkin on ollut trimaraaneja! Toivottavasti saamme Joycesta ja Mikesta seuraa ensi kesän purjehduksille.

Erinomaisessa pizzeriassa käytyämme ajoimme takaisin hotellille Victorian ydinkeskustan ja sataman kautta. Parlamenttitalon jouluvalot oli juuri sytytetty tiistai-iltana. Tästä tämä juhlakausi taas alkaa.

191C8531-5250-4285-AEFE-E4FBE067BE16

Victorian tunnelmallisessa satamassa muidenkin talojen juhlavalaistukseen on panostettu.

Samettisia jättiläispuita ja huikaisevia näköaloja – 100 km matka Victoriaan on elämys

Nyt taas olen niin vaikuttunut täkäläisistä maisemista, että en millään malta olla hehkuttamatta kuvien kanssa päiväreissuamme Victoriaan. Mutta tällä kertaa en puhu British Columbian pääkaupungista sen enempää, vaan nimenomaan matkasta.

Tim on välillä joutunut ajamaan tuo reilun sadan kilometrin matkan Victoriaan päivittäin. Kun on tullut lunta ja räntää, en ole ollut mitenkään innoissani miehen lähtiessä aamu-viideltä liukkaalle ja pimeälle tielle. Mutta perjantaina aamupäivällä aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja kaikki oli ihanasti.

IMG_1379

Tässä vaiheessa tie vielä oli väljä ja avoin.

Täällä Vancouverin 460 kilometriä pitkällä saarella on vain yksi valtatie, joka kulkee etelästä Victoriasta pohjoiseen Port Hardyyn asti. Paikoin vaikeakulkuisen maaston takia tie kulkee saaren itälaitaa. Vuorten yli mentäessä monin kohdin kaistoja on vain yksi suuntaansa, joten tuhansien ihmisen posottaessa työmatkaansa onnettomuuksia sattuu usein. Ja niin oli tapahtunut myös tällä kertaa.

IMG_1380

Jouduimme tunniksi sumppuun mutkaiselle vuoristo-osuudelle. Olimme lähteneet matkaan erittäin hyvissä ajoin, mutta Tim myöhästyi silti kokouksestaan puolisen tuntia.

Paluumatkalla halusin kerrankin tehdä pari pysähdystä. Ensimmäinen oli lähellä Victoriaa.

IMG_1393

Tie tuntuu menevän taikametsän läpi.

Goldstream Provincial Park on aivan valtatien varrella ja olen joka kerta halunnut pysähtyä siellä, koska puisto näyttää auton ikkunastakin vilahtaessaan satumaisen kauniilta.

IMG_1403

Ihana joki virtaa puiston halki.

IMG_1415

Goldstream – kultavirta! Aivan nimensä mukainen.

Kuumana iltapäivänä oli ihana kävellä varjoisassa metsässä, jossa puita koristi satumaisen samettinen sammal.

IMG_1401

Olen niin ihastunut täkäläisiin puihin! En ole missään nähnyt näin kauniita sammalpintoja.

IMG_1404

 

On vaikea saada kuvista mitään käsitystä siitä,miten valtavia nämä puut ovat. Tim poseerasi yhden setripuun edustalla.

IMG_1406

Tim on 182 cm pitkä, joten sormien väli on samaa luokkaa. Puun ympärysmitan täytyy siis olla reilusti yli 5 metriä.

IMG_1410

Pakkohan minunkin oli poseerata. Puiden halaaja!

Puistossa voisi viettää enemmänkin aikaa ja kiivetä vaikka vuorelle. Tosin alueella on sekä karhuja että puumia, joista varoitetaan tässä taulussa.

IMG_1412

Finlaysonin nimi vilahtelee täällä monessa paikassa. Ettei olisi ollut samaa skottisukua sekä Suomeen tekstiilitehtaan perustanut James että Kanadan länsirannikolla vaikuttanut Roderick.

Koska meillä ei tällä kertaa ollut mikään kiire kotiin, päätimme pysähtyä myös näköalapaikoilla vuoristotien korkeimmilla kohdilla. Ja kyllä kannatti, vai mitä?

IMG_1419

Maisemat tuovat mieleen Norjan vuonot ja vuoret.

IMG_1417

Näköalapaikalta on huikaisevat näkymät itään saarille ja salmen taakse mantereelle.

IMG_1424

Meri ja taivas hohtivat suunnilleen yhtä sinisinä.

IMG_1423

Näköalapaikalla sai nauttia myös alkuperäiskansan taiteesta. Toteemit ovat usein todella vaikuttavia.

Kotiin päästyämme oli ihana istuskella varjoisalla mutta silti lämpimällä terassilla ja nauttia lintujen konsertista. Tuntui melkein haikealta ajatella, että en vietä koko kesää täällä kotona Kanadassa. Olen nimittäin kesäkuun alkupuolella tulossa Suomeen, Tim tulee perässä vähän myöhemmin. Meillä on yhdessä kuukauden verran aikaa nauttia Suomen suvesta.

Ehdimme muuttokuorman pakkauksen ja ystävien tapaamisen keskelläkin lähteä parin viikon kotimaankierrokselle – tai kai pitäisi sanoa, että minun synnyinmaatani kiertämään – ja nyt suunnittelen kuumeisesti, mitä haluan Timille näyttää. Eteläistä Suomea Jyväskylän korkeudelle asti ehdimme syyskaudella jo kiertääkin kohtalaisen hyvin, mutta kesällähän kaikki on ihanampaa. Turun saaristoon ja Saimaalle haluamme palata, ehkä tällä kertaa veneillen tai meloen. Ahvenanmaalla saamme viettää juhannuksen ystävien kanssa. Pohjanmaalle menemme ilman muuta sukulaisia tapaamaan, samalla voisi käydä Merenkurkun kansallispuistossa katsomassa kuinka paljon maata on noussut esiin sitten viime käynnin. Kolin kansallismaisema, Raatteenportin vaikuttava muistomerkki, Mannerheimin synnyinkoti Askaisissa, joka on yksi ainoista barokkityylisistä kartanolinnoista Suomessa? Vanha Rauma? Puumala? Mitä kaikkea nähtävää onkaan Lapissa? Niin paljon paikkoja, niin vähän aikaa.

Ehkä pakkaamme mukaan makuupussit ja ajamme valoisassa kesäyössä sinne minne nenä näyttää. Se voisi olla todella romanttisista.

IMG_1429

Lähellä ja silti niin kaukana: luonnonkaunis paratiisisaari Gabriola Island

Muistatko, millaisia ovat alkukesän hämyisät yöt Suomessa? Miltä tuntuu olla teini ja lähteä kesäleirillä iltakävelylle kivan pojan kanssa ja miettiä, uskaltaako pussata? No vähän samaa tunnelmaa oli viikonloppuna.

Olen ennenkin ihastellut, kuinka paljon täällä Vancouverin saarella lähellä uutta kotiani on nähtävää. Täällä on kyliä ja kaupunkeja, on villiä luontoa ja puleerattuja puutarhoja. Muutama viikko sitten olimme viikonloppureissulla Tofinossa Tyynenmeren tuulissa: Tofino, surffikylä aavan valtameren rannalla

ja sitä ennen kävin päiväseltään British Columbian pääkaupungissa Victoriassa keskellä kulttuurikaupunkia: Kanadabuutseissa jo kolme kuukautta!

Viime viikonloppuna piti taas mennä minilomalle ja tällä kertaa lähdimme Vancouverin saarelta, tosin ihan näköetäisyydelle vain: Gabriola on saari vartin lauttamatkan päässä Nanaimon keskustasta, mutta aivan kuin oma maailmansa. Tällä kertaa postaan todella paljon kuvia, koska olen niin innoissani kaikesta näkemästäni.

IMG_1102

Nanaimon keskusta ja Mount Benson jäivät taakse, kun lähdimme viettämään viikonloppua lautalla Gabriolan saarelle.

Ystävämme Larry täyttää tällä viikolla 60 ja Larryn avovaimo Martina oli järjestänyt kivan yllätyksen. Meille oli mökki varattuna Surf Lodgesta saaren suojaisemmalta pohjoisrannalta. Olin jo etukäteen niin täpinöissäni, että oli vaikea olla lörpöttelemättä Larrylle.

IMG_1225

Surf Lodge on Gabriolan saaren pohjoisrannalla suosittu ravintola, jolla on myös muutamia vuokramökkejä. Näkymät salmelle ovat upeat kautta vuoden.Ystävällinen henkilökunta järjesteli meille sunnuntaiaamuna brunssipöydän, vaikka ravintola oli äitienpäivän takia varattu kokonaan.

Surf Lodgen ravintolassa on komea luonnonkivinen takka.

Surf Lodgen ravintolassa on komea luonnonkivinen takka.

Kaikki eivät yllätyksistä pidä, mutta onneksi Larry suhtautui reissuun tyynesti. Larry ja Martina ovat käyneet Gabriolassa aiemminkin, kun taas Timille ja minulle tämä oli ensimmäinen kerta. Ei kylläkään varmastikaan viimeinen, sillä pidin saaaren tunnelmasta tosi paljon.

Ennen kuin saimme mökin, meillä oli hyvää aikaa kierrellä saaren monissa luonnonpuistoissa. Ehkä vaikuttavin oli ensimmäinen pysähdyspaikkamme Malaspinan puisto.

Malaspinan puiston rantakallioita on vesi muovaillut kiinnostavasti.

Malaspinan puiston rantakallioita on vesi muovaillut kiinnostavasti.

IMG_1123

Pehmeä hiekkakivi on aaltojen ja irtokivien kuluttamaa. Kallioiden muodot olivat pyöreiksi kuluneita.

IMG_1129

Pientä kukkaa pukkaa joka kivenkolosta.

IMG_1131

Myös Malaspinan rannalla oli meren tuomia ajopuita. Varsinkin keloontuneet kannot ovat mielestäni tosi kiehtovan näköisiä.

IMG_1107

Gabriolan saari ei ole suuren suuri, mutta koska se on vain muutaman kymmenen kilometrin päässä Vancouverista, on se suosittu lomapaikka. Parhaimmat merenrantatalot maksavat tietysti miljoonia, mutta saaren sisäosissa on paljon myös edullisempia korkeiden kuusten varjostamia taloja, joista moni on asuttuna vuoden ympäri.

IMG_1213

Tämä hyvinhoidettu talo, josta on hulppeat merinäkymät, ei taatusti ole halpa.

IMG_1223

Varmaan joka paikassa on myös paikallisia, joille elämä ei ole niin nokonuukaa. Varmaan ihan minä päivänä tahansa omistaja ottaa asiakseen laittaa tämän kuormurin kuntoon.

Saarella onkin paikallisia ja vierailijoita varten kauppoja, ravintoloita, viinakauppa ja erinomainen kirppari, jonne ilmeisesti mantereen ihmiset vievät vaatteitaan, jotka jäävät saarella käyttämättä. Lauantaina kirpparilla oli samanlainen loistotarjous kuin viime kesänä äitini synnyinpaikkakunnalla Teuvalla kirpparilla: viidellä dollarilla sai koko kassillisen vaatteita. Ostin kaksi kassillista, joten sain siis noin seitsemällä eurolla neljä paria kenkiä ja 14 vaatetta, joista monet olivat aivan ykkösiä!

IMG_1205

Etenkin kaksi joustavaa materiaalia olevaa leninkiä (kuvassa vasemmalla) ja pari toppia olivat hienoja löytöjä kirpparilta, noin 40 eurosenttiä kappaleelta!

Kävimme siis kirpparilla ja kivassa ravintolassa lounaalla, mutta muutoin nautimme saarella etupäässä luontoelämyksistä. Oli ihana kulkea rantapolkuja ja nauttia auringosta, vaikka ei varsinaisesti helle ollutkaan.

IMG_1181

Synttärisankari-Larry ja Martina rakastavat myös ulkoilmaelämää ja tuntevat varmaankin kaikki lähiseutujen parhaat polut.

IMG_1179

Garry oak on kiemurainen tammi, joka kasvaa vain täällä Pohjois-Amerikan länsirannikolla.

IMG_1136

Toinen British Columbian rannikolle tyypillinen puu on arbutus, jonka pinta on lähes nahkamainen.

Linnut lauloivat ihanasti ja ilmassa oli se ainutlaatuinen vihreä tuoksu, jonka voi kokea vai alkukesällä. Rakastan rakastan rakastan sitä tuoksua!

IMG_1167

Kysyin saksalaissyntyiseltä Martinalta, onko eteläisessä Saksassa keväällä todella sellaisia ihania kukkaniittyjä, kuin aina kuvittelen, ja kuulemma on. Tällaiset niityt ovat minusta ihania.

IMG_1161

Gabriolan saarella asuu paljon taiteilijoita. Anoppi kertoi, että joka vuosi lokakuun lopulla saarella on taiteilijoiden ateljeet auki yhtenä viikonloppuna ja silloin voi ostaa upeita taideteoksia suoraan taiteiljoilta. Tämä pieni galleria on auki yötäpäivää.

IMG_1218

Kävimme pienessä galleriassa auringon jo laskettua ja uudelleen seuraavana päivänä valoisaan aikaan ostamassa äitienpäiväkortin, jonka palattuamme kotiin veimme Timin äidille naapuriin. Vieraskirjasta päätellen en ollut ensimmäinen suomalainen galleriassa. Terveisiä siis vaan Lillille ja Maijulle, keitä olettekin!

IMG_1221

Ihan pikkuisen gallerian vieressä oli ranta, jossa merileijonat köllöttelivät matalassa rantavedessä.

IMG_1215

Kyllä, tässä on ihan oikeasti lauma merileijonia!

Katselimme myös taivaalle ja samalla kertaa saattoi nähdä useita kaljupääkotkia.

IMG_1015

Valkopäämerikotkat ovat tuttu näky myös täällä meidän mäellä, niin kuin Gabriolassa. Upeat linnut liitelevät ilmavirtojen mukana.

IMG_1182

Aurinko paistoi upeasti melkein koko viikonlopun Gabriolan saarella.

IMG_1156

Eikö näytä vähän pääkallolta tuo yksi kivi? Täällähän voisi kuvata vaikka elokuvan Pirates of Gabriola.

IMG_1192

Onneksi Tim ja minä kummatkin pidämme kävelyretkistä luonnossa. Tässä kuvassa kylläkin Tim ja Larry.

Usein parhaat huvit ovat lähes ilmaisia. Lähdimme auringon jo laskettua Timin kanssa vielä kävelylle rantatielle ja nautimme alkukesän yötunnelmasta. Viipyilevä hämy, tyyneys, kesän tuoksut.. Mikä voisi olla romanttisempaa? Toisin kuin teininä, tällä kertaa tiesin, että söpö poika uskaltaa pussailla kanssani. Onpa ihanaa, että pian saamme kokea kaiken taas uudelleen, kun tulemme kesäkuussa Suomeen käymään.

IMG_1117