Takana onnellisen vuoden onnellinen joulu!

Olipas juhlapyhät! Ensimmäinen joulunaika Kanadassa on nyt takana ja kyllä oli ihanaa. Kuusi päivää juhlimme ja olimme sosiaalisia.

Ensinnäkin perjantaina ennen joulua vietimme Timin kanssa ensimmäistä hääpäiväämme. Päivän myöhässä, kun en lumimyrskyn takia päässyt Victoriaan, mutta olipas romanttinen ilta. Menimme kahden kesken Nanaimon vanhaan kaupunkiin illalliselle kreikkalaiseen ravintolaan Asterasiin. Asteras on vanhassa puutalossa aivan kulman takana ensimmäisestä nanaimolaisesta asuinpaikastamme, vuokra-asunnosta kerrostalossa, ja appivanhempani veivät meidät sinne syömään yhtenä ensimmäisistä illoistamme täällä viime tammikuussa. Ruoka oli taas taivaallista! Onpa hienoa olla naimisissa miehen kanssa, jota rakastaa päivä päivältä enemmän. Kaunis uusi rannekello muistuttaa minua nyt siitä joka päivä.

Eteisen huurretun ikkunan lasin läpi heijastuu jouluseppele pehmeästi.

Eteisen huurretun ikkunan lasin läpi heijastuu jouluseppele pehmeästi.

Aatonaattona lauantaina menimme appivanhemmillemme viettämään Martinan 49-vuotissyntymäpäivää. Anopin ja appiukon koti oli joka nurkasta koristeltu ihanasti. Kuusessa oli suloisia saksalaisia joulukoristeita, joita anoppi on kerännyt vuosikymmeniä. Saksalaisten lihakääryleiden (appiukkoni, Timin isäpuoli, on saksalainen, samoin kuin ystävämme Martina) jälkeen jaettiin lahjoja, ensimmäiseksi tietysti syntymäpäiväsankarittarelle. Hauskaa, kun joku muukin on yhtä teeskentelemättömän innostunut lahjoista kuin minä.

Appivanhempien kadulla melkein jokainen on koristellut talonsa poikkeuksellisen upeasti jouluvaloilla, joten yöllä oli tunnelmallista ajaa reilun kilometrin matka kotiin.

Meidän eteisessä paloivat kuusikynttilät.

Meidän eteisessä paloivat kuusikynttilät.

Jouluaattona oli sitten meidän vuoromme viihdyttää. Vaikka kanadalaiset juhlivat joulua joulupäivänä, saksalaisillekin aatto on tärkein. Timin vanhempi poika tuli mantereelta täpötäydellä lautalla juuri parahiksi seitsemän hengen joulupöytään. Harmi, että Joulupukki oli juuri ehtinyt käväistä meillä tuomassa lahjoja. Tarjoilimme alkupaloiksi italialaista kuohuviiniä ja kymmenkuntaa eri juustoa (myönnetään, innostuin vähän liikaa juustotiskin äärellä..). Alkuruokana oli Martinan ja Larryn lohitahnaleipiä ja anopin tuomaa raikasta salaattia. Pääruoaksi tarjosimme kinkkua (ei harmaasuolattua, mutta kuitenkin) yrttisten uunijuuresten kanssa. Tiedän, tiedän, olen huono suomalainen: en jaksanut alkaa opetella suomalaisten jouluruokien tekoa, vaan tarjoilimme jouluisten laatikoiden makuja kiinteämmässä muodossa. Porkkana, peruna, lanttu ja palsternakka rosmariinin ja muiden yrttimausteiden kanssa paahdettuina tekee melkein takuuvarmasti aina kauppansa. Suomalaisen Heikin omatekoinen sinappi oli kinkun kanssa täydellistä.

D9267FA4-5A8E-4CAA-866C-F10AC41450E0

Olin kattanut joulupöydän laseineen jo päivätolkulla etuajassa.

97BE0520-63A7-4957-A226-35A3CBCC556D

Vähän niin kuin Hyacinthin Buketin ”candellight supper” – vain kirkkoherra puuttuu, eikä ole tilaa ponille.

Ennen jälkiruokaa – suomalaisen Tuulan ihanaa kuivakakkua, kirsikkajäätelö ja afrikkalaista Amarula-likööriä –  selvittelimme ilmeisesti hieman sekavassa mielentilassa olleen Joulupukin tuomia nimettömiä paketteja. Kumma kyllä, kaikissa käymissämme pikkujouluissa tänä vuonna käyneet pukit ovat olleet kai vähän sekaisin, kun paketeissa ei ole ollut nimiä. Niinpä sitten ihmiset ovat saaneet valita itseään kiinnostavan avaamattoman paketin tai ryöstää jonkun toisen saaman avatun lahjan. Ryöstetty on sitten saanut valita uuden tilalle, joko jäljellä olevista avaamattomista tai jo avatuista lahjoista. Nyt meni kyllä aika lailla nappiin paketit ja sain meille ihanan fondue-padan, joka pääsikin käyttöön heti Tapanina.

1B8B5E3A-B27E-4918-8218-1FC53549599A

Ooh, Tuulan maukas kuivakakku taka-alalla on nyt muisto vain.

Oli Pukki kyllä jättänyt myös nimettyjä lahjoja. Sain kaiken muun lisäksi hienot pelastusliivit ensikesän purjehduksille. Mistähän Pukki tiesi, että olemme hankkineet trimaraanin? Paketissa oli kovasti samanlainen käsiala kuin Timillä.. Kirjastomme kasvoi taas monella kiinnostavalla kirjallakin. Luin juuri, että on vain hyvä, kun kotona on paljon lukemattomia kirjoja, sillä se muistuttaa meitä siitä, miten vähän tiedämme.

Onnellisen aaton jälkeen olimme Joulupäivänä taas viihdytettävinä. Ihanat purjehduskaverimme Judy ja Joe kutsuivat meidät kotiinsa joulupäivälliselle. Kalkkuna oli mehukkainta, mitä olen koskaan syönyt ja seura ihan parasta, upeiden merinäköalojen lisäksi. Suomalaisena olen jotenkin erityisen kiitollinen siitä, että saimme mennä kylään joulupäivänä, Suomessa kun joulu on niin ydinperhekeskeinen juhla. Vatsat täynnä tulimme tyytyväisinä kotiin katsomaan Timin pojan kanssa kolmisin Netflixiltä The Crownin kakkoskautta, jota olimme jo odottaneet kiihkeästi. Kuningartar Elisabetin elämää kuvaava draamasarja on todella kiehtova ja nyt vaan toivon, että kolmas kausi tulisi pian. Onneksi Joulupukki toi sarjaa käsittelevän kirjan.

Judyllä ja Joella on huikea merinäköala.

Judyllä ja Joella on huikea merinäköala.

Tapanina pääsimme taas vierailulle. Viehättävä suomalaisystävämme Marketta kutsui kylään, kun kummatkin Marketan pojista perheineen olivat Nanaimossa. Miten fiksuja ja kivoja ihmisiä, aikuiset ja suloiset lapset! Toivottavasti tapaamme pian uudelleen.

Joulupapereita ja muuta sotkua aaton jäljiltä.

Joulupapereita ja muuta sotkua aaton jäljiltä. Rakastan joulusukkia takanreunuksella!

Eikä tässä vielä kaikki: Timin vanhat purjehduskaverit olivat keskiviikkona matkalla takaisin mantereelle, mutta ehtivät poiketa meillä kylässä. Vielä oli pari palaa Tuulan kakkua jäljellä kahvin kanssa tarjottavaksi.

On ollut ihanaa olla kotosalla ja kyläilemässä lumisessa kotikauoungissa, kynttilöiden ja jouluvalojen loisteessa, kivojen ihmisten ja etenkin oman rakkaan kanssa. Onnellisen vuoden onnellinen joulu. Ei tän elämän tän kummempaa tartte olla!

0254124E-3A58-4CC5-B04A-D96D9D8AEADE

Kommentit
  1. 1

    Marja sanoo

    Älä, Mia, suotta moitiskele itseäsi siitä, ettet jaksanut opetella suomalaisten jouluruokien tekoa. Luulenpa, että jo monessa joulupöydässä syödään nykyisin erilaisia variaatioita jouluruoista, ja kun oma vatsani ei kestä lanttulaatikkoa, tein minäkin uunijuureksia (porkkana, lanttu, palsternakka, punajuuri), joilla korvasin laatikot ja rosollin. Kinkkuakaan en ole halunnut enää moneen vuoteen. Kiitän sinua samalla ihanasta blogistasi!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *