Vaahteranlehti vieköön! Kanadan upeaa syksyn väriloistoa kotikulmilla

Äiti kertoi, että Espoossa oli satanut kymmenisen senttiä räntää. Ikkunoiden skrapausaika on kuulemma alkanut nyt myös Etelä-Suomessa. Täällä British Columbiassakin on tupruttanut lunta. Radiouutisissa kertoivat, että alkuviikosta provinssin koillisosassa pyrytti jopa puoli metriä päivässä.

Onneksi meillä Vancouverinsaarella on vielä syksy eikä talvi. Olemme viime päivinä saaneet nauttineet ihanasta kuulaudesta. Elämme Kanadan lämpimimmässä osassa: Nanaimo on joidenkin määritelmien mukaan vielä välimerellistä ilmastovyöhykettä. Meillä on silti jo selvästi pohjoisempaa tuntua ilmastossa kuin sadan kilometrin päässä saaren eteläosissa. Olimme taas viikolla Victoriassa keittiöasennushommissa ja siellä vieläkin kolibrit singahtelivat ilmassa ja gekko-liskot seinillä.image

Tänään säätiedotuksen mukaan Nanaimossa oli lämpötila 8 ja 18 asteen välillä – huom, plussan puolella siis! Kovin kesäiseltä ei varjossa tuntunut, mutta aurinko paistoi siniseltä taivaalta kuin viimeistä päivää. Komein ruska on ehkä jo ohi, mutta kyllä minulle kelpaa kuitenkin.

Terasiltamme näkee ruskan loistoa omalla ja naapureitten pihoilla.

Terasiltamme näkee ruskan loistoa omalla ja naapureitten pihoilla. Entiset kattovärkit odottelevat pääsyä kaatopaikalle.

Parasta nautta tästä väriloistosta nyt. Olemme nimittäin jo saaneet taas esimakua siitä, mitä tuleman pitää. Tim oli suunnitellut tänä kesänä vaihtavansa vain vuotavan neljänneksen ulkokatostamme, mutta Suomessa ollessani innostui huhkimaan koko katon uusiksi. Siinä olikin aikamoinen urakka, sillä Tim joutui yksin kantamaan isot vanerilevyt ja  30 kiloa painavat kattohuopapakkaukset katolle tikkaita pitkin. Siitä tuli jokunen sata kiloa yhteensä, ja särkevä kroppa. En edelleenkään ymmärrä, miten Tim pystyi niin isoon urakkaan, mutta huomaan kyllä selvästi miehen muskeleiden kasvaneen. Tim on todella jäntevässä kunnossa.

image

Uusi katto! Ihana vaahtera taitaa olla naapurin puolella, mutta kultaiset lehdet kyllä löytävät tiensä meidänkin räystäskouruihin.

Heti seuravana päivänä, kun Tim sai katon valmiiksi, taivas repesi. Täällä sateet saattavat olla suorastaan raamatullisia, etenkin ne, joita kutsutaan ”pineapple express” -nimityksellä. Silloin Hawaiilta tulee lämmintä ilmaa, joka sekoittuu täällä meidän kohdallamme kylmempään ilmamassaan. Ja sitten tapahtuu jotain, jonka joku meteorologiaan perehtynyt osaisi paremmin selittää. Joka tapauksessa varsinkin mantereen puolella tiheään rakennetussa Vancouverissa kadut tulvivat, kun vesimassat eivät pysty imeytymään maahan. Siitähän sitten helposti seuraa kaaos, joka vaikuttaa jopa miljoonien ihmisten elämään. Milloin mikäkin silta tai tunneli on tukossa ja ihmiset tönöttävät autoissaan työmatkoillaan tuntitolkulla. Talvella sateet voivat tulla lumena eikä se tee asioista yhtään helpompaa.

Nyt meillä sade on siis tauonnut ainakin hetkeksi. Tämän viikonlopun otamme rauhallisesti ja keräämme voimia. Yritän imeä itseeni kauniita värejä ja olla ajattelematta, että pian tulee käyttöä uudelle vettähylkivälle talvitakilleni ja kanadabuutseille läpi kylmän, kostean ja pimeän talven. Mutta onhan niistä selvitty jo yli puolen vuosisadan verran ennenkin. Menee se taas yksi lisää –  etenkin kun saa viettää sen oman kullan kainalossa, välimerellisessä ilmastossa!

image

Rauhallinen kotikatumme aamuauringossa

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *