Tavarat ja minä – luopumista ja kodin rakentamista

Olen viime aikoina ajatellut paljon suhdettani tavaroihin. Ensinnäkin olen itse vuoden aikana ensin luopunut kokonaisesta kodillisesta tavaraa, sitten hankkinut kaiken uudelleen. Siskoni on muuttamassa parinkymmenen vuoden jälkeen tilavasta omakotitalosta kerrostaloasuntoon, ja leskiäitini on karsinut tavaroita kylmäpäisemmin kuin varmaan koskaan elämässään. Ja tietysti olen konmarini lukenut, kuten jokainen kunnon ihminen.

Vajaa vuosi sitten purin vuosikymmenten mittaan keräämäni kodin Espoossa. Myin asunnon, myin kaiken mitä pystyin myymään, lahjoitin sen millä ei ollut niin paljon tunnearvoa ja varastoin äidin ja siskon luo ne tavarat, mistä en vielä halunnut luopua. Niinpä äidin varastokoppi on nyt täynnä laatikoita, joissa on astioita, astioita ja astioita. Kattaminen on yksi suosikkiasioistani ja sen huomaa. Kirjoja kirjoja kirjoja on kirjahyllyssä kahdessa rivissä, koska rakastan myös kirjoja ja vaatteita vaatteita vaatteita kaapit täynnä. Kenkiä en löytänyt viime käynnilläni mistään, mutta jossain nurkassa niitäkin on aika kasa. Jonkin verran taidetta. Ja papereita, oooh… Niiden läpikäyminen on ollut henkisesti työläintä. Kaiken lisäksi tulimme Timin kanssa kumpikin kuolemansairaiksi heti häidemme jälkeen 21.12. eikä jouluna vaan ollut sellaista tarmoa, mitä karsimiseen tarvitaan.

Entinen koti Espoossa.

Entinen koti Espoossa vuosi sitten, joulukuun alussa.

E9092250-7694-4F2E-977D-C2395D55D3F4

Sohvapöytä ja ruokapöytä olivat niin rakkaita, että hankin täällä Kanadassa täsmälleen samanlaiset!

Lähdimme sitten heti tammikuun alussa tänne Kanadaan, kun siskot ja äiti jäivät vielä tekemään loppusiivousta asunnollani (KIITOS!). Emme lähettäneet muuttokuormaa Nanaimoon, kun kuulimme hinta-arviot. Ajattelin, että hankimme ensin kodin, ja sitten mietimme, mitkä tavaroistani on sellaisia, että niitä ei saisi hankittua Kanadasta edullisemmin.

Meillä oli tänne tullessamme kummallakin kaksi isoa matkalaukkua. Tim oli myynyt oman asuntonsa syyskuussa ja kaupan päälle oli mennyt melkein kaikki niistäkin vähistä kalusteista, mitä avioeron jäljiltä oli kertynyt. Aloitimme siis lähes puhtaalta pöydältä, niin kuin nuoripari ainakin.

Harvoin tulee ajatelleeksi, kuinka paljon kotona on sellaista tavaraa, jota ei edes tajua tarvitsevansa, muutakin kuin vain huonekalut. Suihkuverho. Sakset. Salaattikulho. Roskakori. Vierastyyny. Teippi. Vesikannu. Pussilakana. Verhotanko. Lamppu. Leipäveitsi. Silityslauta. Lahjapaperia. Siis sellaisia tavaroita, joita ei tuo mukanaan niissä kahdessa matkalaukussa. Joku ihmetteli, miksi en pitänyt remppahommissa ”joitain vanhoja farkkuja ja t-paitoja” – no, kulahtaneet vaatteet ovat juuri niitä, joita ei rahdata toiselle puolen maapalloa.

Olen löytänyt hurmaavia vanhoja tavaroita kirpputoreilta, kuten nämä pöllömaljakot. Tällaiset persoonalliset tavarat tekevät kodin.

Olen löytänyt hurmaavia vanhoja tavaroita kirpputoreilta, kuten nämä pöllömaljakot. Tällaiset persoonalliset tavarat tekevät kodin.

Aina joku naljailee, että onko Mia taas shoppailemassa. Ensimmäiset kuukaudet Kanadassa kiersinkin erittäin ahkerasti kirpputoreja ja taisin ostaa – isoja kalusteita lukuunottamatta – kaiken tarvittavan kotiimme sillä summalla, millä olisin rahdannut tänne muutaman kuutiometrin Arabian Teema-sarjaa. Huhtikuussa lähes kaikki oli jo hankittu ja toukokuussa koti näytti jo siltä, että se on rakkaudella koottu vuosien aikana. Sen jälkeen shoppailun tarve väheni huomattavasti.

Kanadan-kotimme iso valkea ruokapöytä ja pyöreä lasinen sohvapöytä ovat muuten täsmälleen samat kuin minulla oli Suomen-kodissa! Pidin niistä niin paljon, että etsin netistä jotain vastaavaa, ja hämmästyksekseni löysin samanlaiset täältä, käytettyinä nettikirpparilta halvalla. Soikion mallinen pöytä kahdeksalle on juuri oikean kokoinen ruokailutilaamme ja isoja pyöreitä lasisia sohvapöytiä on muuten vaikea löytää. Ne saatuani muuttokuorman puute ei enää kauheasti harmittanut.

Illallisen jälkeen on kiva siirtyä olohuoneen puolelle juttelemaan takkatulen loisteessa.

Illallisen jälkeen on kiva siirtyä olohuoneen puolelle juttelemaan takkatulen loisteessa. Tiskit jäävät huomiselle!

Täälläpäin Kanadaa elämä on useimmilla myös ollut verraten vaatimatonta, mutta ei sentään samanlaista kuin Suomessa sotien jälkeen. Timillä onkin usein tapana sanoa tavaroista lohduttavasti, että ”there is more in the store”, kaupassa on lisää. Sehän ei oikeastaan ollut totta minun lapsuuteni Suomessa, sillä 60-luvun lopulla kaupoissa ei todellakaan ollut nykyisenlaisia valikoimia. Siksi oli pakko olla neuvokas, säästää saadessaan että on ottaa tarvitessaan. Mutta arvostan Timin asennetta, tavarat ovat vain tavaroita.

Kaurismäen elokuvissa köyhillä ihmisillä ei ole paljon tavaraa, vain muutama mid-century modern -tyylinen kaunis esine. Oikeassa elämässä Suomessa köyhyys ei tarkoita sitä, etteikö tavaraa olisi. Tavarat ovat ehkä heikompilaatuisia, mutta niitä voi olla paljon. Laadusta on tullut tärkeämpi mittari kuin määrästä.

Muistan 80-luvulta erään naisen kertoneen, että Japanissa tila on luksusta ja siksi todella ylellisissä kaupoissa on vain vähän tavaroita esillä, kuin taidegalleriassa. Siinä mielessä olemme varmaankin lähentyneet japanilaista estetiikkaa. Katso mitä tahansa sisustuslehteä ja niiden ankaran tyhjiä huoneita.

Tunnustan: minä en ole minimalisti. Pidän ylellisestä runsaudesta. Pidän sävykkyydestä, pidän eri materiaalien vaihtelusta, kosketeltavista pinnoista. Minusta kotona pitää olla kirjoja, astoita kestitsemiseen, taidetta, kynttilöitä, serviettejä, tyynyjä, torkkupeittoja ja verhoja. Mielellään tuoreita kukkia, ja niitä varten maljakoita. Koska en voi aina vaikuttaa kovinkaan paljon ympäröivään maailmaan, jokainen kotini seinien sisäpuolella oleva tavara on käsin poimittu.

Olen pohtinut, onko minimalismiin pyrkiminen ja kaiken tavaran kammoaminen myös eräs materialismin muoto. Tietysti joskus melkein täytyy tehdä karsintaa, mutta tavarat ovat tosiaankin vain tavaroita. Laitan kiertoon sen, mikä enää ei tee elämäämme paremmaksi ja teen kodistamme niin mukavan kuin mahdollista. Juuri meille kahdelle. Ja meidän valitsemillemme vieraille.

8681AF62-DD99-4BCC-94FC-A6C82D46366F

 

 

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *